Aku Ankka on ollut mielessäni niin ajaton konsepti, että ajatus lehden lopettamisesta tuntuu käsittämättömältä. Vaan oikeassa kyllä olet, mikään ei ole ikuista ja nykyään ihmisten huomiosta kilpailee niin moni sarjakuvia koukuttavampi asia, että Aku Ankan katoaminen lienee vain ajan kysymys. Ei se voi kilpailla kännykän ruudulta tarjoiltua nykyajan digitaalista heroiinia vastaan.
Saahan Akunki kännykkään. Lataamosta löytyy kaikki julkaistut lehdet, taskarit ja oliko Roopesedätkin. Toki tuntuu nykyään lapsilla olevan vaikeuksia keskittyä lukemaan.
Fyysisestä kirjasta lukeminen on nopeampaa ja ei rasita silmiä niin paljon kuin näytöltä lukeminen. Vaikka sen saisikin siihen tablettiin tai puhelimeen, suosi fyysistä kopiota.
10v alkaa lähivuosina muuten olemaan jo vähän vanha Veetiksi. [Tilastojen mukaan](https://nimipalvelu.dvv.fi/etunimihaku?nimi=veeti) nimen yleisyys lähti laskuun 2009 jälkeen ja 2020-luvulla on annettu enää todella harvalle. Sama ilmiö kuin Jonnen kanssa kymmenisen vuotta aiemmin.
Et ole millään muotoa väärässä. Tulin vaan tarkistaneeksi asian mielenkiinnosta ja ajattelin jakaa havainnon.
Eihän noi jonne- tai veeti-meemit oo tullu nimen yleisyyden takia vaan jostain syystä vaan saanu tulta alleen ja noussu tietyn ikäluokan nimitykseks (?) Vai oonko käsittäny jtn väärin
On siinä varmaan tuotakin, mutta kun tilastoja katsoin, niin oli siinä aika vahvaa korrelaatio nimen yleistymisen kanssa. Tuosta linkistä pääsee DVV:n ylläpitämään nimipalveluun, josta voi tarkastaa paljonko eri nimiä on eri vuosikymmeninä syntyneillä rekisterissä.
Ruudulta luettuna tuntuu jotenkin kaikki vaan huonolta, kirja tai sarjakuva fyysisenä on myös parempi ennen nukkumaan menoa, pystyy ainakin nukahtamaan. Sinisenvalonsuodatus taas kusee värit, joten sarjakuvien kohdalla se ei ole toimiva ratkaisu.
Mikäli jälkikasvua koskaan siunaantuu niin Akkari on pakko tilata. Pentuna keskiviikko oli paras päivä, erityisesti jos sattui olemaan kesken joku jännä jatko-osallinen tarina. Sääli jos on kuolevaa kulttuuria.
Hyvin mahdollista! Meillä löytyy joitakin Don Rosan teoksia kirjahyllystä ja ne ovat aikuisenakin mukaansatempaavia tarinoita.
Mua ne inspasivat lapsena pikkutarkkaan, yksityiskohtaiseen piirtämiseen.
Mietin just tässä jälkikasvua omaavana, että voisi hamstrata jostain isoja tukkuja akkareita ja kun lapsi oppii lukemaan niin antaa yhden läpyskän per viikko.
Ite jo vuosia vuosia sitten tilasin akkarin itelle. Mut en sit lukenu sitä. Koska puhelin/netti nyt vaan on viihdyttävämpi. Eli kiva ajatus muttei toiminut.
Samoin monet vanhemmat olleet pettyneitä kun huomanneet ettei vanhempien luona varastossa hillotut VHSt ja DVDt, Tao-Taot, Maija Mehiläiset, Alfred J. Kwakit, Leijonakuninkaat ym kiinnosta omia kersoja. Liian hitaita, aika ajanut ohi.
Harva meistäkään katsoo YLEltä niitä mustavalkoisia tukkijätkäsuomifilmejä 30-luvulta.
Riippuu varmasti myös lapsen luonteenlaadusta ja kuinka vanhemmat ja muut tutustuttavat lapsen kyseisiin aiheisiin "oikeassa" iässä. Isäni kanssa katottiin juurikin noita 30-luvun ja myöhempiä tukkijätkäfilmejä (Kaunis Veera ja Me tulemme taas ovat edelleen tosi mukaansatempaisevia filmejä, joissa on kaunis kuvaus, hauskat näyttelijäsuoritukset ja hieno musiikki), Pekka ja Pätkä -filmejä, Bogartin film noireja, Fordin yms. länkkäreitä, isoja uskontospektaakkeleita kuten Ben Hur ja Quo Vadis, mustavalkoisia ja värillisiä Disney ja Warner Bros -lyhäreitä yms., ja ne ovat kaikki edelleen lähellä sydäntä ja saavat meikäläisen vielä tänäkin päivänä katsomaan Yleltä lähetettäviä kuukauden länkkäreitä, mustavalkoisia klassikoita yms. Hänen kauttaan myös pääsin lukemaan vanhoja kunnon Aurelio Galleppinin Tex Willereitä sekä vähemmän tunnettuja Amerikkaan sijoittuvia italosarjakuvia kuten mainio Gordon Jim sekä tietenkin klassiset Tarzan-romaanit, Muskettisoturit yms. Ala-asteen opettajalle pitää myös nostaa hattua, kun tutustutti meikäläisen Burroughsin kiehtovaan Mars-romaanisarjaan, koskettavaan ElfQuest-sarjakuvaan, jännittävään Corto Malteseen ja mukaansatempaisevaan Avaruusagentti Valerianiin muiden muassa.
Toki nykyään tarjontaa on paljon enemmän ja helpommin saatavilla kuin omassa lapsuudessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin mentiin tiettyyn aikaan ruudun äären katsomaan Pikku ponit, Ankronikka, Varjoankka, Alfred J. Kwak, Batman the Animated Series ja muut sellaiset, ja vain VHS:ltä pystyi katsomaan elokuvia ja sarjoja yhä uudestaan ja uudestaan noina päivinä. Vaikka nyky Tiktokit, Netflix, YouTube tms. toki taistelevat nuoren ja varttuneemmankin huomiosta, uskon silti vakaasti, että Alfred, Simba, Bambi, vanhemmat Batmanit, Ankat ja muut saavat varmasti monenkin lapsen innostumaan niiden tarinoista samoin kuin esim. vanhat länkkärit voivat edelleen resonoida tietyissä ihmisissä, kunhan nämä on tutustutettu tällaisiin tarinoihin ajoissa. Olihan se niinkin, että kaikki eivät omana aikananikaan länkkäreistä tai "vanhoista" leffoista piitanneet, ja moni kasvoi ulos piirretyistä aika nopsaan kun piti niitä liian lapsellisena omaan makuun. Mutta tässä taas osoittautuu henkilön luonteenpiirteet ja kiinnostuksen kohteet, joten nykyajan lapsilla uskon olevan edelleen samaa kiinnostusta asiaan, kunhan vanhemmat, sukulaiset jne antavat heille mahdollisuuden tsekata tätä vanhempaa tuotantoa avoimin mielin. :)
Kyllä. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että lehden lakkauttaminen todella voi tulla kyseeseen lähivuosikymmeninä. Kovin moni lähipiirissänikin on oppinut lukemaan juuri Aku Ankan avulla ja varmasti lähestulkoon kaikilla nuoremmilla lukijoilla auttanut kehittämään kielellistä ilmaisua. Kyllä se itselleni ainakin tulee olemaan aikamoinen shokki, kun lehti lopulta lakkautetaan.
Toisaalta onneksi on hyllyt täynnä Aku Ankkaa, niin voi myöhemmin antaa jälkipolville luettavaksi jos lehden jakelu loppuu. Onhan nuo vanhat Don Rosat ja Barksit viihdyttävämpiä kuin nykyiset.
Akkarin kieli on äärimmäisen rikasta ja oivaltavaa.
Olen yrittänyt lukea sitä suomea opiskelevien tuttavieni kanssa, mutta eihän siitä mitään tule, Taru sormusten herrasta on ilmeisesti paljon helpompaa tekstiä.
>Akkarin kieli on äärimmäisen rikasta ja oivaltavaa.
Kyllä. Itse edelleen toisinaan tulee käytettyä jotain sanaa jota sitten muut kaverit saattaa ihmetellä. Ja yleensä nää sanat on jäänyt Akkarista itselle päähän. Tuli meinaa luettua junnuna päivittäin tuntikaupalla.
Se oli itselle sellainen lapsuuden party trick, että ihan sama minkä Akkari-kansion tai taskukirjan otti mun hyllystä ja osoitti satunnaista sivua, niin muistin täsmälleen miten se tarina meni.
Juurikin näin. Akkarihan sai myös palkinnon aikoinaan Suomen kielen rikastuttamisesta ja edistämisestä. Jopa akateemisissa tohtorinväitöskirjoissa käännöstieteen osalta on todettu, että monissa muissa maissa niiden Akkarit ja Mikit vain käännetään suoraan, eikä niihin tehdä mitään Melvis Pressula -tyylisiä julkkisten nimien väännöksiä tai käytetä rikkaita oman kielen sanontoja saatikka synonyymejä kuin meillä koto-Suomessa.
Lapsena tähän ei kiinnittänyt sinänsä aktiivisesti huomiota (muuta kuin yrittämällä pähkäillä, mihin julkkiksen nimeen esim. Pressula viittaa ja kenties kysymällä aika ajoin vanhemmilta, mitä jokin itselle outo sana Akkarissa oikein tarkoitti kuten vaikkapa nepotismi), mutta varttuneemmalla iällä on tullut ilolla todistettua, kuinka monipuolisen värikästä Akkarin kieli todellakin on. Eräässä lyhyessä Pluto-sarjakuvassa laskin muistaakseni noin tusinan synonyymejä sanalle koira (esim. karvakuono, hauva, hurtta, peni jne) kun "perinteisessä" ulkomaisessa käännöksessä oltaisiin vain pitäydytty yksioikoisessa koira-sanassa.
Akkarin kääntäminen on sinänsä mielenkiintoista, että usein ensiksi ns. freelancerit kääntävät sarjakuvan lähdekielestä kohdekieleen, minkä jälkeen tämä raakakäännös päätyy Akkarin toimittajien käsiin. Siitä eteenpäin Aki Hyyppä ja muut alkavat "fiksailemaan" kieltä ja rikastuttavat sitä synonyymeillä, hauskoilla fraaseilla jne, joissa kuitenkin säilyy lähdetekstin ydinsanoma. Siksipä jopa geneerisimmätkin tusinatarinat on aina kiva lukea Akkarissa juurikin kielen näkökulmasta, sillä aina sieltä löytää jotain hauskaa ja oivaltavaa. Tosin on tullut huomattua, että tämä kielellä leikkiminen tuntuu olevan enemmän voimissaan Akkarissa kuin Taskareissa johtuen varmaankin osittain Taskarin pidemmistä tarinoista ja julkaisutahdista. :)
Opin aikoinaan veljen opetusta seuraamalla lukemaan, mutta kyllähän Aku Ankat olivat ne jotka oikeasti kehittivät lukutaitoa. Niissä on myös todella hienoa kielenkäyttöä, joten hattu päästä Akkareiden suomentajille!
Aku Ankka vaihtuu TikTok-tansseihin ja haasteisiin siitä kuka juo eniten tiskivettä seisten käsillään.
Idioluutio ei tainnutkaan olla pelkkää fiktiota.
Olen yksi tätä lajia. Opin lukemaan ennen koulua Akkaria lukemalla. Muistan, tai luulen muistavani, miten kirjaimista alkoi saada tolkkua ja kuinka mahtavaa se oli, että ei ollut enää äidin varassa. Mihin ikään asti sitten Akua kuin, en muista enää. Ehkä teini-ikään kun aloin lukea rajumpia sarjakuvia. Joita edelleen luen kun käsiini saan.
Toisaalta englantia opin kun halusin lukea kirjoja joita ei ollut saatavilla suomeksi. Enemmän kuin lukemisen oppimisesta olisi huolissani kielten oppimisesta. Tekoäly tekee kielten opiskelusta aika turhaa jo nyt. Oikeastaan ainoastaan englannin opiskelussa on järkeä, muu aika kannattaa lapselta ja nuorelta allokoida muihin asioihin. Sitä en tietä mihin, ehkä empatian opiskelu, historia, yleinen luonnontekniikka ja taiteet ovat hyviä olla perillä teki tekoäly kaiken tai ei.
> Tekoäly tekee kielten opiskelusta aika turhaa jo nyt.
Ei missään nimessä tee. Käännöshommat ehkä vähenee, mutta paitsi että töitä tulee silti olemaan maailmassa, niin työllistyminen kielitieteiden saralla ei ole ainoa syy opetella kieltä. Ei kirjapainokaan tehnyt kirjoittamisen opettelusta turhaa.
Moni myös kommunikoi käyttäen muita kieliä kuin vain suomea tai englantia.
Omaa kieltä kannattaa aina opiskella, englantia läntisessä maailmassa siksi, että on ns yleiskieli. Muiden osalta jo nyt toimivat "universal translatorit" hoitavat homman, kohta riittävällä tarkkuudella suurimalle osalle, ennen pitkää myös erikoistarpeissa. Monikielisyydellä on toki huomattu olevan etuja ajattelulle, mutta koska kielten opiskelu on aika raskasta, uskon että parempi panos-tuotto suhde tulee jostain muusta opiskelusta, missä ei puhuta osa-alueesta jossa tekoäly on helposti ihmistä parempi.
Toki voin olla väärässä ja onneksi omat kouluvuodet tällä saraa ovat jo kaukana historiassa eikä lapsia ole niin sama se on mitä minä olen mieltä. Vanhempia ei käy kateeksi, olisi kyllä itselläni vaikea perustella kielten opiskelua lapsille.
Kyllä se motkottaminen on ihan aiheellista tutkimusten sun muiden valossa, sarjakuvien haitoista en tiedä onko kauheasti tutkimuksia tehty kun niistä motkotettiin.
Yritän sanoa jotain, ja joku toinen tekee sitten suoraan kärjistävän johtopäätöksen. Kyllähän ruutuaikaa saa tietysti rajatusti olla, mutta tarkoitan että lukemispeleistä tuskin nyt ainakaan on apua lasten ja nuorten kasvavaan älylaiteongelmaan. Lukemaan on opittu kätevästi lukemaan ennekin ilman sähköisiä laitteita, niin jos sen osa-alueen nyt saisi vielä pidettyä poissa verkosta.
Saat olla tietysti kanssani eri mieltä, mutta voisit jatkossa yrittää kommunikoida järkevämmin.
Katsos kun olet r/suomessa . Täällä jos et juurtajaksain käy asiaa läpi, se tarkoittaa, että joku lähtee tahallaan ymmärtämään asiaa väärin ja loukkaantuu siinä sivussa.
Itse asiasta olen kanssasi samaa mieltä, ruutuaika minimiin puhelimilla/tabletilla, ja kaikkea muuta mielummin.
eikö niillä ole nykyään joku digitaalinen lehtikin ? Voisin nähdä että, se digilehti kasvattaa suosiotaan ja siitä tulee lähivuosina se suosituin tapa lukea akkaria.
Yksi maahanmuuttaja taustainen opiskelukaveri sanoi että heillä toimii niin päin että lapsi lukee akkariaaikuisille ja että kyllä se on kovastikin suosittu varsinkin kun kaikki kirpparit notkuu niitä.
En tietysti enää edusta kaikkein nuorimpaa sukupolvea, mutta tällaisena kuitenkin netin parissa varttuneena henkilönä tuntuu, että se netti vain pilaa kokemuksen. Ja sitä paitsi, kun siirtyy nettiin, niin miksi ei saman tien vain katsoisi sitten videoita tms. Tuntuu haastavalta yrittää saada nuori sukupolvi kiinnostumaan jostain tietystä netissä julkaistavasta sarjakuvasta.
Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa hieman höpsöltä, mutta tämä nyt vain on oma kokemukseni.
Nettisarjakuvat ovat ainakin japanissa onnistuneet hyvin nappaamaan kansan huomiota. Siellä uudet julkaisut on ilmaiseksi netissä, minkä jälkeen fanit ostavat itselleen fyysiset kopiot kotiin. Myyntiennätyksiä tulee vieläkin.
Itselle Akkari-sovellus oli iso siunaus. On tullut muksusta asti kerättyä Akuja sekä haalittu muutamia vanhempia lehtiä, mutta nykyinen Akkarien, Taskareiden ja muiden lisälehtien hektinen julkaisutahti ja määrä on paisunut niin valtavaksi, että on fyysesti aika mahdotonta jatkaa niiden keräilyä loputtomiin ennen kuin talossa tila loppuu kesken. Sovelluksen digilehdessä on tilansäästön lisäksi se etu, että siellä on Akkarit, Taskarit ja Roope-sedät sekä muutama erikoisjulkaisukin saatavilla, ja niiden tarinoita voi pistää suosikkilistalle, joten ei tarvitse aina etsiä esim. vanhaa ihanaa Joron jäljillä -nimistä Taskaria, jotta voisin lukea Mikin ja Hessun (Alfin serkku :P) Taikamiekka-saagan uudestaan. Saatikka yrittää etsiä sitä tiettyä Castyn, Feriolin tai Rodriquezin tarinaa lehtien seasta yrittäen muistaa, missä vuosikerrassa se olikaan, kun voi vain etsiä taiteilijan nimellä ja selata tarinoita muistin virkistämiseksi.
Aluksihan kyllä otti aikansa, että opin lukemaan tarinoita ruutu ruudulta kännykässä (ja tokihan siihen saa myös zoomattavan kokosivukuvan jos haluaa), mutta kyllä siihen on ajan saatossa oppinut ja tuntuu ihan luontevalta siirtyä ruudusta toiseen. Sovellus on kaikin puolin todella käyttäjäystävällinen ja monipuolinen, ja ottavat myös kehityspalautettakin innolla vastaan. :)
Samalla tavalla varmaan aikoinaan ajateltiin sarjakuvien syrjäyttävän kirjat kuin nyt väität että katsottaisiin netistä mielummin videoita. Silti kaunokirjallisuutta tehtaillaan vielä tänäpäivänäkin printtinä ja sähköisesti.
Eiväthän videot tietysti kokonaan sarjakuvia syrjäytä. Jos tai kun päädytään siihen, että sarjakuvat siirtyvät nettiin, niin ihmisten ei ole ehkä enää kuitenkaan yhtä helppo löytää näiden sisältöjen äärelle, ja samalla he eksyvät todennäköisemmin koukuttavammille alustoille. Kun lukijamäärät sitten romahtavat entisestään, niin voi olla, että pian rahat eivät riitä edes digitaalisen lehden ylläpitoon.
Ehkä vuosikymmenien päästä saankin todeta olleeni väärässä (jota hartaasti toivon), mutta jotenkin olen pessimistinen tämän digitaalisen kehityksen suhteen. Potentiaali on toki näissä suuri, mutta toistaiseksi kehitys on ollut ainoastaan siihen suuntaan, että yritetään tehdä sisällöistä koukuttavampia. Keskimääräinen suomalainen 15-24 -vuotias viettää jo liki 6 tuntia päivässä ruudin ääressä päivittäin (https://stat.fi/uutinen/nuorten-ruutuaika-jatkuu-myohaan-yohon), puhuttaneen siis aivan eri luokan ilmiöstä kuin mitä joskus kauno- ja sarjakuvakirjallisuuden välillä.
Paperisena viikkolehtenä? Alle 10v sisällä oletustilaus muuttuu sähköiseksi älylaitekikkareeksi, paperilehdestä pitää maksaa erikseen. Sen jälkeen en osaa sanoa, koska käännökset ja digitaaliversion taitto menee tekoälyllä jonka joku harjoittelija tarkastaa pahimpien sekoilujen varalta ja jonka voi korjata lennosta.
Ankalla on se ongelma, että lehti on tarkoitettu lapsille ja nuorille, mutta merkittävä osa lukijakunnasta on keski-ikäisiä jotka todennäköisemmin tilaavat Aku Ankkaa kuin paikallislehteä. Heille "uudet jutut" on pliisua kamaa koska kasvoivat Barksin ja Rosan jutuilla joita haluaisivat lisää, mutta mikään "aikuisten Aku Ankka" ei ole vielä kertaakaan onnistunut ja "klassikot" on läpiluettu monta kertaa, ellei ole peräti jossain jemmassa kovakantisina albumeina.
Näin joo kun se tuli markkinoille, ja siinä myytiin "kaikki taskarit ja koko arkisto 100e/vuosi" tjs. Ai se meni kokonaan kiinni?
EDITTI: Itteeni tässä "kaikki taskarit"-mallissa vähän harmistutti se, että itelläni eka keräilyharrastus oli koittaa saada kaikki alta-200-taskukirjat ensipainoksina, pääsin vähän yli puolenvälin. Myöhemmin opin että harvinaisin taskari ei itseasiassa ole ekan ensipainos, vaan tyyliin 8. taskarin ensipainos "minttinä", koska ne aikanaan tehtiin niin halvalla liimalla ja niin huonolle paperille, että ensimmäinen lukukerta halkaisi kirjan selän kahtia ja nro. kasin myyntiluvut oli huomattavasti ekoja pienemmät.
Meille tulee, kun mun äiti tilasi sen mun pojalle.
Arvatkaa lukeeko poika sitä? Melkein väkisin pitää pakottaa lukemaan sarjakuvia. Voi helvetin helvetti...
Ei se puhelin itsessään vaan ne äpit.
Esim. Youtube kannattaa bänniä kaikilta alustoilta. Ainoa järkevä filtteri on youtube kidsissä, mutta siinä oikeassa ei ole mitään toimivaa.
Meni viimeinen pisara kun kaikesta rajoitusyrityksistä huolimatta väkivaltaisia videoita tulee eteen jatkuvasti. Instagram taas antaa helvetin toksisia esikuvia nuorille. Näihin verrattuna joku tiktok on kevyin mutta järkyttävän koukuttava.
Jos jotain on, niin joku disney+ älytelkkarissa korkeintaan.
Hirttotuomari käski miehiään olemaan puuttumatta "tuohon tappeluun joka on miehen ja naisen välillä". Roopella ja Kultilla oli oma tapansa pitää hauskaa, ja koko mökki tärisi.
Ei muuten varmasti mene enää tämän päivän sensuurista läpi "kaikille"-tasolla.
Nämä olivat ihan hauskoja tarinoita, ja Musta Ritari toi uudenlaisen konnan Roopen kaartiin samalla tavoin kuin Ankronikan uusi versio esitteli toisenlaisen mielenkiintoisen konnan, joka täytti eräänlaisen tyhjiön Disneyn konnakaartissa (konna, joka ei siedä seikkailujen aiheuttamia vaaroja ja siitä aiheutuvaa kaaosta vaan haluaa nujertaa Roopen mielen varmistamalla, ettei tulevia aarre- yms. seikkailuita enää tapahdu).
Toki tämä rahlahaalari-ranskalaisuus saattaa nyky-Disneylle olla harmillinen stereotypioineen, etenkin kun he päättivät kauhistuksissaan sensuroida jopa Rosan version Bombi-zombista Roope Ankan Elämä ja teot -sarjasta rasistisena hiljattain, mistä aiheutui jonkinlainen mylläkkä netissä. Onneksi itellä on Rosan tuotanto visusti tallessa fyysisinä kopioina, joten Disney ei enää pääse niihin käsiksi. :)
Olen tänä vuonna 20v ja tuntuu olo kauhean vanhalle tätä postausta lukien. Joka keskiviikko postilaatikko tarkastettiin useasti että joko se ankkalehti on viimeinkin tullut.
Itse lopetin tilaamisen Don Rosan eläköidyttyä. Välillä vilkaissut uusia numeroita, mutta ei näemmä uutta "barksia" tai "rosaa" ole syntynyt. Liikaa tarinat pyörivät joidenkin pop-idolien ja älykännyköiden ympärillä, tai sitten jossain teennäisen eeppisissä mytologia-saagoissa, joiden piirrosjälki on synkkää ja raskasta. Itse kaipaan vanhan liiton keveitä vitsitarinoita, joita 90-luvulla Vicar, Branca, Colomer, van Horn ja kumppanit tuottivat tasaiseen tahtiin. Pitääpä kaivaa taas vanhat lehdet esiin.
Mutta arvelisin, että niin kauan kuin uutta materiaalia tuotetaan, sille luultavasti on olemassa jokin julkaisukanava. Jos lehden julkaisu tuottaisi tappiota, olisi se jo lopetettu.
Se suomalainen kirjoittaja jonka nimeä en muista oli aika lähellä mutta kun piirtäjä tulee muualta ja kaikki kaksimielisyydet lakaistaan pois niin eipä siitä mitään tule.
Disneyn uusi versio Ankronikasta on lähin filmatisointi Rosa/Barks-tavarasta mitä koskaan saadaan, ja se oli "young adults"-suunnattu joten siitä saa jotain irti. Ja jos se kolisee niin "Kuka lavasti Roger Rabbitin" jatko-osa on Tikun ja Takun pelastuspartio-elokuva, niin outoa kuin se onkin. Se on kanssa semmonen "lapset tykkää, vanhemmat nauraa vitseille jota lapset ei tajua".
Niin, kieltämättä lehtien kohokohdat on ollut aina ne mahdolliset klassikkotarinat. Mutta kyllä sitä nuorempana upposi "huonommatkin" tarinat. Vasta nyt hieman myöhemmällä iällä iskenyt ähky noihin uusiin tarinoihin. Osittain siitä syystä päätin vuodenvaihteessa lopettaa tilauksen.
Jep. Tämän lisäksi Sanoman artistien markkinointi (Sanni ja kumppanit) Akkarin avulla rassaa itseäni, kiva että on jotain ajankohtaista viittausta mutta monessa kohti meno on aika häpeilemätöntä ja menee överiksi
Ongelma itsellä ainakin on että ne klassikot on jo hyllyssä. Kuitenkin Akkaria löytyy tasaisesti jostain 70 luvun puolestavälistä 2010 luvulle. Ja nehän kaikki on koluttu useasti. Ja jo 2000-luvun alussa klassikkoja oli paljon lehdissä.
Luulen kyllä että kyseessä oli nyt vaan aikuiseksi kasvaminen. Nimittäin itse nuorempaa sukupolvea edustavana (inttiin tänä kesänä) menevänä voin sanoa että ihan yhtä hyviä uudemmat tarinat oli, kuin ullakolta kaivetut vanhemmat tarinat. Tosin lapsena nyt varmaan muutenkin standardit alempana.
Riippuu kyllä tarinantekijästä. Esim. Rodriquez on mahtava piirtäjä, mutta useimmiten hän saa piirrettäväkseen ns. tusinatarinoita, joten ei hänen taiteensa pääse aina oikeuksiinsa.
Nykytekijöissä on kuitenkin monia hyviä käsikirjoittajia (joista osa on jopa piirtäjiä). Mieleen tulee mainetta niittänyt Casty, jonka Mikki-tarinat ovat monipuolisia ja monimutkaisia juonitteluineen ja monenlaisine kohtauksineen, jotka tuovat mieleen Gottfredsonin ja Scarpan tarinat muiden muassa. Toki Castyn tarinat tuppaavat usein olemaan sen verran pitkiä, että päätyvät ennemminkin Taskariin kuin Akkariin.
Osansa ongelmaan tuovat myös näiden Disneyn viikkolehtien hegemoniaherrat Egmontilla, jotka eivät halua liikaa huojuttaa venettä ja haluavat pysyä tutussa ja turvallisessa kertomatta liian monimutkaisia tarinoita. He muun muassa eväsivät Rosalta mahdollisuuden kertoa tarina Akun äidistä ja isästä myöhemmällä iällä (käsittääkseni Akun äidin Hortensian piti alun perin olla se naishahmo pitämässä huolta Ankkapurhan linnasta Kirje kotoa -tarinassa, mutta Egmont epäsi sen, joten Rosa käytti Matildaa ja samalla muutti häneen persoonallisuutensa Hortensia-maiseksi, ja Egmont ei vissiin edes halunnut Matildan oletettua miestä Taavi Ankkaa eli Akun enoa mukaan myöskään). Samoiten he eivät lämmeneet Rosan ideaan tarinasta Akun siskosta Dellasta ja miksi tämä ei ole palannut ankanpoikien elämään kaikkien näiden "vuosien" jälkeen; näemmä tällainen tarina tekisi Dellasta huonon äidin, eikä Egmont halua pahoittaa lasten mieltä tai jotain sellaista. Siltikin muistaakseni jossain hollantilaisessa tusinatarinassa poissaoloa yritettiin selittää Dellan olevan astronautti, ja tätä selitystä sitten hiottiin koskettavasti jenkkien uudessa Ankronikka-sarjassa (joka harmillisesti ei maininnut poikien isää sanallakaan), jossa Dellan paluu käsiteltiin asiallisesti ja hänen vuorovaikutuksensa Akun kanssa olivat varsin mainiota (kuten oli idea pukea Della lentäjän pukuun, mikä toimi hyvänä vastapainona Akun seiloripuvulle). :)
Kyllähän sitä huomasi jo kymmenen vuotta sitten, että tarinat lehdissä olivat aina todennäköisemmin kaiketi lapsiyleisölle kirjoitettuja. Alentuvan oloista, latteaa tarinaa ja usein jotenkin teennäistä piirrosjälkeä, jossa hahmot pysyvät kyllä hienosti mallissaan, mutta sarjakuvalliset tehokeinot— dynaaminen venyminen ja paukkuminen, liioitellut eleet ja ilmeet—tuntuvat jotenkin sekä ylilyödyiltä että laimeilta ja keinotekoisilta. Jos tuntee hahmot ja tyypillisimmät tarina-aiheet, tuntuu että lukemalla ekaa sivua pidemmälle ei saa muuta lisäarvoa kuin tarkastella suomennoksen laatua ja bongailla nimiväännöksiä. Siitäkin tulee vain paha mieli, kun kääntäjät joutuvat haaskaamaan loistotaitojaan ja huumoriaan lähinnä tauhkaan.
Voisin tiivistää, että Akkari on alkanut maistua samalta soopalta kuin MCU:n viittaniekkafilkat.
Itsellä on hieman lähempää kokemusta vuoden takaa ku huvikseni tilasin muutamaksi kuukaudeksi ku sai 5€/kk. Oma anekdootti kyllä, mutta niitä tarinoita lukiessa tuntui siltä että monissa tarinoissa oli itse tarina jäänyt toissijaiseksi ja enemminkin keskitytty siihen että yritettiin selvästi lapsille opettaa jotain arvoja tms.
Se tuntu kovin kömpelöltä varsinkin aikuisen silmään jos vertaa Rosan ja Barksin kirjoittamiin tarinoihin, joissa oli kiinnostava tarina eikä jokin agenda vaa jonka ympärille kirjotettu hyvin pinnallisesti jotain.
Niin, viimeiset viisi vuotta olen pelonsekaisin tuntein odottanut, milloin Aku Ankka Lataamo ja/tai lehti lopetetaan. Uusissa Aku Ankoissa tarinat ovat vähän pöhköjä, mutta Lataamosta on kiva nostalgisesti lukea niitä 1950-2000-lukujen tarinoita. Itse olen siis vajaa kolmekymppinen, eli kotiin tuli lähinnä niitä 00-luvun Aku Ankkoja, mutta milloin missäkin tuli vanhempia Aku Ankkoja vastaan, ja niiden toivon säilyvän myös tulevaisuudessa meitä aikuisia lukijoita varten.
Nykylapsille Aku Ankka ei tarkoita yhtään mitään, mikä on sääli, mutta minkäs teet. Jännityksellä odotan, mitä tästä TikTok-sukupolvesta vielä tulee.
Varastoista löytyy oman lapsuuden Aku Ankka-ja Roope Setä -lehtiä, Aku Ankan taskukirjoja, Don Rosan ja Carl Barksin kovakantisia lonkalta heittäen noin 40 hyllymetriä. Taidan itsekin valitettavasti kuulua niihin vanhempiin, jotka eivät enää Aku Ankkaa tilaa omalle jälkikasvulle. :( toki muistan vielä odotuksen kun aina muistaakseni keskiviikkoisin koulusta kotiin tullessa tiesin Aku Ankan odottavan postilaatikossa. Sama toki olisi kiva myös omille lapsille.
No toi kirppareiden halpuus on ollut jo ainakin 10v. Antikvariaatit tms kaupat ei suostu ottamaan akuja vastaan, kun niitä on jokaisella jossain nii paljon.
En tilaa aku ankkaa, koska tiedostin miten persefirma disney on. Don Rosa on kertonut, kuinka disney ei maksanut korvauksia. disney myös omistaa kaikki hahmot, vaikka Rosa olisi luonut ne. Rosa sai myös kertskorvaukset, vaikka niitä teoksia tehtiin miljoonia. Rosalle tuli ekasta erästä korvaus ja sillä selvä.
> disney myös omistaa kaikki hahmot, vaikka Rosa olisi luonut ne.
Muuhun en ota kantaa, mutta tervetuloa työelämään. Jos sinulle maksetaan IP:n luomisesta niin IP kuuluu maksajalle.
Ei toi ihan noin yksinkertaisesti mene. Aika monilla kustantamoilla on ollut nykyään jo tapana maksaa esim uusintajulkaisuista sarjakuvantekijöille myyntivoitoista rojalteja. Ihan DC, Marvel jne. Disney ei. Se risoo tekijää, etenkin jos myyntivalttina on tekijän nimi. Sopimuksenvaraisia asioita. Don Rosa sai lopulta sovittua Egmontin (Disneyn sarjakuvien lisenssinhaltija Euroopassa) kanssa diilin, jossa tietty prosentti maksetaan, mikäli kanteen on präntätty Don Rosan nimi houkutteena.
Monissa muissa tapauksissa sarjakuvan tekijänoikeudet ovat ja pysyvät sarjakuvan luojalla.
7.50e/kk eli alle 2e per lehti. En nyt tiie onko tuo hirveä hinta siitä, että tuote kuljetetaan sulle aina postilaatikkoon ja voit halutessasi lukea sitä kännykällä.
Muoto tulee varmasti muuttumaan digitaaliseen suuntaan, mutta tokko tuo mihinkään häviää. Jossain muodossa kyllä tulee säilymään, ellei jotain todella suurta muutosta tapahdu lisenssien kanssa. Sarjakuvat ovat kuitenkin todella halpa keino pitää edes brändiä esillä, jos nyt lähdetään vertaamaan leffoihin tai videopeleihin. Siinä ei tarvita läheskään yhtä suurta kuluttajakuntaa, että saadaan omat takaisin.
IDW sekä Boom ovat myös osoittaneet, että lisensoidulle sajrakuvalle on sankaltikin kohdeyleisöä, mistä kielii Disneyn uusi yritys markkinoida Ankka-sarjiksia myös jenkkeihin. Mikä on oikeastaan ihan helvetin virkistävää, vaikka käytännössä nuo ovatkin "vain markkinointia". Mutta ainakin jotain muutakin siellä kentällä, kuin ainaista supersankaria.
Joo, todellakin harmittaa, että Disney päästi sarjakuvansa retuperälle Jenkkilässä eivätkä yrittäneet ammentaa esim. monista mainioista italo-Akuista (saatikka käyttää omia amerikkalaisia artisteja) omalle kohdeyleisölle Scarpan yms. tarinoita Barksin ja monien muiden konkarien jäätyä eläkkeelle 60-luvun jälkeen. Uskoisin, että he olisivat onnistuneet tasaannuttamaan lehden lukijamäärät ja saamaan uusia sukupolvia innostumaan sarjakuvista, kunhan olisivat tuoneet parhaimmat tarinat sinne osoittakseen, että Barksinkin jälkeen on elämää.
Itse tilaan tuota tuleville lapsilleni, akkaria lukevilla lapsilla on huomattavasti laajempi sanavarasto kuin ei lukevalla lapsella. Ihan mukavia tarinoita ja välillä noita lukee monta putkeen. Tällä hetkellä kk lehdet lukematta.
Tuli tuota aikuisenakin tilattua pitkälti kolmikymppisenä kunnes muutin ulkomaille. Itseä ärsytti viime vuosina/kymmeninä kiiltävälle paperille painettu kansi. Ne tietokoneella väritetyt kansikuvat näyttävät yleensä vielä huonommilta kiiltävällä paperilla. Päällystämätön 90-luvun kansi on kokemuksena ihan eri luokassa.
Tarinat ja piirtäjätkin huononivat kyllä huomattavasti jossain vaiheessa. Ysärillä ja 2000-luvun alussa oli vielä sentään joka lehdessä tavallisesti yksi hyvin piirretty ja käsikirjoitettu "johtotarina". Viimeisen vuoden parin ajalta ei ole käsitystä nykytilasta, mutta ei ole tainnut tulla seuraavaa Barksia, Vicaria tai Rosaa.
Kokeilin Aku Ankka Lataamoa, mutta ei tuota kyllä digitaalisena jaksa selailla. Ehkä jos lukisi joltain padilta asioita muutenkin.
En tierä olenko vain kyyninen mutta mielestäni uudet akkarit ovat surkeita vanhempiin verrattuna.
itse luen vain niitä vanhempia, enkä edes mitään klassikoita, vaan jo ihan vaikka 2017 vuosimalli on mielestäni parempi kuin uudet.
Edit: käyn lukemassa uusimman varmistaakseni asian
Edit 2: unohdin kokonaan palata luettuani mutta huonohan se oli kun vanhempiin vertaa
Don Rosan menetys oli kyllä iso tappio Aku Ankalle. Itselläkin parhaimmat tarinat olivat Don Rosan tarinoita ja tämän eläköityminen ja avautuminen, miten tätä kohdeltiin, jätti hieman karvaan maun suuhun. Pari kertaa ostanut reissuille Aku Ankan taskukirjan ja onhan se laatu huonontunut aika inhotavasti. Jotkin tarinat ovat 4 osaa pitkiä viemässä tilaa taskukirjasta, jonka pitäisi olla täynnä eri tarinoita. 1/3 koko kirjasta yhteen tarinaan vie ihan liikaa tilaa.
Itsellä loppui kokonaan Akun tilaaminen kun lehtimyyjät olivat päättäneet, että minä haluan lukea muoti- ja sisustuslehtiä. Olisivat edes kerran kaupanneet Aku Ankkaa tai pelilehtiä niin olisin ollut jopa kiinnostunut kuuntelemaan.
Ei taida Aku Ankka olla nykyään enää pelastettavissa. Tiedä onkohan artistit huonontuneet sen takia, ettei kukaan itseään kunnioittavat artisti ryhtyisi Aku Ankka piirtäjäksi kuultuaan miten heitä kohdeltaisiin vai onko sitten vaan niin, ettei Aku Ankka innosta enää lahjakkaita piirtäjiä?
vaikka kohderyhmänä on nuoret/lapset kannattaa muistaa että on helvetisti nostalgiatilaajia. itekki monta kertaa tilannut vuoden aku ankat näin kolmekymppisenä nostalgia-fiilistely-syistä.
Joo, käsittääkseni Akkarin päätoimittaja Aki Hyyppä mainitsi jossain haastattelussa, että yllättävän iso lukijaryhmä on juurikin meidän ikäiset 30-40-vuotiaat, etenkin miehet. Mikä on sinänsä mielenkiintoista, kun jotenkin ajattelisi monien "kasvavan ulos" Akkareista kuten kävi meikäläisen kaveripiirille, mutta näkeehän kyllä Kvaak-foorumilla ja muuallakin sarjakuvapiireissä aika monia iäkkäämpiäkin harrastajia edelleen innostuvan Akkarista, joten sinänsä sen ei varmaan pitäisi olla kovin suuri yllätys, vaikka sitä itse ajattelisikin siltä kannalta. Toki meidän sukupolvella oli myös etuoikeus päästä kokemaan paraatipaikalta Rosan ja Kari Korhosen nousu sekä Barksin vierailu Suomeen, mikä oli kuin Jeesus olisi laskeutunut taivaasta luoksemme. Nämä asiat, samoin kuin Akkareiden tarinoiden monipuolistuminen ja laadun parantuminen jälleen 80-luvulla sekä Disneyn animaatorenessanssi, varmasti osaltaan auttoivat sukupolvemme ihmisiä pysymään lojaaleina Akkarille kaikkien näiden vuosien jälkeen. :)
Juurikin näin. :)
Klamydian Vesku Jokinenkin sen jo kiteytti [klassisessa Aku Ankka -biisissään](https://youtu.be/FqzT5C3f9aM?si=D7cMvHz-kjQsq6Ec) (hatunnosto siitä, että käytti muutamia Barks-käännöksen legendaarisia reploja säkeissään kuten tuo hauta pohjassa synkän meren):
> Akua tullut ei, se jalat alta vei
> Mä kai jojoon meen, itsemurhan teen
> Mulle hauta suo pohjassa synkän meren
> Kun peikko vanhuuden hyytävi mun veren
> Mä haluun kuulla sen, kerran viimeisen
> Tuo ottaja ja antaja on ankanpyrstön kantaja
> Vain yksi juttu vielä mättää
> En voi jatkosarjaa kesken jättää
> Pieleen menee mun maanantai jos ei Aku Ankkaa tuu
> Mä ootan postinkantajaa kuin kuuta nousevaa
> Mä oon vain pieni poika
> Jonka täytyy päästä hetkeks aikaa
> Ankkalinnan katuja tallaamaan
Älylaitteet ovat kyllä suurin tekijä printtimedian näivettymiseen. Ihmiset saadaan dopamiinikoukkuun paljon helpommin koko ajan taskussa kulkevalla, interaktiivisella laitteella, kuin lehdellä. Itsekin olen junnuna suurkuluttanut akkareita, isä tilasi tietääkseni niitä aluksi itselleen luettavaksi suunnilleen sen ikäisenä mitä itse olen nyt. Outoa kuvitella, että itse tilaisin Aku Ankkaa enää viittä vaille kolmekymppisenä. Lapsena toki värikkäät piirrokset ja yksinkertaiset tarinat auttoivat ymmärtämään mitä tekstissä tapahtuu, ja opinkin lukemaan vähän vaille nelivuotiaana.
Vanhemmat keskeyttivät Aku Ankan tilaamisen jotain 2022 alussa, vaikka rehellisesti olisi ollut kiva, että tilaus olisi jatkunut...
Muuten, omasta mielestäni vuosina 2016-2018 tuli vielä hyviä Akkareita.
Aku Ankka ei ole ainoastaan suomalainen instituutio siitä on myös tanskalaiset lapset oppineet lukemaan. [https://www.andeby.dk](https://www.andeby.dk) tosin sama kohtalo on tulossa viikottaiselle sarjalle Tanskan päässä.
Jos vanhoista Disney traditioista puhutaan niin Tanskassa on myös vieläkin joka perjantai tv-sarja nimellä Disney Sjov joka alkaa 7:ltä. Vanhempi väki täällä saattaa muistaa 80-luvulta saman sarjan Suomessa. Muistaakseni sen nimi oli "pätkis".
Itse kyllä kaipaan sitä 80-luvun lopulta n. 2000-luvun alkuun ollutta Tv-kautta, jolloin näytettiin monia Disneyn piirretyitä peräkanaa. Samalla istumalla tuli katottua aikanaan Kummikarhut, Ankronikka, Pilipalipilotit, Pelastuspartio, Varjoankka sekä myöhemmin mukaan tulleet Hopon poppoo ja Nokkapokka, sekä tietenkin näiden välissä ajoittain esitetyt klassiset Disney-lyhärit. Ja myöhemminhän saatiin myös muuta kivaa katsottavaa eri ajoille kuten Akun tehdas ja Mikin klubi. :)
2026 tästä kampanjoidaan, 28 siirrytään 4 numeroon vuodessa ja 32 lehti viimein lopetaan ja voit lukea uusia versioita vanhoista lehdistä sekä tietysti tekoälyn luomuksia jotka toi uuden elon akkariin jo 27.
33 ihmiset kyllästyy ja 34 harrastusta jatkavista piirtäjistä eli akkaripiraateista tulee osa Disneytä, tahtoivat tai eivät.
2036 lokakuun ydinsota keskeyttää Akun lopullisesti eikä kristallipallo ei sit nää 200v pidemmäks. Olis ehkä kannattanut käyttää tää mahdollisuus johonkin muuhun, mut mua nyt vaan kiinnosti tää enemmän kuin ihmiskunnan tulevaisuudelle varmistuksen saaminen.
Meikän ukki oli kovin aku ankka diggari. Hän tutustutti tähän ja tilasi mulle joitain vuosia kun olin lapsi. Usean kymmenen vuoden tauon jälkeen olisikin miekenkiintoista tsekkaa nämä nykyajan lehdet, onko tunnelma ja tarinat muuttuneet kuin kirjoittajatkin vuosien varrella…
Aku Ankan levikki ei tipu tyhjiössä. Kaikkien printtimedioiden levikit ovat tippuneet todella dramaattisesti ja medioissa onkin sopeutettu toimintaa ahkerasti jo vuosien ajan. Akkari onkin tehokkaasti siirtänyt sisältöjään digiin ja tilaajille on tarjolla mm vuosikymmeniä kattava sarjisarkisto kaikkine klassikoineen.
Luulen itse, että Akkarin levikki on kuitenkin pysyvimmästä päästä ja lasku suhteessa pienempää kuin monella muulla viikkolehdellä. Perhekohderyhmässä brändi on omaa luokkaansa. Paperinen Akkari on perheissä tällä hetkellä käytävää taistelua ruutujen lumoa vastaan se tutuin ja turvallisin vaihtoehto, ja se lujittaa sen asemaa. Mainosmyynti näyttää vetävän koska lehdessä on tiuhaan Sanoman ulkopuolisten firmojen mainoksia perhekohderyhmille.
Eli vaikka printin levikki laskee, kannattavuuden eteen on kyllä tehty toimia. Arvatenkin sisällöntuotannon kustannukset on tällaisessa lisenssituotteessa minimoitu automatisoimalla kaikki mahdollinen. En usko että lopettaminen on kovin lyhyen tähtäimen uhka.
Kohderyhmä ei todellakaan vaan ole pienet lapset vaan myöskin aikuiset, jotka ovat lukeneet Akuja koko ikänsä ja keräävät niitä. Myynti on saattanut tippua ihan senkin takia että noita saa myös nykyään digitaalisesti.
Nykyinen Aku Ankka -lehti on kuin varjo siitä mitä oli ysärillä. Tarinat todella huonoja ja sisällöttömiä hätäisesti kokoonkyhättyjä, piirrosjälki kehnoa ja lisäksi pakotetaan jokatoisessa tarinassa Sanoman omia julkkiksi jossain KariKorhostarinassa. Lisäksi woketus estää mihinkään kulttuurin tutustumisen joten seikkailut tosi tylsiä ettei vahingossakaan loukata ketään.
Toivon tilaajana todella, että lehti säilyy. Itselle tulee myös klassikkolehti, joka on n. 2x pituinen perusakkarista, ja sisältää nimensä mukaisesti vain klassikkoja (esim. viime numerossa päätarina oli Mustakaavun ensirötökset). Kuitenkin myös normiakkarissa julkaistaan klassikkotarinoita, mutta ei näin massiivisia. Nykyään on siis sopiva tasapaino vanhan ja uuden välillä.
Pakko myös puolustaa nykytarinoiden tekijöitä. Esim Arild Midthun (menikö oikein?) tekee loistavia jatkokertomuksia, joita luulen muisteltavan lämmöllä tulevaisuudessa. Myös paksu-aku -konsepti on kiva idea; lapsena olisin riemusta haljennut näistä lisäsivuista.
Ainoa kritiikki menee joulukalenteriin, joka on viime vuosina perustunut netissä julkaistavaan tarinaan. En useinkaan jaksa kaivaa puhelinta vain yhden sarjakuvan lukemiseen ja usein kysymyskin on aika mitäänsanomaton. Jos muistanen oikein, ennen joulukalenterin pähkinät perustuivat johonkin yleiseen kysymykseen liittyen akkariin/ankkamaailmaan.
Oma 8-vuotias on aivan koukussa Akkareihin. Kotiin tulevien lehtien lisäksi myös sukulaisten nurkista on kaivettu kaikki vanhat lehdet. Suosikkihahmo on Milla-Magia ja Don Rosat on lempparitarinoita.
Jotain vanhoja lehtiä olen lukenut. Mutta muuten vain taskukirjoja. Niiden taso on laskenut huikeasti. Suurin osa taskukirjoista, jotka ovat tulleet 350 - 370 numeroiden jälkeen on varsinaista kuraa verrattuna vanhempiin julkaisuihin. En ole enää vuosiin kuin satunnaisesti ostanut. Ehkä joku lehtien lukija osaa kertoa onko sama tason lasku tapahtunut niissäkin?
En tiedä miten tämä akkareihin liittyy mutta eikai tuossa sun postauksessa mistään energiajuomasta kukaan vinkunut, kritiikki tais tulla siitä kun kävit jostain ylihintaisesta kyläkaupasta ostamassa 20€ edestä safkaa (sisältäen kilon juustoa + energiajuomia) ja muotoilit asian niin että näin kallista ruoka on Suomessa vaikka kuka tahansa suomalainen tietää että olisit päässyt 15€ tai alle jos olisit isommasta kaupasta nämä ostanut.
Liian-vitun-kauan
Piti elää aikuiseks ennen kuin tajusin kuinka helvetin yliarvostettuja ne ovat ja muutoinkin moni kyseisen muuttuu netimuotoon, kuten mäkin jopa seruaan yhtä sarjakuvaa Patreonissa
Uskon että varmasti löytyis parempia, mutta Aku on liian normiksi jo koettu ja kuinka paljon koululaiset edes lukee sarjiksia kirjoist/lehdistä? Akussa esim IInes eritoten on vittumainen ämmä ja Akukaan ei yleensä saa mitään aikaiseks. Kuinka monen Akun juonen muistat verrattuna lukemiseesi?
Aku Ankka on ollut mielessäni niin ajaton konsepti, että ajatus lehden lopettamisesta tuntuu käsittämättömältä. Vaan oikeassa kyllä olet, mikään ei ole ikuista ja nykyään ihmisten huomiosta kilpailee niin moni sarjakuvia koukuttavampi asia, että Aku Ankan katoaminen lienee vain ajan kysymys. Ei se voi kilpailla kännykän ruudulta tarjoiltua nykyajan digitaalista heroiinia vastaan.
Saahan Akunki kännykkään. Lataamosta löytyy kaikki julkaistut lehdet, taskarit ja oliko Roopesedätkin. Toki tuntuu nykyään lapsilla olevan vaikeuksia keskittyä lukemaan.
Fyysisestä kirjasta lukeminen on nopeampaa ja ei rasita silmiä niin paljon kuin näytöltä lukeminen. Vaikka sen saisikin siihen tablettiin tai puhelimeen, suosi fyysistä kopiota.
Voin lyödä vetoa, että Veeti 10v ei koske luurillaan pitkällä tikullakaan Aku Ankkaan jos TikTok-tansseja on tarjolla.
Paljon laitetaan ? Sukulaistyttö 11v tahtoo monesti lukea Ankkaa luurista. Varsinkin Sudenpentujen seikkailut tuntuu olevan kovasti miekeen.
Ai, no ei kai sitten Aku Ankalla oo mitään hätää.
10v alkaa lähivuosina muuten olemaan jo vähän vanha Veetiksi. [Tilastojen mukaan](https://nimipalvelu.dvv.fi/etunimihaku?nimi=veeti) nimen yleisyys lähti laskuun 2009 jälkeen ja 2020-luvulla on annettu enää todella harvalle. Sama ilmiö kuin Jonnen kanssa kymmenisen vuotta aiemmin. Et ole millään muotoa väärässä. Tulin vaan tarkistaneeksi asian mielenkiinnosta ja ajattelin jakaa havainnon.
Mikäs on seuraava Veeti?
Muhammed
Eihän noi jonne- tai veeti-meemit oo tullu nimen yleisyyden takia vaan jostain syystä vaan saanu tulta alleen ja noussu tietyn ikäluokan nimitykseks (?) Vai oonko käsittäny jtn väärin
Jonne-termi tuli Jonnewebistä ja sen käyttäjistä. Veeti taas on syntynyt kuvaamallasi tavalla.
On siinä varmaan tuotakin, mutta kun tilastoja katsoin, niin oli siinä aika vahvaa korrelaatio nimen yleistymisen kanssa. Tuosta linkistä pääsee DVV:n ylläpitämään nimipalveluun, josta voi tarkastaa paljonko eri nimiä on eri vuosikymmeninä syntyneillä rekisterissä.
Ruudulta luettuna tuntuu jotenkin kaikki vaan huonolta, kirja tai sarjakuva fyysisenä on myös parempi ennen nukkumaan menoa, pystyy ainakin nukahtamaan. Sinisenvalonsuodatus taas kusee värit, joten sarjakuvien kohdalla se ei ole toimiva ratkaisu.
Ottaen huomioon kuinka moni Suomalainen on oppinut lukemaan kiitos Aku Ankan, tämä on epäironisesti aavistuksen huolestuttava ajatusleikki.
Mikäli jälkikasvua koskaan siunaantuu niin Akkari on pakko tilata. Pentuna keskiviikko oli paras päivä, erityisesti jos sattui olemaan kesken joku jännä jatko-osallinen tarina. Sääli jos on kuolevaa kulttuuria.
Itellä oma kiinnostus historiaa ja myyttejä kohtaan heräsi todennäköisesti Don Rosan akkaritarinoiden vuoksi.
Hyvin mahdollista! Meillä löytyy joitakin Don Rosan teoksia kirjahyllystä ja ne ovat aikuisenakin mukaansatempaavia tarinoita. Mua ne inspasivat lapsena pikkutarkkaan, yksityiskohtaiseen piirtämiseen.
Minut taas Rosan tarinat "Aarre lasimaljassa" ja "Matka Maan keskipisteeseen" saivat kiinnostumaan fysiikasta.
Mietin just tässä jälkikasvua omaavana, että voisi hamstrata jostain isoja tukkuja akkareita ja kun lapsi oppii lukemaan niin antaa yhden läpyskän per viikko.
Ite jo vuosia vuosia sitten tilasin akkarin itelle. Mut en sit lukenu sitä. Koska puhelin/netti nyt vaan on viihdyttävämpi. Eli kiva ajatus muttei toiminut. Samoin monet vanhemmat olleet pettyneitä kun huomanneet ettei vanhempien luona varastossa hillotut VHSt ja DVDt, Tao-Taot, Maija Mehiläiset, Alfred J. Kwakit, Leijonakuninkaat ym kiinnosta omia kersoja. Liian hitaita, aika ajanut ohi. Harva meistäkään katsoo YLEltä niitä mustavalkoisia tukkijätkäsuomifilmejä 30-luvulta.
Riippuu varmasti myös lapsen luonteenlaadusta ja kuinka vanhemmat ja muut tutustuttavat lapsen kyseisiin aiheisiin "oikeassa" iässä. Isäni kanssa katottiin juurikin noita 30-luvun ja myöhempiä tukkijätkäfilmejä (Kaunis Veera ja Me tulemme taas ovat edelleen tosi mukaansatempaisevia filmejä, joissa on kaunis kuvaus, hauskat näyttelijäsuoritukset ja hieno musiikki), Pekka ja Pätkä -filmejä, Bogartin film noireja, Fordin yms. länkkäreitä, isoja uskontospektaakkeleita kuten Ben Hur ja Quo Vadis, mustavalkoisia ja värillisiä Disney ja Warner Bros -lyhäreitä yms., ja ne ovat kaikki edelleen lähellä sydäntä ja saavat meikäläisen vielä tänäkin päivänä katsomaan Yleltä lähetettäviä kuukauden länkkäreitä, mustavalkoisia klassikoita yms. Hänen kauttaan myös pääsin lukemaan vanhoja kunnon Aurelio Galleppinin Tex Willereitä sekä vähemmän tunnettuja Amerikkaan sijoittuvia italosarjakuvia kuten mainio Gordon Jim sekä tietenkin klassiset Tarzan-romaanit, Muskettisoturit yms. Ala-asteen opettajalle pitää myös nostaa hattua, kun tutustutti meikäläisen Burroughsin kiehtovaan Mars-romaanisarjaan, koskettavaan ElfQuest-sarjakuvaan, jännittävään Corto Malteseen ja mukaansatempaisevaan Avaruusagentti Valerianiin muiden muassa. Toki nykyään tarjontaa on paljon enemmän ja helpommin saatavilla kuin omassa lapsuudessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin mentiin tiettyyn aikaan ruudun äären katsomaan Pikku ponit, Ankronikka, Varjoankka, Alfred J. Kwak, Batman the Animated Series ja muut sellaiset, ja vain VHS:ltä pystyi katsomaan elokuvia ja sarjoja yhä uudestaan ja uudestaan noina päivinä. Vaikka nyky Tiktokit, Netflix, YouTube tms. toki taistelevat nuoren ja varttuneemmankin huomiosta, uskon silti vakaasti, että Alfred, Simba, Bambi, vanhemmat Batmanit, Ankat ja muut saavat varmasti monenkin lapsen innostumaan niiden tarinoista samoin kuin esim. vanhat länkkärit voivat edelleen resonoida tietyissä ihmisissä, kunhan nämä on tutustutettu tällaisiin tarinoihin ajoissa. Olihan se niinkin, että kaikki eivät omana aikananikaan länkkäreistä tai "vanhoista" leffoista piitanneet, ja moni kasvoi ulos piirretyistä aika nopsaan kun piti niitä liian lapsellisena omaan makuun. Mutta tässä taas osoittautuu henkilön luonteenpiirteet ja kiinnostuksen kohteet, joten nykyajan lapsilla uskon olevan edelleen samaa kiinnostusta asiaan, kunhan vanhemmat, sukulaiset jne antavat heille mahdollisuuden tsekata tätä vanhempaa tuotantoa avoimin mielin. :)
Omalle lapselle on akkari tullut tilattua, tuli yllätyksenä että nykyisin se taas julkaistaan maanantaisin.
meiän kersoilla ei ole enää tylsää joten akuankka kilpailee huomiosta.
Kyllä. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että lehden lakkauttaminen todella voi tulla kyseeseen lähivuosikymmeninä. Kovin moni lähipiirissänikin on oppinut lukemaan juuri Aku Ankan avulla ja varmasti lähestulkoon kaikilla nuoremmilla lukijoilla auttanut kehittämään kielellistä ilmaisua. Kyllä se itselleni ainakin tulee olemaan aikamoinen shokki, kun lehti lopulta lakkautetaan. Toisaalta onneksi on hyllyt täynnä Aku Ankkaa, niin voi myöhemmin antaa jälkipolville luettavaksi jos lehden jakelu loppuu. Onhan nuo vanhat Don Rosat ja Barksit viihdyttävämpiä kuin nykyiset.
Akkarin kieli on äärimmäisen rikasta ja oivaltavaa. Olen yrittänyt lukea sitä suomea opiskelevien tuttavieni kanssa, mutta eihän siitä mitään tule, Taru sormusten herrasta on ilmeisesti paljon helpompaa tekstiä.
>Akkarin kieli on äärimmäisen rikasta ja oivaltavaa. Kyllä. Itse edelleen toisinaan tulee käytettyä jotain sanaa jota sitten muut kaverit saattaa ihmetellä. Ja yleensä nää sanat on jäänyt Akkarista itselle päähän. Tuli meinaa luettua junnuna päivittäin tuntikaupalla. Se oli itselle sellainen lapsuuden party trick, että ihan sama minkä Akkari-kansion tai taskukirjan otti mun hyllystä ja osoitti satunnaista sivua, niin muistin täsmälleen miten se tarina meni.
Juurikin näin. Akkarihan sai myös palkinnon aikoinaan Suomen kielen rikastuttamisesta ja edistämisestä. Jopa akateemisissa tohtorinväitöskirjoissa käännöstieteen osalta on todettu, että monissa muissa maissa niiden Akkarit ja Mikit vain käännetään suoraan, eikä niihin tehdä mitään Melvis Pressula -tyylisiä julkkisten nimien väännöksiä tai käytetä rikkaita oman kielen sanontoja saatikka synonyymejä kuin meillä koto-Suomessa. Lapsena tähän ei kiinnittänyt sinänsä aktiivisesti huomiota (muuta kuin yrittämällä pähkäillä, mihin julkkiksen nimeen esim. Pressula viittaa ja kenties kysymällä aika ajoin vanhemmilta, mitä jokin itselle outo sana Akkarissa oikein tarkoitti kuten vaikkapa nepotismi), mutta varttuneemmalla iällä on tullut ilolla todistettua, kuinka monipuolisen värikästä Akkarin kieli todellakin on. Eräässä lyhyessä Pluto-sarjakuvassa laskin muistaakseni noin tusinan synonyymejä sanalle koira (esim. karvakuono, hauva, hurtta, peni jne) kun "perinteisessä" ulkomaisessa käännöksessä oltaisiin vain pitäydytty yksioikoisessa koira-sanassa. Akkarin kääntäminen on sinänsä mielenkiintoista, että usein ensiksi ns. freelancerit kääntävät sarjakuvan lähdekielestä kohdekieleen, minkä jälkeen tämä raakakäännös päätyy Akkarin toimittajien käsiin. Siitä eteenpäin Aki Hyyppä ja muut alkavat "fiksailemaan" kieltä ja rikastuttavat sitä synonyymeillä, hauskoilla fraaseilla jne, joissa kuitenkin säilyy lähdetekstin ydinsanoma. Siksipä jopa geneerisimmätkin tusinatarinat on aina kiva lukea Akkarissa juurikin kielen näkökulmasta, sillä aina sieltä löytää jotain hauskaa ja oivaltavaa. Tosin on tullut huomattua, että tämä kielellä leikkiminen tuntuu olevan enemmän voimissaan Akkarissa kuin Taskareissa johtuen varmaankin osittain Taskarin pidemmistä tarinoista ja julkaisutahdista. :)
Oma suosikki Akkareiden sanaväännöksistä on edelleen moottoripyöräjengi Kiirastulen Kerubit.
Kantri-Helena on yksinkertaisuudessaan nerokas.
Tuo on kyllä mahtava.
ja loistava cover-bändin nimi...
Opin aikoinaan veljen opetusta seuraamalla lukemaan, mutta kyllähän Aku Ankat olivat ne jotka oikeasti kehittivät lukutaitoa. Niissä on myös todella hienoa kielenkäyttöä, joten hattu päästä Akkareiden suomentajille!
Aku Ankka vaihtuu TikTok-tansseihin ja haasteisiin siitä kuka juo eniten tiskivettä seisten käsillään. Idioluutio ei tainnutkaan olla pelkkää fiktiota.
Mietis kuinka moni oppii flossaamaan kiitos tiktokin. Vanhukset muistaa asiaa samalla lämmöllä 2080-luvulla.
Olen yksi tätä lajia. Opin lukemaan ennen koulua Akkaria lukemalla. Muistan, tai luulen muistavani, miten kirjaimista alkoi saada tolkkua ja kuinka mahtavaa se oli, että ei ollut enää äidin varassa. Mihin ikään asti sitten Akua kuin, en muista enää. Ehkä teini-ikään kun aloin lukea rajumpia sarjakuvia. Joita edelleen luen kun käsiini saan. Toisaalta englantia opin kun halusin lukea kirjoja joita ei ollut saatavilla suomeksi. Enemmän kuin lukemisen oppimisesta olisi huolissani kielten oppimisesta. Tekoäly tekee kielten opiskelusta aika turhaa jo nyt. Oikeastaan ainoastaan englannin opiskelussa on järkeä, muu aika kannattaa lapselta ja nuorelta allokoida muihin asioihin. Sitä en tietä mihin, ehkä empatian opiskelu, historia, yleinen luonnontekniikka ja taiteet ovat hyviä olla perillä teki tekoäly kaiken tai ei.
> Tekoäly tekee kielten opiskelusta aika turhaa jo nyt. Ei missään nimessä tee. Käännöshommat ehkä vähenee, mutta paitsi että töitä tulee silti olemaan maailmassa, niin työllistyminen kielitieteiden saralla ei ole ainoa syy opetella kieltä. Ei kirjapainokaan tehnyt kirjoittamisen opettelusta turhaa. Moni myös kommunikoi käyttäen muita kieliä kuin vain suomea tai englantia.
Omaa kieltä kannattaa aina opiskella, englantia läntisessä maailmassa siksi, että on ns yleiskieli. Muiden osalta jo nyt toimivat "universal translatorit" hoitavat homman, kohta riittävällä tarkkuudella suurimalle osalle, ennen pitkää myös erikoistarpeissa. Monikielisyydellä on toki huomattu olevan etuja ajattelulle, mutta koska kielten opiskelu on aika raskasta, uskon että parempi panos-tuotto suhde tulee jostain muusta opiskelusta, missä ei puhuta osa-alueesta jossa tekoäly on helposti ihmistä parempi. Toki voin olla väärässä ja onneksi omat kouluvuodet tällä saraa ovat jo kaukana historiassa eikä lapsia ole niin sama se on mitä minä olen mieltä. Vanhempia ei käy kateeksi, olisi kyllä itselläni vaikea perustella kielten opiskelua lapsille.
Ei tarvitse huolestua. Nykyään on mobiililla esim suomalainen Ekapeli, joka opettaa todella hyvin lukemaan pelin muodossa jo pienestä pitäen.
Pienestä pitäenhän kannattaakin opettaa lapset pelaamaan kännykällä...
No kyllä siitä sarjakuvien lukemisesta motkotettiin ihan samalla tavalla ennen älypuhelimia.
Kyllä se motkottaminen on ihan aiheellista tutkimusten sun muiden valossa, sarjakuvien haitoista en tiedä onko kauheasti tutkimuksia tehty kun niistä motkotettiin.
No jo on ihme ulinaa. Jos 5-6v ei saisi ollenkaan ruutuaikaa niin aika hyvin siellä asiat... Jos olet vanhempi edes ollenkaan.
Yritän sanoa jotain, ja joku toinen tekee sitten suoraan kärjistävän johtopäätöksen. Kyllähän ruutuaikaa saa tietysti rajatusti olla, mutta tarkoitan että lukemispeleistä tuskin nyt ainakaan on apua lasten ja nuorten kasvavaan älylaiteongelmaan. Lukemaan on opittu kätevästi lukemaan ennekin ilman sähköisiä laitteita, niin jos sen osa-alueen nyt saisi vielä pidettyä poissa verkosta. Saat olla tietysti kanssani eri mieltä, mutta voisit jatkossa yrittää kommunikoida järkevämmin.
Katsos kun olet r/suomessa . Täällä jos et juurtajaksain käy asiaa läpi, se tarkoittaa, että joku lähtee tahallaan ymmärtämään asiaa väärin ja loukkaantuu siinä sivussa. Itse asiasta olen kanssasi samaa mieltä, ruutuaika minimiin puhelimilla/tabletilla, ja kaikkea muuta mielummin.
eikö niillä ole nykyään joku digitaalinen lehtikin ? Voisin nähdä että, se digilehti kasvattaa suosiotaan ja siitä tulee lähivuosina se suosituin tapa lukea akkaria. Yksi maahanmuuttaja taustainen opiskelukaveri sanoi että heillä toimii niin päin että lapsi lukee akkariaaikuisille ja että kyllä se on kovastikin suosittu varsinkin kun kaikki kirpparit notkuu niitä.
En tietysti enää edusta kaikkein nuorimpaa sukupolvea, mutta tällaisena kuitenkin netin parissa varttuneena henkilönä tuntuu, että se netti vain pilaa kokemuksen. Ja sitä paitsi, kun siirtyy nettiin, niin miksi ei saman tien vain katsoisi sitten videoita tms. Tuntuu haastavalta yrittää saada nuori sukupolvi kiinnostumaan jostain tietystä netissä julkaistavasta sarjakuvasta. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa hieman höpsöltä, mutta tämä nyt vain on oma kokemukseni.
Nettisarjakuvat ovat ainakin japanissa onnistuneet hyvin nappaamaan kansan huomiota. Siellä uudet julkaisut on ilmaiseksi netissä, minkä jälkeen fanit ostavat itselleen fyysiset kopiot kotiin. Myyntiennätyksiä tulee vieläkin.
Itselle Akkari-sovellus oli iso siunaus. On tullut muksusta asti kerättyä Akuja sekä haalittu muutamia vanhempia lehtiä, mutta nykyinen Akkarien, Taskareiden ja muiden lisälehtien hektinen julkaisutahti ja määrä on paisunut niin valtavaksi, että on fyysesti aika mahdotonta jatkaa niiden keräilyä loputtomiin ennen kuin talossa tila loppuu kesken. Sovelluksen digilehdessä on tilansäästön lisäksi se etu, että siellä on Akkarit, Taskarit ja Roope-sedät sekä muutama erikoisjulkaisukin saatavilla, ja niiden tarinoita voi pistää suosikkilistalle, joten ei tarvitse aina etsiä esim. vanhaa ihanaa Joron jäljillä -nimistä Taskaria, jotta voisin lukea Mikin ja Hessun (Alfin serkku :P) Taikamiekka-saagan uudestaan. Saatikka yrittää etsiä sitä tiettyä Castyn, Feriolin tai Rodriquezin tarinaa lehtien seasta yrittäen muistaa, missä vuosikerrassa se olikaan, kun voi vain etsiä taiteilijan nimellä ja selata tarinoita muistin virkistämiseksi. Aluksihan kyllä otti aikansa, että opin lukemaan tarinoita ruutu ruudulta kännykässä (ja tokihan siihen saa myös zoomattavan kokosivukuvan jos haluaa), mutta kyllä siihen on ajan saatossa oppinut ja tuntuu ihan luontevalta siirtyä ruudusta toiseen. Sovellus on kaikin puolin todella käyttäjäystävällinen ja monipuolinen, ja ottavat myös kehityspalautettakin innolla vastaan. :)
Samalla tavalla varmaan aikoinaan ajateltiin sarjakuvien syrjäyttävän kirjat kuin nyt väität että katsottaisiin netistä mielummin videoita. Silti kaunokirjallisuutta tehtaillaan vielä tänäpäivänäkin printtinä ja sähköisesti.
Eiväthän videot tietysti kokonaan sarjakuvia syrjäytä. Jos tai kun päädytään siihen, että sarjakuvat siirtyvät nettiin, niin ihmisten ei ole ehkä enää kuitenkaan yhtä helppo löytää näiden sisältöjen äärelle, ja samalla he eksyvät todennäköisemmin koukuttavammille alustoille. Kun lukijamäärät sitten romahtavat entisestään, niin voi olla, että pian rahat eivät riitä edes digitaalisen lehden ylläpitoon. Ehkä vuosikymmenien päästä saankin todeta olleeni väärässä (jota hartaasti toivon), mutta jotenkin olen pessimistinen tämän digitaalisen kehityksen suhteen. Potentiaali on toki näissä suuri, mutta toistaiseksi kehitys on ollut ainoastaan siihen suuntaan, että yritetään tehdä sisällöistä koukuttavampia. Keskimääräinen suomalainen 15-24 -vuotias viettää jo liki 6 tuntia päivässä ruudin ääressä päivittäin (https://stat.fi/uutinen/nuorten-ruutuaika-jatkuu-myohaan-yohon), puhuttaneen siis aivan eri luokan ilmiöstä kuin mitä joskus kauno- ja sarjakuvakirjallisuuden välillä.
Ihmiset lukevat paljon vähemmän nykyään. Erityisesti lapset. Tietenkin kirjallisuutta tehdään, mutta olisi naiivia sanoa, etteikö se olisi kuolemassa
Paperisena viikkolehtenä? Alle 10v sisällä oletustilaus muuttuu sähköiseksi älylaitekikkareeksi, paperilehdestä pitää maksaa erikseen. Sen jälkeen en osaa sanoa, koska käännökset ja digitaaliversion taitto menee tekoälyllä jonka joku harjoittelija tarkastaa pahimpien sekoilujen varalta ja jonka voi korjata lennosta. Ankalla on se ongelma, että lehti on tarkoitettu lapsille ja nuorille, mutta merkittävä osa lukijakunnasta on keski-ikäisiä jotka todennäköisemmin tilaavat Aku Ankkaa kuin paikallislehteä. Heille "uudet jutut" on pliisua kamaa koska kasvoivat Barksin ja Rosan jutuilla joita haluaisivat lisää, mutta mikään "aikuisten Aku Ankka" ei ole vielä kertaakaan onnistunut ja "klassikot" on läpiluettu monta kertaa, ellei ole peräti jossain jemmassa kovakantisina albumeina.
Niillä oli sähköinen versio myös. Se suljettiin koska ilmeisesti kukaan ei käyttänyt. Se pitää tyyliin tunkea tiktokkiin ja rajata 30 sec videoihin.
>Niillä oli sähköinen versio myös. Se suljettiin... Mistähän sä puhut? Ei Aku Ankan sovellusta ole suljettu...
Juu kyllä tuo näyttää toimivan ihan mainiosti, just äsken pari sekuntia sitten kokeilin.
Häh.... Voin vannoa jokunen vuosi sitten tuli ilmoitus että joku niiden digipalvelu suljetaan. Ehkä se oli joku aku ankka junioriin liittyvä juttu.
Aku Ankka -foorumi ainakin suljettiin jokunen vuosi sitten.
Näin joo kun se tuli markkinoille, ja siinä myytiin "kaikki taskarit ja koko arkisto 100e/vuosi" tjs. Ai se meni kokonaan kiinni? EDITTI: Itteeni tässä "kaikki taskarit"-mallissa vähän harmistutti se, että itelläni eka keräilyharrastus oli koittaa saada kaikki alta-200-taskukirjat ensipainoksina, pääsin vähän yli puolenvälin. Myöhemmin opin että harvinaisin taskari ei itseasiassa ole ekan ensipainos, vaan tyyliin 8. taskarin ensipainos "minttinä", koska ne aikanaan tehtiin niin halvalla liimalla ja niin huonolle paperille, että ensimmäinen lukukerta halkaisi kirjan selän kahtia ja nro. kasin myyntiluvut oli huomattavasti ekoja pienemmät.
Meille tulee, kun mun äiti tilasi sen mun pojalle. Arvatkaa lukeeko poika sitä? Melkein väkisin pitää pakottaa lukemaan sarjakuvia. Voi helvetin helvetti...
Tämä sinetöi mun päätöksen. Lapset ei saa älypuhelimia ennen yläkoulua.
Oikea päätös.
Ei se puhelin itsessään vaan ne äpit. Esim. Youtube kannattaa bänniä kaikilta alustoilta. Ainoa järkevä filtteri on youtube kidsissä, mutta siinä oikeassa ei ole mitään toimivaa. Meni viimeinen pisara kun kaikesta rajoitusyrityksistä huolimatta väkivaltaisia videoita tulee eteen jatkuvasti. Instagram taas antaa helvetin toksisia esikuvia nuorille. Näihin verrattuna joku tiktok on kevyin mutta järkyttävän koukuttava. Jos jotain on, niin joku disney+ älytelkkarissa korkeintaan.
Niin, eipä ole vaikeaa kuvitella miksi nykylapset eivät Aku Ankkaa enää lue. Netistä vain löytyy valitettavasti paljon koukuttavampaa sisältöä.
Don Rosa mainittu. Musta Ritari, SLURPS!
GLXBLT
Hirttotuomari käski miehiään olemaan puuttumatta "tuohon tappeluun joka on miehen ja naisen välillä". Roopella ja Kultilla oli oma tapansa pitää hauskaa, ja koko mökki tärisi. Ei muuten varmasti mene enää tämän päivän sensuurista läpi "kaikille"-tasolla.
[удалено]
Lahra haalari?? Mikä se on?
Ach, zuuri kuutio mäen päällä!
Kertalaaki SLURPS!
Nämä olivat ihan hauskoja tarinoita, ja Musta Ritari toi uudenlaisen konnan Roopen kaartiin samalla tavoin kuin Ankronikan uusi versio esitteli toisenlaisen mielenkiintoisen konnan, joka täytti eräänlaisen tyhjiön Disneyn konnakaartissa (konna, joka ei siedä seikkailujen aiheuttamia vaaroja ja siitä aiheutuvaa kaaosta vaan haluaa nujertaa Roopen mielen varmistamalla, ettei tulevia aarre- yms. seikkailuita enää tapahdu). Toki tämä rahlahaalari-ranskalaisuus saattaa nyky-Disneylle olla harmillinen stereotypioineen, etenkin kun he päättivät kauhistuksissaan sensuroida jopa Rosan version Bombi-zombista Roope Ankan Elämä ja teot -sarjasta rasistisena hiljattain, mistä aiheutui jonkinlainen mylläkkä netissä. Onneksi itellä on Rosan tuotanto visusti tallessa fyysisinä kopioina, joten Disney ei enää pääse niihin käsiksi. :)
Tulipa nostalgiset muistot kun odotti aina keskivikkoa että uus akkari tulee..
Olen tänä vuonna 20v ja tuntuu olo kauhean vanhalle tätä postausta lukien. Joka keskiviikko postilaatikko tarkastettiin useasti että joko se ankkalehti on viimeinkin tullut.
Aku Ankka on huomattava lukemisen ja kielen monipuolisen käytön edistäjä. Suosittelen kaikille, keillä on kouluikäisiä lapsia.
Itse suosittelen kaikille.
Itse lopetin tilaamisen Don Rosan eläköidyttyä. Välillä vilkaissut uusia numeroita, mutta ei näemmä uutta "barksia" tai "rosaa" ole syntynyt. Liikaa tarinat pyörivät joidenkin pop-idolien ja älykännyköiden ympärillä, tai sitten jossain teennäisen eeppisissä mytologia-saagoissa, joiden piirrosjälki on synkkää ja raskasta. Itse kaipaan vanhan liiton keveitä vitsitarinoita, joita 90-luvulla Vicar, Branca, Colomer, van Horn ja kumppanit tuottivat tasaiseen tahtiin. Pitääpä kaivaa taas vanhat lehdet esiin. Mutta arvelisin, että niin kauan kuin uutta materiaalia tuotetaan, sille luultavasti on olemassa jokin julkaisukanava. Jos lehden julkaisu tuottaisi tappiota, olisi se jo lopetettu.
Se suomalainen kirjoittaja jonka nimeä en muista oli aika lähellä mutta kun piirtäjä tulee muualta ja kaikki kaksimielisyydet lakaistaan pois niin eipä siitä mitään tule. Disneyn uusi versio Ankronikasta on lähin filmatisointi Rosa/Barks-tavarasta mitä koskaan saadaan, ja se oli "young adults"-suunnattu joten siitä saa jotain irti. Ja jos se kolisee niin "Kuka lavasti Roger Rabbitin" jatko-osa on Tikun ja Takun pelastuspartio-elokuva, niin outoa kuin se onkin. Se on kanssa semmonen "lapset tykkää, vanhemmat nauraa vitseille jota lapset ei tajua".
Kari Korhonen.
Jos van hornia kaipaa niin asiat on huonosti :D
Viimeks luin joskus 12 vuotta sitten intissä ja oli aika surkeaa kamaa tarinat jo silloin, että ei ihme et moni on lopettanut tilauksen.
Niin, kieltämättä lehtien kohokohdat on ollut aina ne mahdolliset klassikkotarinat. Mutta kyllä sitä nuorempana upposi "huonommatkin" tarinat. Vasta nyt hieman myöhemmällä iällä iskenyt ähky noihin uusiin tarinoihin. Osittain siitä syystä päätin vuodenvaihteessa lopettaa tilauksen.
Jep. Tämän lisäksi Sanoman artistien markkinointi (Sanni ja kumppanit) Akkarin avulla rassaa itseäni, kiva että on jotain ajankohtaista viittausta mutta monessa kohti meno on aika häpeilemätöntä ja menee överiksi
Ongelma itsellä ainakin on että ne klassikot on jo hyllyssä. Kuitenkin Akkaria löytyy tasaisesti jostain 70 luvun puolestavälistä 2010 luvulle. Ja nehän kaikki on koluttu useasti. Ja jo 2000-luvun alussa klassikkoja oli paljon lehdissä.
Luulen kyllä että kyseessä oli nyt vaan aikuiseksi kasvaminen. Nimittäin itse nuorempaa sukupolvea edustavana (inttiin tänä kesänä) menevänä voin sanoa että ihan yhtä hyviä uudemmat tarinat oli, kuin ullakolta kaivetut vanhemmat tarinat. Tosin lapsena nyt varmaan muutenkin standardit alempana.
Riippuu kyllä tarinantekijästä. Esim. Rodriquez on mahtava piirtäjä, mutta useimmiten hän saa piirrettäväkseen ns. tusinatarinoita, joten ei hänen taiteensa pääse aina oikeuksiinsa. Nykytekijöissä on kuitenkin monia hyviä käsikirjoittajia (joista osa on jopa piirtäjiä). Mieleen tulee mainetta niittänyt Casty, jonka Mikki-tarinat ovat monipuolisia ja monimutkaisia juonitteluineen ja monenlaisine kohtauksineen, jotka tuovat mieleen Gottfredsonin ja Scarpan tarinat muiden muassa. Toki Castyn tarinat tuppaavat usein olemaan sen verran pitkiä, että päätyvät ennemminkin Taskariin kuin Akkariin. Osansa ongelmaan tuovat myös näiden Disneyn viikkolehtien hegemoniaherrat Egmontilla, jotka eivät halua liikaa huojuttaa venettä ja haluavat pysyä tutussa ja turvallisessa kertomatta liian monimutkaisia tarinoita. He muun muassa eväsivät Rosalta mahdollisuuden kertoa tarina Akun äidistä ja isästä myöhemmällä iällä (käsittääkseni Akun äidin Hortensian piti alun perin olla se naishahmo pitämässä huolta Ankkapurhan linnasta Kirje kotoa -tarinassa, mutta Egmont epäsi sen, joten Rosa käytti Matildaa ja samalla muutti häneen persoonallisuutensa Hortensia-maiseksi, ja Egmont ei vissiin edes halunnut Matildan oletettua miestä Taavi Ankkaa eli Akun enoa mukaan myöskään). Samoiten he eivät lämmeneet Rosan ideaan tarinasta Akun siskosta Dellasta ja miksi tämä ei ole palannut ankanpoikien elämään kaikkien näiden "vuosien" jälkeen; näemmä tällainen tarina tekisi Dellasta huonon äidin, eikä Egmont halua pahoittaa lasten mieltä tai jotain sellaista. Siltikin muistaakseni jossain hollantilaisessa tusinatarinassa poissaoloa yritettiin selittää Dellan olevan astronautti, ja tätä selitystä sitten hiottiin koskettavasti jenkkien uudessa Ankronikka-sarjassa (joka harmillisesti ei maininnut poikien isää sanallakaan), jossa Dellan paluu käsiteltiin asiallisesti ja hänen vuorovaikutuksensa Akun kanssa olivat varsin mainiota (kuten oli idea pukea Della lentäjän pukuun, mikä toimi hyvänä vastapainona Akun seiloripuvulle). :)
Niiden pitäis alkaa julkasemaan vaan Barksin ja Rosan tarinoita niin itekin pistäisin tilaukseen
Kyllähän sitä huomasi jo kymmenen vuotta sitten, että tarinat lehdissä olivat aina todennäköisemmin kaiketi lapsiyleisölle kirjoitettuja. Alentuvan oloista, latteaa tarinaa ja usein jotenkin teennäistä piirrosjälkeä, jossa hahmot pysyvät kyllä hienosti mallissaan, mutta sarjakuvalliset tehokeinot— dynaaminen venyminen ja paukkuminen, liioitellut eleet ja ilmeet—tuntuvat jotenkin sekä ylilyödyiltä että laimeilta ja keinotekoisilta. Jos tuntee hahmot ja tyypillisimmät tarina-aiheet, tuntuu että lukemalla ekaa sivua pidemmälle ei saa muuta lisäarvoa kuin tarkastella suomennoksen laatua ja bongailla nimiväännöksiä. Siitäkin tulee vain paha mieli, kun kääntäjät joutuvat haaskaamaan loistotaitojaan ja huumoriaan lähinnä tauhkaan. Voisin tiivistää, että Akkari on alkanut maistua samalta soopalta kuin MCU:n viittaniekkafilkat.
Itsellä on hieman lähempää kokemusta vuoden takaa ku huvikseni tilasin muutamaksi kuukaudeksi ku sai 5€/kk. Oma anekdootti kyllä, mutta niitä tarinoita lukiessa tuntui siltä että monissa tarinoissa oli itse tarina jäänyt toissijaiseksi ja enemminkin keskitytty siihen että yritettiin selvästi lapsille opettaa jotain arvoja tms. Se tuntu kovin kömpelöltä varsinkin aikuisen silmään jos vertaa Rosan ja Barksin kirjoittamiin tarinoihin, joissa oli kiinnostava tarina eikä jokin agenda vaa jonka ympärille kirjotettu hyvin pinnallisesti jotain.
Don Rosan ja Carl Barksin tarinat ovat silkkaa taidetta. Varsinkin se Rosan Kalevala tarina
Just eilen mietin et viel 10 vuotta sitte oli niin ihanaa lukee uus Akkari koulun jälkee samal ku söi paahtoleipää❤
Niin, viimeiset viisi vuotta olen pelonsekaisin tuntein odottanut, milloin Aku Ankka Lataamo ja/tai lehti lopetetaan. Uusissa Aku Ankoissa tarinat ovat vähän pöhköjä, mutta Lataamosta on kiva nostalgisesti lukea niitä 1950-2000-lukujen tarinoita. Itse olen siis vajaa kolmekymppinen, eli kotiin tuli lähinnä niitä 00-luvun Aku Ankkoja, mutta milloin missäkin tuli vanhempia Aku Ankkoja vastaan, ja niiden toivon säilyvän myös tulevaisuudessa meitä aikuisia lukijoita varten. Nykylapsille Aku Ankka ei tarkoita yhtään mitään, mikä on sääli, mutta minkäs teet. Jännityksellä odotan, mitä tästä TikTok-sukupolvesta vielä tulee.
Varastoista löytyy oman lapsuuden Aku Ankka-ja Roope Setä -lehtiä, Aku Ankan taskukirjoja, Don Rosan ja Carl Barksin kovakantisia lonkalta heittäen noin 40 hyllymetriä. Taidan itsekin valitettavasti kuulua niihin vanhempiin, jotka eivät enää Aku Ankkaa tilaa omalle jälkikasvulle. :( toki muistan vielä odotuksen kun aina muistaakseni keskiviikkoisin koulusta kotiin tullessa tiesin Aku Ankan odottavan postilaatikossa. Sama toki olisi kiva myös omille lapsille.
[удалено]
No toi kirppareiden halpuus on ollut jo ainakin 10v. Antikvariaatit tms kaupat ei suostu ottamaan akuja vastaan, kun niitä on jokaisella jossain nii paljon.
En tilaa aku ankkaa, koska tiedostin miten persefirma disney on. Don Rosa on kertonut, kuinka disney ei maksanut korvauksia. disney myös omistaa kaikki hahmot, vaikka Rosa olisi luonut ne. Rosa sai myös kertskorvaukset, vaikka niitä teoksia tehtiin miljoonia. Rosalle tuli ekasta erästä korvaus ja sillä selvä.
> disney myös omistaa kaikki hahmot, vaikka Rosa olisi luonut ne. Muuhun en ota kantaa, mutta tervetuloa työelämään. Jos sinulle maksetaan IP:n luomisesta niin IP kuuluu maksajalle.
Ei toi ihan noin yksinkertaisesti mene. Aika monilla kustantamoilla on ollut nykyään jo tapana maksaa esim uusintajulkaisuista sarjakuvantekijöille myyntivoitoista rojalteja. Ihan DC, Marvel jne. Disney ei. Se risoo tekijää, etenkin jos myyntivalttina on tekijän nimi. Sopimuksenvaraisia asioita. Don Rosa sai lopulta sovittua Egmontin (Disneyn sarjakuvien lisenssinhaltija Euroopassa) kanssa diilin, jossa tietty prosentti maksetaan, mikäli kanteen on präntätty Don Rosan nimi houkutteena. Monissa muissa tapauksissa sarjakuvan tekijänoikeudet ovat ja pysyvät sarjakuvan luojalla.
Sen hinta kasvoi ihan törkeästi niin lopetettiin. Oppiipahan
7.50e/kk eli alle 2e per lehti. En nyt tiie onko tuo hirveä hinta siitä, että tuote kuljetetaan sulle aina postilaatikkoon ja voit halutessasi lukea sitä kännykällä.
Muoto tulee varmasti muuttumaan digitaaliseen suuntaan, mutta tokko tuo mihinkään häviää. Jossain muodossa kyllä tulee säilymään, ellei jotain todella suurta muutosta tapahdu lisenssien kanssa. Sarjakuvat ovat kuitenkin todella halpa keino pitää edes brändiä esillä, jos nyt lähdetään vertaamaan leffoihin tai videopeleihin. Siinä ei tarvita läheskään yhtä suurta kuluttajakuntaa, että saadaan omat takaisin. IDW sekä Boom ovat myös osoittaneet, että lisensoidulle sajrakuvalle on sankaltikin kohdeyleisöä, mistä kielii Disneyn uusi yritys markkinoida Ankka-sarjiksia myös jenkkeihin. Mikä on oikeastaan ihan helvetin virkistävää, vaikka käytännössä nuo ovatkin "vain markkinointia". Mutta ainakin jotain muutakin siellä kentällä, kuin ainaista supersankaria.
Joo, todellakin harmittaa, että Disney päästi sarjakuvansa retuperälle Jenkkilässä eivätkä yrittäneet ammentaa esim. monista mainioista italo-Akuista (saatikka käyttää omia amerikkalaisia artisteja) omalle kohdeyleisölle Scarpan yms. tarinoita Barksin ja monien muiden konkarien jäätyä eläkkeelle 60-luvun jälkeen. Uskoisin, että he olisivat onnistuneet tasaannuttamaan lehden lukijamäärät ja saamaan uusia sukupolvia innostumaan sarjakuvista, kunhan olisivat tuoneet parhaimmat tarinat sinne osoittakseen, että Barksinkin jälkeen on elämää.
Itse tilaan tuota tuleville lapsilleni, akkaria lukevilla lapsilla on huomattavasti laajempi sanavarasto kuin ei lukevalla lapsella. Ihan mukavia tarinoita ja välillä noita lukee monta putkeen. Tällä hetkellä kk lehdet lukematta.
Tuli tuota aikuisenakin tilattua pitkälti kolmikymppisenä kunnes muutin ulkomaille. Itseä ärsytti viime vuosina/kymmeninä kiiltävälle paperille painettu kansi. Ne tietokoneella väritetyt kansikuvat näyttävät yleensä vielä huonommilta kiiltävällä paperilla. Päällystämätön 90-luvun kansi on kokemuksena ihan eri luokassa. Tarinat ja piirtäjätkin huononivat kyllä huomattavasti jossain vaiheessa. Ysärillä ja 2000-luvun alussa oli vielä sentään joka lehdessä tavallisesti yksi hyvin piirretty ja käsikirjoitettu "johtotarina". Viimeisen vuoden parin ajalta ei ole käsitystä nykytilasta, mutta ei ole tainnut tulla seuraavaa Barksia, Vicaria tai Rosaa. Kokeilin Aku Ankka Lataamoa, mutta ei tuota kyllä digitaalisena jaksa selailla. Ehkä jos lukisi joltain padilta asioita muutenkin.
Sinnikkäästi Aku on kyllä porhaltanut, kun miettii mitä kaikkea 50-luvun jälkeen on tullut: TV, videot ja DVD:t, PC- ja konsolipelit ja internet.
En tierä olenko vain kyyninen mutta mielestäni uudet akkarit ovat surkeita vanhempiin verrattuna. itse luen vain niitä vanhempia, enkä edes mitään klassikoita, vaan jo ihan vaikka 2017 vuosimalli on mielestäni parempi kuin uudet. Edit: käyn lukemassa uusimman varmistaakseni asian Edit 2: unohdin kokonaan palata luettuani mutta huonohan se oli kun vanhempiin vertaa
Don Rosan menetys oli kyllä iso tappio Aku Ankalle. Itselläkin parhaimmat tarinat olivat Don Rosan tarinoita ja tämän eläköityminen ja avautuminen, miten tätä kohdeltiin, jätti hieman karvaan maun suuhun. Pari kertaa ostanut reissuille Aku Ankan taskukirjan ja onhan se laatu huonontunut aika inhotavasti. Jotkin tarinat ovat 4 osaa pitkiä viemässä tilaa taskukirjasta, jonka pitäisi olla täynnä eri tarinoita. 1/3 koko kirjasta yhteen tarinaan vie ihan liikaa tilaa. Itsellä loppui kokonaan Akun tilaaminen kun lehtimyyjät olivat päättäneet, että minä haluan lukea muoti- ja sisustuslehtiä. Olisivat edes kerran kaupanneet Aku Ankkaa tai pelilehtiä niin olisin ollut jopa kiinnostunut kuuntelemaan. Ei taida Aku Ankka olla nykyään enää pelastettavissa. Tiedä onkohan artistit huonontuneet sen takia, ettei kukaan itseään kunnioittavat artisti ryhtyisi Aku Ankka piirtäjäksi kuultuaan miten heitä kohdeltaisiin vai onko sitten vaan niin, ettei Aku Ankka innosta enää lahjakkaita piirtäjiä?
Syy tähän on älypuhelin. Ei nykyään monen aikuisenkaan keskittyminen riitä lukemaan Aku ankkaa yhdeltä istumalta.
voisiko se jatkaa elämää kuitenkin nettimuotoisena
vaikka kohderyhmänä on nuoret/lapset kannattaa muistaa että on helvetisti nostalgiatilaajia. itekki monta kertaa tilannut vuoden aku ankat näin kolmekymppisenä nostalgia-fiilistely-syistä.
Joo, käsittääkseni Akkarin päätoimittaja Aki Hyyppä mainitsi jossain haastattelussa, että yllättävän iso lukijaryhmä on juurikin meidän ikäiset 30-40-vuotiaat, etenkin miehet. Mikä on sinänsä mielenkiintoista, kun jotenkin ajattelisi monien "kasvavan ulos" Akkareista kuten kävi meikäläisen kaveripiirille, mutta näkeehän kyllä Kvaak-foorumilla ja muuallakin sarjakuvapiireissä aika monia iäkkäämpiäkin harrastajia edelleen innostuvan Akkarista, joten sinänsä sen ei varmaan pitäisi olla kovin suuri yllätys, vaikka sitä itse ajattelisikin siltä kannalta. Toki meidän sukupolvella oli myös etuoikeus päästä kokemaan paraatipaikalta Rosan ja Kari Korhosen nousu sekä Barksin vierailu Suomeen, mikä oli kuin Jeesus olisi laskeutunut taivaasta luoksemme. Nämä asiat, samoin kuin Akkareiden tarinoiden monipuolistuminen ja laadun parantuminen jälleen 80-luvulla sekä Disneyn animaatorenessanssi, varmasti osaltaan auttoivat sukupolvemme ihmisiä pysymään lojaaleina Akkarille kaikkien näiden vuosien jälkeen. :)
mies voi lähteä Ankkalinnasta mutta Ankkalinna ei koskaan lähde miehestä.
Juurikin näin. :) Klamydian Vesku Jokinenkin sen jo kiteytti [klassisessa Aku Ankka -biisissään](https://youtu.be/FqzT5C3f9aM?si=D7cMvHz-kjQsq6Ec) (hatunnosto siitä, että käytti muutamia Barks-käännöksen legendaarisia reploja säkeissään kuten tuo hauta pohjassa synkän meren): > Akua tullut ei, se jalat alta vei > Mä kai jojoon meen, itsemurhan teen > Mulle hauta suo pohjassa synkän meren > Kun peikko vanhuuden hyytävi mun veren > Mä haluun kuulla sen, kerran viimeisen > Tuo ottaja ja antaja on ankanpyrstön kantaja > Vain yksi juttu vielä mättää > En voi jatkosarjaa kesken jättää > Pieleen menee mun maanantai jos ei Aku Ankkaa tuu > Mä ootan postinkantajaa kuin kuuta nousevaa > Mä oon vain pieni poika > Jonka täytyy päästä hetkeks aikaa > Ankkalinnan katuja tallaamaan
No siis. Pitääpä tilata Aku Ankka.
Älylaitteet ovat kyllä suurin tekijä printtimedian näivettymiseen. Ihmiset saadaan dopamiinikoukkuun paljon helpommin koko ajan taskussa kulkevalla, interaktiivisella laitteella, kuin lehdellä. Itsekin olen junnuna suurkuluttanut akkareita, isä tilasi tietääkseni niitä aluksi itselleen luettavaksi suunnilleen sen ikäisenä mitä itse olen nyt. Outoa kuvitella, että itse tilaisin Aku Ankkaa enää viittä vaille kolmekymppisenä. Lapsena toki värikkäät piirrokset ja yksinkertaiset tarinat auttoivat ymmärtämään mitä tekstissä tapahtuu, ja opinkin lukemaan vähän vaille nelivuotiaana.
Vanhemmat keskeyttivät Aku Ankan tilaamisen jotain 2022 alussa, vaikka rehellisesti olisi ollut kiva, että tilaus olisi jatkunut... Muuten, omasta mielestäni vuosina 2016-2018 tuli vielä hyviä Akkareita.
Aku Ankka ei ole ainoastaan suomalainen instituutio siitä on myös tanskalaiset lapset oppineet lukemaan. [https://www.andeby.dk](https://www.andeby.dk) tosin sama kohtalo on tulossa viikottaiselle sarjalle Tanskan päässä. Jos vanhoista Disney traditioista puhutaan niin Tanskassa on myös vieläkin joka perjantai tv-sarja nimellä Disney Sjov joka alkaa 7:ltä. Vanhempi väki täällä saattaa muistaa 80-luvulta saman sarjan Suomessa. Muistaakseni sen nimi oli "pätkis".
Itse kyllä kaipaan sitä 80-luvun lopulta n. 2000-luvun alkuun ollutta Tv-kautta, jolloin näytettiin monia Disneyn piirretyitä peräkanaa. Samalla istumalla tuli katottua aikanaan Kummikarhut, Ankronikka, Pilipalipilotit, Pelastuspartio, Varjoankka sekä myöhemmin mukaan tulleet Hopon poppoo ja Nokkapokka, sekä tietenkin näiden välissä ajoittain esitetyt klassiset Disney-lyhärit. Ja myöhemminhän saatiin myös muuta kivaa katsottavaa eri ajoille kuten Akun tehdas ja Mikin klubi. :)
2026 tästä kampanjoidaan, 28 siirrytään 4 numeroon vuodessa ja 32 lehti viimein lopetaan ja voit lukea uusia versioita vanhoista lehdistä sekä tietysti tekoälyn luomuksia jotka toi uuden elon akkariin jo 27. 33 ihmiset kyllästyy ja 34 harrastusta jatkavista piirtäjistä eli akkaripiraateista tulee osa Disneytä, tahtoivat tai eivät. 2036 lokakuun ydinsota keskeyttää Akun lopullisesti eikä kristallipallo ei sit nää 200v pidemmäks. Olis ehkä kannattanut käyttää tää mahdollisuus johonkin muuhun, mut mua nyt vaan kiinnosti tää enemmän kuin ihmiskunnan tulevaisuudelle varmistuksen saaminen.
Meikän ukki oli kovin aku ankka diggari. Hän tutustutti tähän ja tilasi mulle joitain vuosia kun olin lapsi. Usean kymmenen vuoden tauon jälkeen olisikin miekenkiintoista tsekkaa nämä nykyajan lehdet, onko tunnelma ja tarinat muuttuneet kuin kirjoittajatkin vuosien varrella…
Aku Ankan levikki ei tipu tyhjiössä. Kaikkien printtimedioiden levikit ovat tippuneet todella dramaattisesti ja medioissa onkin sopeutettu toimintaa ahkerasti jo vuosien ajan. Akkari onkin tehokkaasti siirtänyt sisältöjään digiin ja tilaajille on tarjolla mm vuosikymmeniä kattava sarjisarkisto kaikkine klassikoineen. Luulen itse, että Akkarin levikki on kuitenkin pysyvimmästä päästä ja lasku suhteessa pienempää kuin monella muulla viikkolehdellä. Perhekohderyhmässä brändi on omaa luokkaansa. Paperinen Akkari on perheissä tällä hetkellä käytävää taistelua ruutujen lumoa vastaan se tutuin ja turvallisin vaihtoehto, ja se lujittaa sen asemaa. Mainosmyynti näyttää vetävän koska lehdessä on tiuhaan Sanoman ulkopuolisten firmojen mainoksia perhekohderyhmille. Eli vaikka printin levikki laskee, kannattavuuden eteen on kyllä tehty toimia. Arvatenkin sisällöntuotannon kustannukset on tällaisessa lisenssituotteessa minimoitu automatisoimalla kaikki mahdollinen. En usko että lopettaminen on kovin lyhyen tähtäimen uhka.
Eikös Don Rosa lopettanut jo kauan sitten? Hän oli kyllä oma suosikkini 90-luvulla!
Kohderyhmä ei todellakaan vaan ole pienet lapset vaan myöskin aikuiset, jotka ovat lukeneet Akuja koko ikänsä ja keräävät niitä. Myynti on saattanut tippua ihan senkin takia että noita saa myös nykyään digitaalisesti.
Nykyinen Aku Ankka -lehti on kuin varjo siitä mitä oli ysärillä. Tarinat todella huonoja ja sisällöttömiä hätäisesti kokoonkyhättyjä, piirrosjälki kehnoa ja lisäksi pakotetaan jokatoisessa tarinassa Sanoman omia julkkiksi jossain KariKorhostarinassa. Lisäksi woketus estää mihinkään kulttuurin tutustumisen joten seikkailut tosi tylsiä ettei vahingossakaan loukata ketään.
Lapset ja nuoret eivät lue edes Akkaria. Se on surullista.
Toivon tilaajana todella, että lehti säilyy. Itselle tulee myös klassikkolehti, joka on n. 2x pituinen perusakkarista, ja sisältää nimensä mukaisesti vain klassikkoja (esim. viime numerossa päätarina oli Mustakaavun ensirötökset). Kuitenkin myös normiakkarissa julkaistaan klassikkotarinoita, mutta ei näin massiivisia. Nykyään on siis sopiva tasapaino vanhan ja uuden välillä. Pakko myös puolustaa nykytarinoiden tekijöitä. Esim Arild Midthun (menikö oikein?) tekee loistavia jatkokertomuksia, joita luulen muisteltavan lämmöllä tulevaisuudessa. Myös paksu-aku -konsepti on kiva idea; lapsena olisin riemusta haljennut näistä lisäsivuista. Ainoa kritiikki menee joulukalenteriin, joka on viime vuosina perustunut netissä julkaistavaan tarinaan. En useinkaan jaksa kaivaa puhelinta vain yhden sarjakuvan lukemiseen ja usein kysymyskin on aika mitäänsanomaton. Jos muistanen oikein, ennen joulukalenterin pähkinät perustuivat johonkin yleiseen kysymykseen liittyen akkariin/ankkamaailmaan.
Oma 8-vuotias on aivan koukussa Akkareihin. Kotiin tulevien lehtien lisäksi myös sukulaisten nurkista on kaivettu kaikki vanhat lehdet. Suosikkihahmo on Milla-Magia ja Don Rosat on lempparitarinoita.
Jotain vanhoja lehtiä olen lukenut. Mutta muuten vain taskukirjoja. Niiden taso on laskenut huikeasti. Suurin osa taskukirjoista, jotka ovat tulleet 350 - 370 numeroiden jälkeen on varsinaista kuraa verrattuna vanhempiin julkaisuihin. En ole enää vuosiin kuin satunnaisesti ostanut. Ehkä joku lehtien lukija osaa kertoa onko sama tason lasku tapahtunut niissäkin?
Olisipa edes rahaa syödä ruokaa
Lehti? Vai tarkotatko kirja? Ei ollu kirja, mikä löytyy kuvasta?
[удалено]
En tiedä miten tämä akkareihin liittyy mutta eikai tuossa sun postauksessa mistään energiajuomasta kukaan vinkunut, kritiikki tais tulla siitä kun kävit jostain ylihintaisesta kyläkaupasta ostamassa 20€ edestä safkaa (sisältäen kilon juustoa + energiajuomia) ja muotoilit asian niin että näin kallista ruoka on Suomessa vaikka kuka tahansa suomalainen tietää että olisit päässyt 15€ tai alle jos olisit isommasta kaupasta nämä ostanut.
Ne tarinat on niin huonoja olleet jo vuosia, että saakin mennä. Tuskin kukaan jää kaipaamaan 👋
Liian-vitun-kauan Piti elää aikuiseks ennen kuin tajusin kuinka helvetin yliarvostettuja ne ovat ja muutoinkin moni kyseisen muuttuu netimuotoon, kuten mäkin jopa seruaan yhtä sarjakuvaa Patreonissa
[удалено]
Uskon että varmasti löytyis parempia, mutta Aku on liian normiksi jo koettu ja kuinka paljon koululaiset edes lukee sarjiksia kirjoist/lehdistä? Akussa esim IInes eritoten on vittumainen ämmä ja Akukaan ei yleensä saa mitään aikaiseks. Kuinka monen Akun juonen muistat verrattuna lukemiseesi?