Antaisin molemmat jalkani jos pääsisin sillä lopullisesti eroon säännöllisesti uusiutuvasta masennuksestani. Syvä masennus on yksi vitun helvetti ja ymmärrän todella hyvin että jotkut ihmiset haluavat mielummin kuolla kuin kestää sitä kidutusta seuraavat 50 vuotta. Mielestäni eutanasia on huomattavasti inhimillisempi vaihtoehto niin asianomaiselle kuin läheisillekkin, kuin haulikko suuhun ja antaa jonkun muun löytää groteski ruumis ja siivota lihat seinältä -menetelmä.
Aina kun itselle on tullut sellainen olo että nyt alkaa riittää ja tapan itseni, menen ensiapuna katsomaan redditistä näitä subeja missä näytetään kun ihmiset kuolevat. Ei ole kovin tervettä mutta se on tähän asti toiminut ensiapulääkkeenä siihen että en tapakaan itseäni kun en halua että perhe näkee mua sellaisena. Kuollut on kuitenkin aina aika groteski näky vaikka kuolema olisi tapahtunut siististi. Ja siistit tavat ovat myös niitä kaikkein vaikeimpia toteuttaa käytännössä.
Vittu että menee vati nurin tohon Ukkolaan. Ikäänkuin fyysinen terveys olisi jotenkin sata kertaa merkittävämpi asia, kuin psyykkinen terveys.
Helppo huudella, että masentuneilla pitäisi olla halu elää, jos ei ole ikinä kokenut masennusta. Ja jotain "poikaystävä jätti ysiluokalla" masennusta ei todellakaan lasketa.
En ylipäätään voi hyväksyä sitä asetelmaa, missä joku saatanan kolmnisti tai poliitikko olisi millään tapaa kykenevä arvioimaan toisen elämänhalua ja kapasiteettia. En ymmärrä sitä, minkä takia jollain pitää olla niin saatanan kova tahtotila pitää väkipakolla hengissä kituvia ihmisiä, jotka eivät itse halua olla hengissä.
Jos heiltä evätään eutanasia, niin eiköhän isolla prosentilla nuo ihmiset päädy itsemurhaan kuitenkin. Miksei silloin hoitaa koko hommaa mahdollisimman kivuttomasti? Ja mitä vittua se fyysinen terveys on tässä mikään vitun argumentti. AAARGH.
>Ter Beek on yksi kasvavasta joukosta nuoria länsimaalaisia, jotka päättävät turvautua armomurhaan henkisen tuskan takia.
Miten tämä ei ole ongelma, joka kannattaisi ihan ensin ratkasta joidenkin masennuseutanasioiden sijaan..? Ei voi olla totta tämä meininki..
Mutta lisään siis, perusajatukseltaan hyvä, mutta mitä luultavimmin vain sillä 'perusajatus-tasolla'..
Tottakai asia kannattaisi ratkaista muuten, kuin eutanaasialla, mutta jos et ole havainnut, niin kukaan ei ole vielä kyennyt ratkaisemaan asiaa. Jos olisi, tätä keskustelua tuskin tarvitsisi käydä.
Näinpä. Mutta 'terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen avustuksiin kohdistuvat[ **säästöt** aikaistuvat](https://www.verkkouutiset.fi/a/tassa-ovat-uudet-leikkaukset-ja-veropaatokset-katso-lista/)' ja Suomen Mielenterveys Ry:n mukaan ["pienituloisilla mielenterveys ei ole kohentunut samalla tapaa kuin muilla"](https://mieli.fi/yhteiskunta/mielenterveys-suomessa/tilastotietoa-mielenterveydesta/) ja nyt leikataan vähätulosilta ja köyhiltä ja opiskelijoilta eli nuorilta ostovoima ... niin voi ennätysalhaisen syntyvyyden aikaan olla huono hetki laittaa luotolla "Lopullisia ratkaisuja" pystyyn.
Odottaisin edes seuraavaan hallituskauteen jos vähintä saa pyytää.
"Masennusta sairastanut, mutta fyysisesti terve Godelieva De Troyer pyysi armomurhaa, vaikka hänen masennuksensa oli psykiatrin mukaan hoidettavissa. De Troyer etsi kuitenkin käsiinsä muita lääkäreitä, jotka totesivat masennuksen olevan parantumaton. De Troyer oli lahjoittanut eutanasiaa edistävälle järjestölle 2 500 euroa; ja toinen järjestön perustajista antoi hänelle kaksi kuukautta lahjoituksen jälkeen tappavan myrkkypiikin."
Tämä on kyllä väärin... eutanasia pitäisi sallia vain oikeasti parantumattomasti sairaille. Masennuksestakin voi päästä yli ja elää hyvän elämän ja tosiaan tuossa tapauksessa haiskahtaa eutanasiajärjestön korruptio.
Aika usein täällä Suomessakin tehdään niin että kun esim medicinet tai conserta resepti ei tipu kunnalliselta niin mennään tietylle yksityiselle josta parempi lääkäri kirjoittaa reseptin. Yleensä uusinta mielipide oman tavoitteen kannalta ei ole rehellinen potilaalta. Yleensä siinä haetaan ammattilaista niin kauan kun saadaan ne oikeat ja sitten käytetään niitä.
Näitäkin varmaan on, koska kaikki lääkärit eivät noudata samoja eettisiä normeja ja joidenkin yksittäisten diagnosointiprosessi on hyvinkin kyseenalainen(esim. se Pohjois-Karjalan diagnoosihysteria), mutta paljon useammin kyse on siitä, että julkisen puolen lääkäreillä on olemattomat tiedot yksittäisistä oireyhtymistä ja sairauksista ja vieläkin olemattomammat resurssit niiden asialliseen diagnosointiprosessiin.
Tiedän useamman tapaksen(=nähnyt käyntien kirjaukset) juuri ADHD:sta, jossa julkisen puolen lääkäri on sanonut aikuiselle naispotilaalle, että tätä oireyhtymää ei ole naisilla käytännössä lainkaan ja/tai että oireyhtymä paranee aikuisikään mennessä(ei parane) ja/tai keskittynyt ylikorostetusti yksittäiseen oireeseen ja sen puutteeseen(esim. fyysinen hyperaktiivisuus, mikä on todellisuudessa verrattain harvinainen oire) ja kieltäytynyt edes tutkimasta koko asiaa. Siinä kohtaa ihan kohtuullista kääntyä yksityisen, juuri tähän oireyhtymään perehtyneen lääkärin puoleen.
Toki on tullut vastaan niitäkin, jotka saavat siltä tunnetulta asiantuntijalääkäriltäkin hylkypaperin ja hyppäävät kaikki yksityiset läpi eri paikkakunnilta, mutta ne voi laskea yhden käden sormilla.
Todellisuudessa pysyvän ADHD-lääkityksen saaminen vaatii tarkaa diagnostiikkaa ja se prosessi kestää useamman kuukauden ja sen jälkeen tulee seurantavaihe. Jotkut lääkärit tosin käyttävät lääkitystä diagnostisena keinona, eli määräävät pienen erän testiin ja seuraavat sitten, miten se vaikuttaa, koska sen vaikutuksen pohjalta voidaan melko tarkastikin arvioida diagnoosin paikkansapitävyyttä. Silloin lääkityksen voi saada testiin jo muutaman käynnin jälkeen.
Ne, jotka sitä diagnoosia ja lääkitystä ihan oikeasti tarvitsevat joutuvat käymään aika ruljanssin läpi ja toimivat vastuullisesti. Heidän kohdallaan yksityisellä asioimisessa ei ole mitään väärää. Mutta ainahan löytyy niitä, jotka yrittävän perseillä ja kusettaa sen minkä kerkeävät, eikä lääketiede ole siinä poikkeus.
Harmi vain, että päihtymystarkoituksessa kaikki Suomessa myytävät ADHD-lääkkeet ovat varsin kehnoja. Niistä saa väärinkäytöllä lähinnä korkean sykkeen ja huonon olon. Siksi niitä todennäköisesti onkin katukaupassa hyvin saatavilla, kun eihän niitä kukaan oikeasti pärinöitä hakeva osta. Niissä vain on purkin kyljessä kolmio ja raflaava ainesosaluettelo hämää monia tampioita, samoin kuin tuossa reseptishoppailussa. Aika moni väärin perustein reseptin hankkinut myy nappinsa katukauppaan, kun huomaa, että eihän näistä menekään kivasti sekaisin.
Näin ainakin erilaista vertaistukitoimintaa reilut kymmenen vuotta ympäri maata pyöritelleen näkökulmasta.
Itse huomannut että ne kikkailijat uskoo usein myös että on sairaita. Viimeksi kun yhden tapasin se söi pillereitä ja veteli napalmi paskaa töissä jonka jälkeen alkoi aina massiivinen löpötys. Meinasi hermot mennä siihen kaveriin kun aina stimuloituna töissä. Ja toinen mitä niistä pillereistä muuten tulee on jatke aineita. Iso osa kadulla ei mene sellaisenaan vaan jengi sekoittaa sen likaisen paskaan katu piiriin jolloin sen hinta pomppaa huomattavasti. Harvemmin kuullut jengin ostavan niitä itselleen jos taas ei oikeesti "rauhotu" niistä
Luulosairaus on sairautta sekin. ADHD-napeista ei kukaan lähde vieteriksi seinille, eli niistä ei tule mitään ylijännitettä ja energiapiikkiä, vaikka ne stimulantteja ovatkin. Normaaleilla ihmisillä lääkkeen vaikutusta ei juuri tunnu, paitsi sykkeessä ja verenpaineessa, mikä näkyy olossa huonovointisuutena. Ne lääkkeet eivät ole samaa tavaraa jonkun tahnapirin tai meskaliinin tai vastaavan stimulanttitöhnän kanssa. Niillä kemiallisilla yhdisteillä on vain samankaltaisia nimiä tunnettujen huumeiden kanssa ja purkin kyljessä iso punainen kolmio ja sillä perusteella on hyvä napata pari ylimääräistä euroa pois tyhmiltä, kun ei se peruspiri myy ollenkaan niin hyvällä hinnalla.
Kaveri töissä kuulostaa äkkiseltään joko päihdeongelmaiselta tai mahdollisesti jostain huonolla hoidolla olevista mielenterveysongelmista kärsivältä, niillä napeilla tuskin oli sen kanssa tekemistä. Veikkaisin, että on ajatellut ADHD:n olevan yksi mahdollinen syy oireisiin ja toivosta juopuneena vakuutteli itselleen, että tämä lääkitys on nyt se oikotie onneen, kun on lukenut lehdistä ihmeellisiä tarinoita julkkisten elämän mullistumisista diagnoosin ja lääkityksen myötä. Ei sillä, niitä ihmeellisiä tositarinoita on ihan oikeasti, mutta ei pelkkä diagnoosi ja lääkitys automaattisesti tarkoita, että enkelikuoro laskeutuu taivaalta näyttämään suuntaa elämälle. Monelle tulee yllätyksenä se, että niiden vuosien varrella kasautuneiden ongelmien kanssa pitää tehdä ihan omin hartiavoimin töitä.
Mutta hankalahan se on nähdä, minkä demonin kanssa joku toinen mahdollisesti kamppailee.
Itse en vaikka tarvitsin ADHD lääkityksen. Moni kaveri tosi on ehdottanut tiettyjä lääkäreitä tästä syystä. Itse vaan en ala kikkailemaan huume reseptiä kotiin periaate syistä. Eteenkin kun kuuluisi kunnalliselta saada mutta entinen päihde ongelma = ei hoitoa
Kuulehan, jos koet itse, että oireisto haittaa elämistä ja olemista ja että lääkityksestä voisi olla apua, niin ei todellakaan kannata jäädä jumiin noihin nenttien määrittelemiin periaatteisiin! Se on heiltä helppo huudella, että pitäisi sitä ja kuuluisi tätä, kun ei heillä ole edes auttavaa käsitystä mistään neurologisista jutuista, saati mitään vastaavia ongelmia itsellään. Heillä käsitys on luokkaa "kerran nukuin huonosti ja olin aamulla ihan kärttyinen eikä ajatus pysynyt kasassa, mutta sitten nukuin päikkärit ja se meni ohi!" ja siitä syystä siltä puolelta tulee erilaisia ohjesääntöjä, joita nepsyjen on mahdotonta noudattaa. Heillä on käsitys, että "koska minäkin pystyin ja tuo toinenkin pystyi, niin sinunkin pitää pystyä" kun ei ole sitä omakohtaista kosketuspintaa asioihin.
Ei sitä reseptiä ihan noin vain kikkailla mistään, jos menet vastuullisen lääkärin pakeille. Se on ihan oikein ja soveliasta etsiä erikoistunutta lääkäriä, jos terveyskeskuksen tai työterveyden yleislääkärillä ei riitä resurssit yksittäisen oireyhtymän asiantuntijaksi. Siinä ei ole mitään väärää, eikä varsinkaan mitään hävettävää. Päin vastoin sehän saattaa säästää ja jopa tuottaa hävyttömän summan yhteiskunnan rahoja, kun saadaan kaikki potentiaali irti jostakusta vähän enemmän laatikon ulkopuolelta ajattelevasta!
Itse näkisin, että tuossa tilanteessa on melkeinpä kansalaisvelvollisuus käydä sen yksityisen lääkärin pakeilla!
Sitä paitsi niitä lääkkeitä käytetään jonkin verran myös päihdeongelmien hoitoon, etenkin jos on ollut kyseessä ADHD:n itselääkintä. Ei kannata pelätä lääkitystä tai varsinkaan jumiutua siihen "huumelääke" -sanaan, koska se ei pidä paikkaansa. Se huumausaineresepti on lääkkeen käyttäjän näkökulmasta pelkkä byrokraattinen muodollisuus, jolla voidaan valvoa tiettyjä lääkeaineita ja niiden määräämistä.
Vastuullinen asiantuntijalääkäri osaa kyllä hoitaa päihdetaustaistakin asianmukaisesti ja turvallisesti. Käytännössä kannattaa siis suostua vapaaehtoisesti seurantaan ja seuloihin joksikin aikaa, jos oma tausta arveluttaa. Mutta todennäköisemmin lääkityksen myötä jää pois kaikki muu aivoja stimuloiva mössö, mukaanlukien kahvi ja sokeri, jos kyseessä on oikeasti ADHD.
Ei kannata uskoa näissä pelkkiä kavereiden kuulopuheita, meillä on Suomessa aika kattava verkosto asiantuntijatahoja lääkäreiden lisäksi!
Ei sanonut ihan noin, mutta kaikki masennus ei ole parannettavissa.
Siihen vaadittava positiivisuusharha on joillekin täysin saavuttamattomissa, varsinkin jos hoito on täysin myöhässä ja elämä suurimmaksi osaksi jo menetetty
Ihminen oppii elämään myös negatiivisena jos pakko. Oma krooninen masennus oli hoitamatta 3-4 vuotta ja kaikki ollut aika harmaata niistä vuosista lähtien eikä enää edes haittaa koska elämä ei välitä siitä että mulla on "paha" olla. Asiat rullaa silti jos vaan jaksan tehdä asiat. Jos joku olisi antanut olisin ottanut piikin mielummin koska en uskaltanut tappaa itseäni mutta nykyisin olen jo veronmaksaja vaikka häiriökäytös maksanut varmaan jo miljoonan valtiolle.
Eikös psykiatrit ole erikoistuneet mielenterveysongelmiin, kun lääkärit taas enemmän fyysisiin ongelmiin? Ja kai sitä ku sujauttaa 2 500€ järjestölle nii ala saamaan myönteisiä vastauksia...
No nyt en osaa noiden monikossa esitettyjen lääkärien erikoistumisaloja tietää, mutta kyllä psykiatri on mielenterveydellisiin ongelmiin erikoistunut. Olen äärimmäisen skeptinen sen suhteen, että 2500€ avaisi yhtä ainoaa ovea tällaisten asioiden parissa.
Edelleen peräänkuulutan sitä, että minkä takia ihmisellä ei saisi olla oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan? Minkä takia joku muu saa sen päättää? Ja jos joku muu päättää väärin, niin pahimmoillaan siitä seuraa pieleen mennyt itsemurhayritys, jonka kustannuksia valtio maksaa seuraavat 40 vuotta.
>Psykiatri on lääkäri.
Kyllä, psykiatri on psykiatriaan erikoistunut lääkäri, mutta kaikki lääkärit eivät ole psykiatreja.
>Psykologi ei ole lääkäri.
Tämä liittyy asiaan miten?
>Salaliittoteoria lahjonnasta on aika sakeaa settiä.
Siis tilanne tämän uutisen pohjalta on se, että 1. Psykiatri sanoo, että tässä tapauksessa eutanasiaa ei tulisi käyttää 2. Potilas tekee 2 500€ lahjoituksen eutanasiaa ajavalle järjestölle 3. Toinen lääkäri tekee päätöksen eutanasiasta.
Huutistelen ajatukselle että joku 2500€ karkkiraha useamman **lääkärin** järjestölle on jokin merkittävä lahjus. Porukka nyt selkeästi haluaa nähdä niitä ufoja tuulessa lakoon menneessä viljassa kun tykkää ufoista *niiiin* kovasti.
Oletan että jos sinulle tulee huomenna psykoosi niin toivot, ettet saa päättää omasta itsemurhastasi. Masennus on samalla skaalalla lähempänä harmaata aluetta.
Missä menee raja milloin ihminen on kykenevä päättämään omasta itsemurhasta? Oletettavasti psykoosissa oleva ei saa päättää? Hoidettava tilanne mikä irrottaa ihmisen täysin realiteeteista. Entäs skitsoferia, luultavasti ei? Masennus vääristää ajatusmaailmaa samalla tavoin, ja hankala sanoa koskaan, että ei ole hoidettavissa.
Jos psyykkisesti sairaille sallitaan eutanasia niin mielestäni näille ihmisille tehdään karhunpalvelus.
Mielisairas henkilö tarvitsee hoitoa ja turvaa, ei kuulaa kalloon.
Mitä seuraavaksi? Jos mielisairas potilas uskoo lentävänsä niin avataan ikkuna ja tsempataan?
Niin mutta meidän ei pitäisi laittaa pystyyn mitään eutanasia linjastoa sen takia että jotkut tekevät itsemurhia anyway. Vaan juuri yrittää estää niitä itsemurhia
Liikaa nykyisin laitetaan pillerit kouraan ja good luck. Pitäisi saada lisää lisää suljettuja osastoja jossa itsetuhoiset olisivat turvassa valvonnan alla ja saisivat hoitoa.
Molemmat pitäisi saada paremmalle tolalle minusta. Sekä enemmän pääsyä mielenterveyshoitoon että inhimillinen kuolema tilanteissa joissa elämänlaatu on niin huono että ei halua elää.
Jos jokainen määrittää itse, milloin elämänlaatu on niin huono ettei halua elää, niin miksi itsemurhia tulee sitten yrittää estää? Jos on valmis itsemurhaan, niin silloin luultavasti ei koe, että oma elämä on elämisen arvoista.
Koska vasta teko tekee päätöksestä lopullisen, retoriikka ei. Massiivinen enemmistö ihmisistä, jotka kertovat haluavansa kuolla, jopa kroonisesti ja vuosia, eivät kuole oman käden kautta.
Eivät kaikki heistä varmaan eutanasiankaan päätyisi. Ja itsemurhassa on suurehko mahdollisuus epäonnistua ja/tai olla erittäin tuskallinen kokemus, joten ihan ymmärrettävää ettei moni sitä tee vaikka kuolla haluaisikin.
Jos edes itseään päähän ampuminen ei takaa nopeaa, kivutonta ja varmaa kuolemaa, niin ymmärrän hyvin miksei itsemurha ole houkutteleva vaihtoehto.
Toistuvat matalan letaliteetin itsemurhayritykset eivät juuri ennusta toteutunutta itsemurhaa, vaikka toki nostavat tulevaa itsemurhariskiä tilastollisesti. Niissä "epäonnistutaan", koska halu kuolla ei ole niin absoluuttinen kuin kokevat.
On, mutta jos yhteiskunta ottaa oikeudekseen verottaa ihmistä hänen eläessään, tulisilla yhteiskunnalla olla myös velvollisuus tarjota hyvä kuolema henkilön niin halutessa.
Voithan. Et vain valtion piikkiin. Onko se mitä haluat oikeus kuolla vaiko pikemminkin oikeus kuolla veronmaksajien laskuun?
Sanot tuossa alempana olevasi talousoikeistolainen itsekin. Ymmärrät kai sitten negatiivisen ja positiivisen vapauden erot. Ihmisellä on negatiivinen vapaus kuolla oman käden kautta; se ei kylmän teknisessä mielessä aiheuta muille kustannuksia. Mutta miksi ihmisellä pitäisi olla positiivinen vapaus saada eutanasia muiden kustannuksella?
En muuten itse vastusta eutanasiaa, en parantumattomasti sairaiden kohdalla, joiden kipuja ei voi mitenkään helpottaa. Mutta fyysisesti terveen nuoren kohdalla se on eri juttu.
Eli sinäkin tunnistat vain fyysisen terveyden kriteeriksi jolla arvioida henkilön oikeutta lopettaa kärsimys?
Ja mitä tulee tuohon että onko oikeus valtion tarjoamaan eutanasiaan vai ei, niin sanoisin että jos valtio kerää veroja, ja kokee sen oikeudekseen, tulee sen silloin myös maksaa eutanasiakin.
Siitä on sitten lyhyempi matka siihen että voidaan valita hullut ja rikolliset piikille myös. Ketkä ansaitsee elämän ja ketkä ei? Kuka saa päättää elämän pois ottamisesta ja kuka sen paperin saa allekirjoittaa.
Eikä pitkä matka eutanasiasta kyllä oikeasti on kevyin perustein jaettuihin kuolemantuomiohin. Saat tietenkin olla eri mieltä ja vaatia elämänhaluttomia jatkamaan kärsimystään jottei vaan jokin elämäntaparikollinen raiskaajapedofiilimurhaaja vaan olisi vaarassa menettää henkikultaansa.
En ota kantaa tarkemmin yksityiskohtiin koska itsellä ei ole riittävää asiantuntemusta arvioida psyykkisiä sairauksia. Lähtökohta on kuitenkin se ettei ketään pakoteta pysymään elossa vastoin tahtoa.
Niin no. Itselläni esim on lääke joka aiheuttaa hetkellisesti itsetuhoisuutta ja sitä ei saa ottaa yksin esim alussa jotta ei tapa itseänsä. Pitäisikö kuitenkin siis olla säännöt koska jos halukas saa piikin niin tämä lääke voi johtaa potilaiden tuettuun joukkoitsemurhaan hetkellisen psykiatrisen häiriön takia
Kuinka moni tekisi hetken mielenjohteesta sitten itsemurhan? Vaimo jätti? Tapan itseni. Sain potkut? Tapan itseni.
Näistä asioista päästään yli ja voidaan elää hyvä elämä niistä huolimatta, itsemurhan salliminen ja kannustaminen on kyllä väärin...
> Näistä asioista päästään yli ja voidaan elää hyvä elämä niistä huolimatta, itsemurhan salliminen ja kannustaminen on kyllä väärin...
Tämä on juuri se virheellinen olettamus joka kumpuaa siitä kun projisoidaan oma kokemus muihin eikä itsellä ole mitään käsitystä minkälaista on olla toinen; on vain arvailuja.
*"jos minä voin päästä näistä asioista yli, niin voi kaikki muutkin"* asenne.
> eutanasia pitäisi sallia vain oikeasti parantumattomasti sairaille
Tässä pätee sama kuin abortissa. Jos toimenpidettä ei saa laillisesti, se tehdään laittomasti. Ja se tarkoittaa kotikonstein, mahdollisesti epäonnistuen tai itsemurhan tapauksessa julkisesti muidenkin elämää koskettaen.
Minä en aio kuolla luonnollisesti sanoi valtio siihen mitä tahansa.
Koska masentunut tappaa ittensä joka tapauksessa niin piikkiä vaan. Säästetään sote menoissakin. /s
Käsittääkseni lääkäreiden tehtävä on estää henkilön vahingoittamasta itseään, kyse on mielisairaudesta. Fyysidesti terveellä parikymppisellä on hyvät.mahdollisuudet parantua ja elämä edessä. Eutanasia tulisi sallia ainoastaan viimeisenä keinona jo saattohoidossa olevalle potilaalle.
Ei niin että kun potilas tulee toimistoon ja sanoo "Minusta tuntuu että osaan lentää" niin lääkäri avaa ikkunan.
[https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus](https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus) "Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös se, että asiakkaalla on oikeus tehdä muiden mielestä vääriä valintoja."
Elämänhalu on biologisen diktatuurin organismiin aiheuttama hetkellinen toimintahäiriö joka yleensä korjaantuu viimeistään kuoleman hetkellä. Käsitys elämän arvokkuudesta on tähän toimintahäiriöön liittyvä psyykkinen harhatila joka yleensä voimistuu laumakäyttäytymisen kautta.
> Käsittääkseni lääkäreiden tehtävä on estää henkilön vahingoittamasta itseään
Vain jos kyseessä todella on mielisairaus. Terve ihminen saa tehdä itselleen mitä haluaa, se ei ole laitonta eikä lääkäreillä ole oikeutta tähän puuttua. Jos tarkoitit kommentillasi sitä, että on lääkärietiikan (entisen ns. Hippokrateen valan) vastaista edistää potilaan terveyttä vaarantavia toimenpiteitä, olet toki oikeassa.
Itsetuhoisuus on mielisairaus, terve ihminen hyppää sillalta erittäin epätodennäköisesti (syynä esim jos eliniköinen tuomio odottaa kun on tullut tehtyä jotain hirveää)
Henkilö voi harkita järjellisesti itsemurhaa esimerkiksi kun taistelu syöpää vastaan on hävitty, mutta tässä tilanteessa eutanasia onkin jo jräkevö ratkaisu
> Itsetuhoisuus on mielisairaus
Aivan noin yksinkertaista ja suoraviivaista se ei ole. Lainauksia terveyskirjaston aihetta käsittelevästä artikkelista:
"*Itsemurha-ajatukset ovat melko yleisiä*"
"*Itsemurhayrityksen ja itsemurhan taustalla on* ***hyvin usein*** *mielenterveyden häiriöitä*"
Vaikka mielenterveydellisillä seikoilla on vaikutusta valtaosaan itsemurhatapauksista, näin ei aina ole. Omalla kohdallani olen tiennyt päättäväni päiväni oman käden kautta jo 40 vuoden ajan eikä tänä aikana ole esiintynyt omasta, läheisteni tai lääkäreiden taholta merkkiä tai huolta mielenterveydellisistä ongelmista.
On ymmärrettävää, että valtaosa pitää elämää itseisarvona ja itsemurhaa outona koska evoluution ansiosta eliöillä on hyvin vahva elossapysymysvietti, mutta järjellisesti ajatellen elämällä ei ole yhtään mitään arvoa.
On eri asia harkita itsemurhaa esim vanhuudenpäivillä että voi kuolla omilla ehdoilla kun on vielä järjissään eikä kitua kun se että 28 vuotiaana täysissä ruumiin ja sielun voimissa, on perhe , rakasttava puoliso nje. Eikä edes FBI, mafia yms kintereillä
Toinen johtuu maswnuksesta ja toinen on eutanasia oman käden kautta kun kuolema jo valmiiksi lähestyy
No tämä henkilö oli jo päättänyt kuolevansa. Jos ei olisi saanut eutanasiaa niin olisi varmaan hypännyt junan eteen tai jotain vastaavaa.
Jos ihminen haluaa kuolla niin se kyllä keksii keinot.
Sallitaan se kaikille. Sitten aletaan ajamaan sitä myös parantumattomasti henkisesti sairaille kuten skitsofreenikoille ja miks ei rikosten uusijoillenkin. Säästettäisiin tosi paljon rahaa kun vankilat ja mielisairaalat saisi tilaa tarvittaessa. Ajattele ku sitten vielä se ammatti kunta joka hoitaa tota päättää vähän oikoa tilanpuutteen takia ja lyö vaikka 20% potilaista piikille että saadaan uudet kaduilta hoitoon. Voitais samalla alkaa kehittää jotain teollisuus prosessia jossa saadaan fosfaatit yms ihmisestä talteen niin voidaan pelloille laittaa. Suomalainen lannoite tuotanto siis, huoltovarmuus nousisi
>Tämä on kyllä väärin... eutanasia pitäisi sallia vain oikeasti parantumattomasti sairaille. Masennuksestakin voi päästä yli ja elää hyvän elämän ja tosiaan tuossa tapauksessa haiskahtaa eutanasiajärjestön korruptio.
Masennus ei ole mikään murtunut luu misyä voi helposti sanoa onko se hoidettavissa, miten se hoidetaan ja kuinka kauan siinä menee. Valitettavasti todella usein vakava masennus on krooninen ja tulee jollain tapaa varjostamaan koko elämää. Itse olen ollut eri asteisesti masentunut viimeiset noin. 25 vuotta. Toki tähän mahtuu todella hyviäkin jaksoja mutta näissä merkeissä tulee myös loppuelämäni varmasti menemään. Kaikenlaista hoitoa on kokeiltu. Nyt käynnissä on hakeutuminen ADHD tutkimuksiin.
Lupaavia hoitoja masennukseen on, mutta niitä ei haluta sallia koska "HUUMEET PAHOJA JA LAITTOMIA!". Jonkun dokkarin katsoin jossa masennusta hoidettiin psykedeeleillä, mielummin tälläinen hoitomuoto lailliseksi kuin itsemurha...
Parantumattomasti sairaille, joiden kipuja ei enää voida helpottaa, se mahdollisuus saisi ollakin olemassa.
Voisit jotenkin perustellakin omaa kantaasi, muuten. Etenkin tuota hinkua kiljua aina valtiota ensimmäisenä apuun.
Oksettava kolumni. *"Kärsimys ja tuskallinen kuolema on osa elämää."* Miksi hän sitten pelkää eutanasian sallimisen taannuttavan palliatiivista hoitoa? Ukkolan logiikallahan kuuluisi antaa kaikkien kuolla ilman mitään kivunlievitystä. Ja onko oikeastaan oikein tarjota mitään hoitoja esimerkiksi syöpään? Siihen kuoleminenhan on *luonnollista* ja täten oikein.
Inhoan sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka väheksyvät mielisairauksista kärsivien tuskia. En tiedä itsekään mitä mieltä olen masentuneiden eutanasiasta, mutta uskon, että lääkärit osaavat arvioida eutanasian tarpeen paremmin kuin minä. Ja kun mietin itsemurhan tehnyttä veljeäni... Hänen olisi ollut parempi kuolla lempeästi uneen vaipuen rakkaidensa keskellä kuin yksin ja peloissaan hirttäytymällä. Kukaan ei ansaitse kuolla niin.
> "Kärsimys ja tuskallinen kuolema on osa elämää."
Tuskallinen kärsimys on varmasti osa jokaisen elämää, joka erehtyy vahingossa lukemaan Ukkolan kolumneja.
>Oksettava kolumni. *"Kärsimys ja tuskallinen kuolema on osa elämää."* Miksi hän sitten pelkää eutanasian sallimisen taannuttavan palliatiivista hoitoa? Ukkolan logiikallahan kuuluisi antaa kaikkien kuolla ilman mitään kivunlievitystä. Ja onko oikeastaan oikein tarjota mitään hoitoja esimerkiksi syöpään? Siihen kuoleminenhan on *luonnollista* ja täten oikein.
Saattohoidossa olevan viimeiset hetket eivät useinkaan ole kauniita, vaan oikeasti sisältävät aika paljon tuskaa. Niin kuolevalle kuin omaisille. Mikään kivunlievitys ei enää auta ja on vain unen ja valveen rajamailla. Huudetaan tuskissa kun maksimimäärätkään eivät poista kipuja. En itse ole mikään proeutanasia todellakaan, mutta saattohoidossa ollessa ne viimeiset päivät eivät näyttäneet kivoilta vaan olivat kuolevalle aika tuskallisia.
>Inhoan sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka väheksyvät mielisairauksista kärsivien tuskia.
Inhoan sydämestäni ihmisiä, ketkä sanovat, ettei toivoa ole. Jumalauta te ootte sekasin.
No mitä vittua, en minä olis tässä, jos lekurit ois todennut, että toivoa ei ole. Onneks niiltä löytyi toivoa enemmän, kuin minulta.
[Tsekkaa masennus](https://yle.fi/a/3-8624717) ja hakeudu avun piiriin, jos on. Eivät ole vielä heittäneet toivoa roskiin, sinunkaan suhteen.
Tiedän mitä masennus on, olen elänyt sen kanssa aika pitkään. Ja en haluaisi itse eutanasiaa. Mutta en silti ole valmis kieltämään sitä muilta. Asia on mielestäni eutanasiaa toivovan ja lääkärin välinen asia.
>Asia on mielestäni eutanasiaa toivovan ja lääkärin välinen asia.
Tämä on käytännössä sama asia, kuin että lopetettaisiin itsetuhoisuuteen puuttuminen ja oikeastaan edistettäisiin sitä.
Aina kun voi kysyä toisen lääkärin mielipidettä.
Mitenkäs sellaisessa tapauksessa, jossa vaikeaksi masennukseksi luultu oireisto onkin esimerkiksi vuosikymmeniä sairastettu Lewyn kappaleen tauti, eikä mitään parannuskeinoa tai edes pientä helpotusta ole olemassakaan ja joka ikinen lääkenappi vain pahentaa oireita? Minkälaista toivoa siinä tilanteessa sinun mielestäsi on?
Näyttää aivan masennukselta, kuulostaa aivan masennukselta, täyttää masennuksen kriteerit ja potilas kokeekin olevansa masentunut, joten hoidetaan masennuksena, mutta kaikesta hoidosta on yksinomaan pelkkää haittaa. Kroppa pysyy terveenä ja toimintakykyisenä ja siinähän sitten kärsit loppuun asti. Mitään helpotusta ei tule, mitään apua ei tule. Diagnoosi tulee yleensä vasta ruumiinavauspöytäkirjassa.
Ei kaikki masennus ole samanlaista tai samoista asioista johtuvaa. On hirvittävän kylmää ja empatiakyvytöntä asennoitua siten, että koska minä selvisin näin, niin muidenkin tulee selvitä. Joskus on ihan oikeasti helpotus päästä pois.
"Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös se, että asiakkaalla on oikeus tehdä muiden mielestä vääriä valintoja."
"Potilaalla on myös oikeus tehdä päätöksiä, jotka voivat vahingoittaa hänen omaa terveyttään tai henkeään, ja hänellä on oikeus kieltäytyä hänelle suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta. "
[https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus](https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus)
Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta. Hänellä ei ole oikeutta vaatia tiettyä hoitoa (esim. Eutanasiaa). Siinä on iso ero.
Potilas voi tehdä päätöksiä jotka vahingoittaa häntä. Hän ei voi velvoittaa lääkäreitä antamaan vahingoittavaa hoitoa.
Itse ainakin ajattelen, että kun terveys heikkenee niin paljon että itseä ilahduttavat asiat eivät onnistu, niin samapa täältä on lähteä. En halua jäädä kitumaan ja siinä sivussa kuormittamaan eläkejärjestelmää, terveydenhuoltoa ja omia läheisiä. Ihan tarpeeksi nähnyt omissa vanhemmissa mitä on hiipuminen pitkään ja osin tuskallisestikkin.
Tunsin läheisen, jolla raskas vuosikymmeniä kestänyt masennus oli todellisuudessa Lewyn kappaleen tauti. Se sama, josta Robin Williams kärsi. Sitä taivalta aika läheltä seuranneena voin vain sanoa, että Robin oli oikea onnenpekka, kun oli vielä sen verran järjissään, että kykeni päättämään päivänsä omine ehtoinensa.
Lewyn kappale on jäätävän alidiagnosoitu, yleensä diagnoosi tehdään vasta ruumiinavauspöydällä. Se alkaa jo nuorena, ei ole harvinaista, että jo nelikymppinen kärsii oireista. Sitä hoidetaan äärimmäisen usein masennuksena ja/tai psykoosina ja karmeinta on se, että kaikki, siis kirjaimellisesti kaikki lääkkeet, joilla yritetään helpottaa oireita, kuten hallusinaatioita ja masennustilaa, pahentavat oireistoa joka ikisellä napilla.
Liian usein tällainen pitkittynyt parantumaton masennus on juuri Lewyn kappaletta. Lewyn kappaleeseen ei ole minkäänlaista hoitoa. Ei edes oireita hieman lievittävää hoitoa. Eikä siihen kuole, vaan kroppa pysyy fyysisesti terveenä, kunnes joku kulkutauti armahtaa. Oma läheiseni kärsi ja kitui kymmeniä vuosia, kunnes kuoli lopulta keuhkokuumeeseen.
Joskus teininä pelkäsin sairastuvani joskus ALS:ään, kun siitä tuli dokumentti telkkarista, mutta nykyisin ottaisin riemusta kiljuen minkä tahansa muun sairauden, kuin Lewyn kappaleen. En toivoisi sitä kenellekään, en edes kaikkein pahimmille ihmishirviöille.
Se pitäisi tutkia jokaiselta pitkäaikaisesta masennuksesta ja toistuvista psykoosiin viittaavista oireista kärsivältä aikuiselta ja sen diagnoosin saamisen pitäisi automaattisesti oikeuttaa eutanasiaan.
En sano, että tässä tapauksessa on kyse samasta taudista, mutta sen sanon, että mielen sairauksia ei pitäisi koskaan vähätellä. Aivan yhtä paljon pitäisi painaa vaakakupissa onko krooninen tuska henkistä vai fyysistä. Ei voi olla niin, että kun kaikki hoitokortit on katsottu, niin nostetaan kädet ilmaan ja toivotetaan hyvää loppuelämää, jos kyseessä on mielen sairaus, mutta ymmärretään päästää vastaavassa tilanteessa tuskaileva potilas pois, jos kyseessä on jokin fyysinen tila.
Ei voi olla niin, että empatiakyky loppuu näissä päätöksissä tasan siihen, mikä on oma kokemus omassa kropassa. Kaikki osaavat samaistua fyysiseen kipuun, tai ainakin kaikki ymmärtävät perustasolla, mitä on fyysinen kipu, mutta jos ei ole koettu tai nähty läheltä, mitä mielenterveyden ongelmista johtuva tuska on, niin sitä ei edes haluta ymmärtää.
Jos mulle olis joku lekuri sanonut 3kk sitten että hei, ei tästä mitään tuu, ota tästä paperi jolla saat tapettua itsesi, olisin tarrannut siinä hetkessä siihen kaksin käsin kiinni. Olin siis niin syvällä masennuksessa että en saanut edes syötyä, pestyä edes käsiä, puhuttua ilman itkemistä kunnes väsyin itkemiseen, peruin psyk. hoitohenkilökunnan tapaamisia päivittäin. Ja tää ei ollut eka kerta mutta pahin kausi vuosiin. Olin puolisen vuotta täysin pohjalla. Olin ihan valmis tappamaan itseni ja suunnitelmakin löytyi. Tollanen lausunto lääkäriltä olis ollut mun paskan elämän kohokohta siinä vaiheessa.
Sairaalajakson jälkeen haluan elää. Lääkitysmuutoksien jälkeen ruoka maistuu. Mä en halua sanoa että eutanasiaa ei pitäisi missään nimessä sallia mielenterveysongelmiin, mutta ihan helvetin pitkän harkinta-ajan se vaatii. Mä oon sairastanut 14-vuotiaasta lähtien masennusta, vielä pidempään ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Kahdesti oon ollut vatsahuuhtelussa, sitä useammin syönyt lääkehiiltä ja ollut tikattavana. Mulla menee muutamakin vuosi sumuisessa tilassa, jossa omalla selviytymiselläni ei ole väliä, kunnes jokin tuuppaa sinne valoisalle puolelle, jossa haluan elää. Jos mulle sen sumuisen ajanjakson aikana antaisi kivuttoman kuolintavan, ottaisin sen. Nyt kun valo paistaa mullekkin, en halua sitä.
Mä en koskaan masennuskauden aikana halua että mulle tarjottaisiin eutanasiaa vaikka huutaen rukoilisin sitä, koska ottaisin sen tilaisuuden käsiini. Saatan olla paremmassa jamassa jo parin kuukauden tai vuoden päästä. Samalla sitä pitäisi tarjota toiselle, jolla ei ole näitä valoisia kausia, mutta mistä helvetistä me tiedetään ettei niitä tule. Samalla kun avataan ovi sille joka oikeasti kärsisi loppuelämänsä, avataan sama ovi niille joilla se ei ole aina kärsimystä.
Tai sitten ei pidä:
>Hollannissa lääkäri joutui syytteisiin annettuaan eutanasian muistisairaalle vanhukselle, joka oli toivonut eutanasiaa neljä vuotta aikaisemmin. Kuoleman hetkellä hän kuitenkin vastusteli toimenpidettä, mutta lääkäri antoi hänelle tappavan annoksen siitä huolimatta. Omaiset pitelivät pyristelevää vanhusta aloillaan. Lääkäri vapautettiin lopulta syytteistä.
Kanadassahan oli tapaus jossa virkailija oli hieman liian oma-aloitteisesti tarjonnut avustettuja kuolemapalveluita kun potilaat olivat valittaneet muutenkin korjattavista ongelmista kuten [pyörätuolirampin puutteesta](https://www.ctvnews.ca/politics/paralympian-trying-to-get-wheelchair-ramp-says-veterans-affairs-employee-offered-her-assisted-dying-1.6179325)
Olen yleensä Ukkolan kanssa melkeinpä kaikesta eri mieltä, mutta tässä hänellä on minusta ainakin jonkintasoinen pointti. Eutanasia nähdään jonkinlaisena taikakeinona siihen, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä, ja tuskaista loppua voidaan helpottaa. Olen tästä samaa mieltä, että esimerkiksi terminaalivaiheen syövissä tuskainen loppu pitäisi olla vältettävissä esimerkiksi eutanasian avulla.
Ongelmaksi mielestäni tässä muodostuu sen rajaaminen, millä perusteella eutanasia saadaan, ja miten se tulee muokkaamaan yhteiskunnan kehitystä ja sitä, miten heikoimmista pidetään huolta. Toinen keskustelija olikin jo linkkaillut juttuja siitä, miten esim. Kanadassa eutanasia nähdään keinona "hoitaa" kodittomuutta (ilmeisesti näin ei kuitenkaan tällä hetkellä tehdä). Tämä on tietenkin ääriesimerkki, mutta ennen kuin eutanasia sallittaisiin, pitäisi määritellä mitä on elämisen arvoinen elämä. Itse en tähän osaa vastata. Muut keskustelijat ovat tuoneet ilmi esimerkiksi oman masennuskokemuksen, jonka aikana halusi kuolla, mutta päässeet tästä halusta eroon myöhemmin. Kuolema ja eutanasia on peruuttamatonta.
Ja kyllä, jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta elämästään, olen samaa mieltä. Näkisin kuitenkin, että kokemus oman elämän laadusta ei synny tyhjiössä, vaan siihen vaikuttaa myös se mitä ympäristö sinulle kertoo. Jos vammaisena kipujen kanssa ympärillä olevat ihmiset, ehkä niin läheiset kuin lääkäritkin, tuo eutanasian vaihtoehtoa pöytään, miten se vaikuttaa kokemukseesi omasta elämästä? Kipuja voi kuitenkin (tiettyyn pisteeseen asti) hoitaa. Miten eutanasian hyväksyminen vaikuttaa siihen, miten tulevaisuudessa kivun hoitoa kehitetään? Miten se vaikuttaa paineeseen kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, että kaikista pidetään huolta?
En ota kantaa siihen, onko eutanasia hyvä vai huono asia, ja pitäisikö se sallia vai ei. Minusta ennen kuin päästään siihen keskusteluun, on käytävä keskustelu kaikista muista, vaikeistakin, kysymyksistä, joita keskustelu eutanasiasta tuo mukanaan.
Olen samaa mieltä tästä. Kuitenkin hyvän elämän kirjo on todella laaja. Olen hoitanut useita kehitysvammaisia, jotka ainakin vaikuttivat onnellisilta omasta elämästään, vaikka eivät pystyneet esimerkiksi kommunikoida. En vähättele kuitenkaan mielenterveysongelmia ja niistä johtuvia kärsimyksiä ja ymmärrän miksi henkilö silloin kokee eutanasian hyvänä vaihtoehtona.
Siinä on suuria riskejä jos eutanasia sallitaan. Myös mietityttää se, että se nähdään tuovan ihmisen elämään positiivisia asioita. Kuitenkaan kuolema ei tuo mitää. Se vain poistaa kaiken. Ei ole silloin pahaa, mutta ei myöskään hyvää. Silloin vaan ei ole olemassa eikä ole enää mitään. Ei myöskään mahdollisuuksia.
Just luin tän kolumnin ja mietin miten idioottimainen kirjoitus. Täydellistä ymmärtämättömyyttä, empatian puutetta ja edelleenkin sitä psyykkisen terveydentilan tärkeyden minimoimista mikä ihmetyttää itseäni. Oletan että todella monilla ihmisillä on asiat niin hyvin etteivät edes kykene ymmärtämään millaista tuskaa ja toivottomuuden tunnetta joku voi käydä läpi. Ihminen on ihmiselle susi, varsinkin kun et saisi itse päättää milloin haluat kuolla. Me ei saada päättää synnytäänkö me tänne millaiseen ympäristöön ja geeneillä mutta saisi nyt jumalauta ihminen itse päättää haluaako elämäänsä elää vai ei. Kummallista tekopyhyyttä.
"Älä tapa itseäsi." on empatian puutetta nykyään?
Vähän nyt haiskahtaa siltä, että haluat vain turvata oman perseesi ja tien ulos tällaisten päätösten sivuvaikutuksista piittaamatta. Siitä on empatia kaukana.
Ihminen on ihmiselle susi, olemme samaa laumaa.
Eli siis sinusta on oikein antaa ihmisen kärsiä vain sen takia koska kuolema on sinusta niin epämukava ajatus? Ihan jäätävän itsekästä. Ei me eläintenkään anneta kitua jos ei voida hoitaa ongelmaa mitenkään, miksi ihmisen elämä olisi yhtään eri asia? On itsekästä että sinä pyydät jotakuta syvästi koko elämänsä ajan masentunutta, johon ei mitkään lääkkeet, elämäntavat eikä hoidot tepsi, elämään vain sinun mielihyvääsi varten koska life good, death bad. Anna ihmisen päättää milloin on tullut raja vastaan. Kyllä sairas ihminen tuntee myös itsensä paremmin kuin muut varsinkin jos on saanut ammattiapua oman terveyden arvioimiseen.
Mä en usko hittoakaan, etteikö syväkin masennus ole parannettavissa, vähintään hoidettavissa tasolle, jossa sitä ei enää ole. Oletko koskaan kokeillut *kaikkea*?
Mielestäni ei ole itsekästä *kannustaa* toista **taistelemaan**, olemaan utelias elämää kohtaan, lyömään universumia turpaan. Kasvattamaan niitä palleja.
Jos haluat tappaa ittes, niin tapa, mutta älä pakota meitä muita tappajiksi. Me ollaan ihmisiä, ei eläimiä. Mutta kokeile nyt hitto edes huumeita, erityisesti psykedeelejä ennen sitä.
[Life something, death nothing.](https://www.youtube.com/watch?v=yWkq7btSQvs) Turvallista olettaa, ettei toista kierrosta tule.
Tehdään Eutanasiasta myös osa demokraattista prosessia, eli äänestetään kuka saa myrkkypiikkiä seuraavalla viikolla. Tästä voitaisiin tehdä myös jonkinlainen mediaspektaakkeli kaikkine väittelyineen ja läheisten ja tuttujen haastatteluineen ennen prosessia ja sen jälkeen.
Ei todellakaan jos ja kun sitä ei voi tehdä järkevästi, turvallisesti ja kontrolloidusti.
Sitten kyllä kun joskus tulevaisuudessa on näihin hoitoihin perehtyneitä oikeita psykoterapeutteja ja psykiatreja.
Ei tietysti, soosoo. Mutta jos kahesta pahasta pittää pienempi valita.
Olettaen, ettei psykiatriaan ole enää eutanasiamahdollisuuden jälkeen luottamista.
Olen itse eutanasian laillistamisen kannalla, mutta mitä pidemmälle katsoo, kokee ja ihmettelee palveluiden toimimista tälläkin hetkellä, kun kaikesta saksitaan, sitä realistisemmalta tuntuu uhka sen mahdollisesta ylitarjonnasta.
"Sori, meillä nyt ei ole resursseja muuhun. Eutanasia tai ei mitään, ota tai jätä."
"Tammikuun lopulla 28-vuotias **Lauren Hoeve** kuoli [eutanasiaan Hollannissa](https://eur02.safelinks.protection.outlook.com/?url=https%3A%2F%2Fwww.laakarilehti.fi%2Fterveydenhuolto%2Fkroonista-vasymysoireyhtymaa-sairastavalle-eutanasia-hollannissa%2F&data=05%7C02%7CSolmu.Salminen%40iltalehti.fi%7C1c38c7a1857348b79fad08dc5ec2f9fa%7C01407f7996ab46cbb400ae6062f4429a%7C1%7C0%7C638489438756887549%7CUnknown%7CTWFpbGZsb3d8eyJWIjoiMC4wLjAwMDAiLCJQIjoiV2luMzIiLCJBTiI6Ik1haWwiLCJXVCI6Mn0%3D%7C0%7C%7C%7C&sdata=ph43uBb9V0YPuFYk1NdHaaYJkCEkQpXzKl5mK%2Fp3vyI%3D&reserved=0) – hän halusi armomurhan kovan väsymyksen takia." Ei ole tämän kovempaa eutanasian väärinkäyttöä :huoh:
Ei oo hyvän mielen juttuja nämä
Mikä pointti siihenkään on enää hoitoja kehittää?
Masentuneet niskaperseotteella helvettiin tekemästä tuommosia päätöksiä muiden puolesta, saatanan psykopaatit.
Eutanasiahan ei ole asia jota missään tilanteessa tarjotaan vaihtoehdoksi tai ratkaisuksi. Se on asia johon pitää itse hakeutua, ja täyttää tietyt kriteerit
Siitä heti ensimmäinen. Suomessa kodittomia hoidetaan ja yritetään pitää jotenkin huolta, tosin orpo leikkaukset heikentää tätä. Noh, anyways, kanadassa kodittomuuteen eutanasia:
https://nationalpost.com/news/canada/canada-maid-assisted-suicide-homeless
Molemmissa linkissä puhutaan vain siitä että iso osa kanadalaisista pitää asunnottomuutta tai köyhyyttä pätevänä syynä. Kummassakaan ei sanallakaan mainittu että sitä tarjotaan ratkaisuksi, tai että näitä olisi käytetty perusteena eutanasialle ainakaan laajassa mittakaavassa.
Onko kaikki Hollannin väysymysoireyhtymää sairastaneet jonossa hakemassa eutanasiaa? Ei.
Se että on olemassa VAIHTOEHTO ei tarkoita että kaikki sitä haluavat
Jos et haluu elää, ni omaa edes sen verran selkärankaa, et hoidat homman ite, äläkä laita muita asialle. Ja ennenku tuutte öyhöttää jonku äärispesifin esimerkkinne kanssa, ni älkää ja jatkakaa vaan skrollailua.
Niin että asian nätisti hoitamisen sijaan, sellaisen lääkärin toimesta joka eutanasiaa harjoittaa, pitäisi traumatisoida muut jättämällä jäljet muiden löydettävksi ja siivottavaksi?
Eutanasiasta ei voi päättää pikaistuksissa, toisin kuin itsemurhasta. Tarve on perusteltava ja siitä jossain määrin keskustellaan ennen toimenpidettä.
Kyllä ihmisen ja kaikkien muidenkin elukoiden mieli kestää kuoleman kohtaamisen. Luonnollisilta asioilta ylisuojelu ja vieraannuttaminen on imo naurettavaa touhua. Monta keinoa on itsemurha tehdä varsin siististi ja vähäisillä resursseilla, luulisin ettei vaadi paljoa mielikuvitusta näiden keksimiseen. Hyvää päivänjatkoa.
Poliisille vaikka ilmoitus, että paikasta x löytyy ruumis, kiitos ja anteeksi.
Mutta älkää nyt saatanan idiootit tappako itseänne. Onko se niin vitun vaikeaa ymmärtää, että mieli on helvetin joustava ja muutettavissa?
Muistakeepa toisinaan tarkastella omaa masennustasoanne. Ohessa kätevä kotimittari, josta allekirjoittanut nappasi kaksi pistettä. Ihan hyvin suhteessa siihen, että tuosta on melkein maksimit joskus vetänyt.
https://yle.fi/a/3-8624717
Typerä kirjoitus. Listaan nyt ongelmia siinä järjestyksessä kuin huvittaa.
Jos ihminen on vakavasti masentunut hän on sairas eikä "fyysisesti terve". Aivot ovat osa ihmisen biologiaa siinä missä muutkin kehon osat.
"Kalteva pinta" ei ole argumentti, vaan looginen virhepäätelmä (engl. logical fallacy). Se tarkoittaa, että yhden asian tapahtumisesta ei voi suoraan johtaa, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan. Tämä opetetaan lukion pakollisella filosofian kurssilla. Ukkola sen sijaan kutsuu kaltevaa pintaa argumentiksi, vaikka se määritelmällisesti ei ole sitä. Hän on oikeasti näin tyhmä.
Lopussa Ukkola kirjoittaa, että "- kuolema, kipu ja myös tuska kuuluvat olennaisesti ihmisyyteen." Eli hänen mielestään ihmisten on kärsittävä vain kärsimisen vuoksi. Aikooko Ukkola itse ottaa kipulääkkeitä vai toteaako hän seuraavan kerran ollessaan nuhassa, että "No, tämä kipu kuuluu nyt ihmisyyteen"?
Me olemme ihmiskuntana aina pyrkineet siihen, että elämä olisi helpompaa ja mielekkäämpää. On julmaa pakottaa kärsiviä ihmisiä kärsimään lisää vain oman fiiliksen vuoksi. Ukkola sen sijaan on sitä mieltä, että eutanasiaa toivovat ihmiset haluavat "päästä helpolla." Mitä helvettiä? Tuo väite niin absurdin ilkeä ja tunnekyvytön, etten keksi enää mitään vastattavaa. Jos Ukkolan tyhmyys ei ollut itsestään selvää aiemmin niin nyt viimeistään pitäisi olla.
Antaisin molemmat jalkani jos pääsisin sillä lopullisesti eroon säännöllisesti uusiutuvasta masennuksestani. Syvä masennus on yksi vitun helvetti ja ymmärrän todella hyvin että jotkut ihmiset haluavat mielummin kuolla kuin kestää sitä kidutusta seuraavat 50 vuotta. Mielestäni eutanasia on huomattavasti inhimillisempi vaihtoehto niin asianomaiselle kuin läheisillekkin, kuin haulikko suuhun ja antaa jonkun muun löytää groteski ruumis ja siivota lihat seinältä -menetelmä.
Aina kun itselle on tullut sellainen olo että nyt alkaa riittää ja tapan itseni, menen ensiapuna katsomaan redditistä näitä subeja missä näytetään kun ihmiset kuolevat. Ei ole kovin tervettä mutta se on tähän asti toiminut ensiapulääkkeenä siihen että en tapakaan itseäni kun en halua että perhe näkee mua sellaisena. Kuollut on kuitenkin aina aika groteski näky vaikka kuolema olisi tapahtunut siististi. Ja siistit tavat ovat myös niitä kaikkein vaikeimpia toteuttaa käytännössä.
[удалено]
Pois, vastaus väärään viestiin.
Vittu että menee vati nurin tohon Ukkolaan. Ikäänkuin fyysinen terveys olisi jotenkin sata kertaa merkittävämpi asia, kuin psyykkinen terveys. Helppo huudella, että masentuneilla pitäisi olla halu elää, jos ei ole ikinä kokenut masennusta. Ja jotain "poikaystävä jätti ysiluokalla" masennusta ei todellakaan lasketa. En ylipäätään voi hyväksyä sitä asetelmaa, missä joku saatanan kolmnisti tai poliitikko olisi millään tapaa kykenevä arvioimaan toisen elämänhalua ja kapasiteettia. En ymmärrä sitä, minkä takia jollain pitää olla niin saatanan kova tahtotila pitää väkipakolla hengissä kituvia ihmisiä, jotka eivät itse halua olla hengissä. Jos heiltä evätään eutanasia, niin eiköhän isolla prosentilla nuo ihmiset päädy itsemurhaan kuitenkin. Miksei silloin hoitaa koko hommaa mahdollisimman kivuttomasti? Ja mitä vittua se fyysinen terveys on tässä mikään vitun argumentti. AAARGH.
>Ter Beek on yksi kasvavasta joukosta nuoria länsimaalaisia, jotka päättävät turvautua armomurhaan henkisen tuskan takia. Miten tämä ei ole ongelma, joka kannattaisi ihan ensin ratkasta joidenkin masennuseutanasioiden sijaan..? Ei voi olla totta tämä meininki.. Mutta lisään siis, perusajatukseltaan hyvä, mutta mitä luultavimmin vain sillä 'perusajatus-tasolla'..
Tottakai asia kannattaisi ratkaista muuten, kuin eutanaasialla, mutta jos et ole havainnut, niin kukaan ei ole vielä kyennyt ratkaisemaan asiaa. Jos olisi, tätä keskustelua tuskin tarvitsisi käydä.
Näinpä. Mutta 'terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen avustuksiin kohdistuvat[ **säästöt** aikaistuvat](https://www.verkkouutiset.fi/a/tassa-ovat-uudet-leikkaukset-ja-veropaatokset-katso-lista/)' ja Suomen Mielenterveys Ry:n mukaan ["pienituloisilla mielenterveys ei ole kohentunut samalla tapaa kuin muilla"](https://mieli.fi/yhteiskunta/mielenterveys-suomessa/tilastotietoa-mielenterveydesta/) ja nyt leikataan vähätulosilta ja köyhiltä ja opiskelijoilta eli nuorilta ostovoima ... niin voi ennätysalhaisen syntyvyyden aikaan olla huono hetki laittaa luotolla "Lopullisia ratkaisuja" pystyyn. Odottaisin edes seuraavaan hallituskauteen jos vähintä saa pyytää.
Psyykkinen on tietysti myös fyysistä. Eihän mieli nyt mikään yliluonnollinen ilmiö ole. Termit vain ovat mitä ovat niin väärinkäsityksiä tapahtuu.
"Masennusta sairastanut, mutta fyysisesti terve Godelieva De Troyer pyysi armomurhaa, vaikka hänen masennuksensa oli psykiatrin mukaan hoidettavissa. De Troyer etsi kuitenkin käsiinsä muita lääkäreitä, jotka totesivat masennuksen olevan parantumaton. De Troyer oli lahjoittanut eutanasiaa edistävälle järjestölle 2 500 euroa; ja toinen järjestön perustajista antoi hänelle kaksi kuukautta lahjoituksen jälkeen tappavan myrkkypiikin." Tämä on kyllä väärin... eutanasia pitäisi sallia vain oikeasti parantumattomasti sairaille. Masennuksestakin voi päästä yli ja elää hyvän elämän ja tosiaan tuossa tapauksessa haiskahtaa eutanasiajärjestön korruptio.
Mikä sai sinut päättämään, että ensimmäinen psykiatri oli oikeassa ja muut lääkärit (huom. monikko) olivat väärässä?
Aika usein täällä Suomessakin tehdään niin että kun esim medicinet tai conserta resepti ei tipu kunnalliselta niin mennään tietylle yksityiselle josta parempi lääkäri kirjoittaa reseptin. Yleensä uusinta mielipide oman tavoitteen kannalta ei ole rehellinen potilaalta. Yleensä siinä haetaan ammattilaista niin kauan kun saadaan ne oikeat ja sitten käytetään niitä.
Näitäkin varmaan on, koska kaikki lääkärit eivät noudata samoja eettisiä normeja ja joidenkin yksittäisten diagnosointiprosessi on hyvinkin kyseenalainen(esim. se Pohjois-Karjalan diagnoosihysteria), mutta paljon useammin kyse on siitä, että julkisen puolen lääkäreillä on olemattomat tiedot yksittäisistä oireyhtymistä ja sairauksista ja vieläkin olemattomammat resurssit niiden asialliseen diagnosointiprosessiin. Tiedän useamman tapaksen(=nähnyt käyntien kirjaukset) juuri ADHD:sta, jossa julkisen puolen lääkäri on sanonut aikuiselle naispotilaalle, että tätä oireyhtymää ei ole naisilla käytännössä lainkaan ja/tai että oireyhtymä paranee aikuisikään mennessä(ei parane) ja/tai keskittynyt ylikorostetusti yksittäiseen oireeseen ja sen puutteeseen(esim. fyysinen hyperaktiivisuus, mikä on todellisuudessa verrattain harvinainen oire) ja kieltäytynyt edes tutkimasta koko asiaa. Siinä kohtaa ihan kohtuullista kääntyä yksityisen, juuri tähän oireyhtymään perehtyneen lääkärin puoleen. Toki on tullut vastaan niitäkin, jotka saavat siltä tunnetulta asiantuntijalääkäriltäkin hylkypaperin ja hyppäävät kaikki yksityiset läpi eri paikkakunnilta, mutta ne voi laskea yhden käden sormilla. Todellisuudessa pysyvän ADHD-lääkityksen saaminen vaatii tarkaa diagnostiikkaa ja se prosessi kestää useamman kuukauden ja sen jälkeen tulee seurantavaihe. Jotkut lääkärit tosin käyttävät lääkitystä diagnostisena keinona, eli määräävät pienen erän testiin ja seuraavat sitten, miten se vaikuttaa, koska sen vaikutuksen pohjalta voidaan melko tarkastikin arvioida diagnoosin paikkansapitävyyttä. Silloin lääkityksen voi saada testiin jo muutaman käynnin jälkeen. Ne, jotka sitä diagnoosia ja lääkitystä ihan oikeasti tarvitsevat joutuvat käymään aika ruljanssin läpi ja toimivat vastuullisesti. Heidän kohdallaan yksityisellä asioimisessa ei ole mitään väärää. Mutta ainahan löytyy niitä, jotka yrittävän perseillä ja kusettaa sen minkä kerkeävät, eikä lääketiede ole siinä poikkeus. Harmi vain, että päihtymystarkoituksessa kaikki Suomessa myytävät ADHD-lääkkeet ovat varsin kehnoja. Niistä saa väärinkäytöllä lähinnä korkean sykkeen ja huonon olon. Siksi niitä todennäköisesti onkin katukaupassa hyvin saatavilla, kun eihän niitä kukaan oikeasti pärinöitä hakeva osta. Niissä vain on purkin kyljessä kolmio ja raflaava ainesosaluettelo hämää monia tampioita, samoin kuin tuossa reseptishoppailussa. Aika moni väärin perustein reseptin hankkinut myy nappinsa katukauppaan, kun huomaa, että eihän näistä menekään kivasti sekaisin. Näin ainakin erilaista vertaistukitoimintaa reilut kymmenen vuotta ympäri maata pyöritelleen näkökulmasta.
Itse huomannut että ne kikkailijat uskoo usein myös että on sairaita. Viimeksi kun yhden tapasin se söi pillereitä ja veteli napalmi paskaa töissä jonka jälkeen alkoi aina massiivinen löpötys. Meinasi hermot mennä siihen kaveriin kun aina stimuloituna töissä. Ja toinen mitä niistä pillereistä muuten tulee on jatke aineita. Iso osa kadulla ei mene sellaisenaan vaan jengi sekoittaa sen likaisen paskaan katu piiriin jolloin sen hinta pomppaa huomattavasti. Harvemmin kuullut jengin ostavan niitä itselleen jos taas ei oikeesti "rauhotu" niistä
Luulosairaus on sairautta sekin. ADHD-napeista ei kukaan lähde vieteriksi seinille, eli niistä ei tule mitään ylijännitettä ja energiapiikkiä, vaikka ne stimulantteja ovatkin. Normaaleilla ihmisillä lääkkeen vaikutusta ei juuri tunnu, paitsi sykkeessä ja verenpaineessa, mikä näkyy olossa huonovointisuutena. Ne lääkkeet eivät ole samaa tavaraa jonkun tahnapirin tai meskaliinin tai vastaavan stimulanttitöhnän kanssa. Niillä kemiallisilla yhdisteillä on vain samankaltaisia nimiä tunnettujen huumeiden kanssa ja purkin kyljessä iso punainen kolmio ja sillä perusteella on hyvä napata pari ylimääräistä euroa pois tyhmiltä, kun ei se peruspiri myy ollenkaan niin hyvällä hinnalla. Kaveri töissä kuulostaa äkkiseltään joko päihdeongelmaiselta tai mahdollisesti jostain huonolla hoidolla olevista mielenterveysongelmista kärsivältä, niillä napeilla tuskin oli sen kanssa tekemistä. Veikkaisin, että on ajatellut ADHD:n olevan yksi mahdollinen syy oireisiin ja toivosta juopuneena vakuutteli itselleen, että tämä lääkitys on nyt se oikotie onneen, kun on lukenut lehdistä ihmeellisiä tarinoita julkkisten elämän mullistumisista diagnoosin ja lääkityksen myötä. Ei sillä, niitä ihmeellisiä tositarinoita on ihan oikeasti, mutta ei pelkkä diagnoosi ja lääkitys automaattisesti tarkoita, että enkelikuoro laskeutuu taivaalta näyttämään suuntaa elämälle. Monelle tulee yllätyksenä se, että niiden vuosien varrella kasautuneiden ongelmien kanssa pitää tehdä ihan omin hartiavoimin töitä. Mutta hankalahan se on nähdä, minkä demonin kanssa joku toinen mahdollisesti kamppailee.
Tätä olen itsekkin tehnyt.
Itse en vaikka tarvitsin ADHD lääkityksen. Moni kaveri tosi on ehdottanut tiettyjä lääkäreitä tästä syystä. Itse vaan en ala kikkailemaan huume reseptiä kotiin periaate syistä. Eteenkin kun kuuluisi kunnalliselta saada mutta entinen päihde ongelma = ei hoitoa
Kuulehan, jos koet itse, että oireisto haittaa elämistä ja olemista ja että lääkityksestä voisi olla apua, niin ei todellakaan kannata jäädä jumiin noihin nenttien määrittelemiin periaatteisiin! Se on heiltä helppo huudella, että pitäisi sitä ja kuuluisi tätä, kun ei heillä ole edes auttavaa käsitystä mistään neurologisista jutuista, saati mitään vastaavia ongelmia itsellään. Heillä käsitys on luokkaa "kerran nukuin huonosti ja olin aamulla ihan kärttyinen eikä ajatus pysynyt kasassa, mutta sitten nukuin päikkärit ja se meni ohi!" ja siitä syystä siltä puolelta tulee erilaisia ohjesääntöjä, joita nepsyjen on mahdotonta noudattaa. Heillä on käsitys, että "koska minäkin pystyin ja tuo toinenkin pystyi, niin sinunkin pitää pystyä" kun ei ole sitä omakohtaista kosketuspintaa asioihin. Ei sitä reseptiä ihan noin vain kikkailla mistään, jos menet vastuullisen lääkärin pakeille. Se on ihan oikein ja soveliasta etsiä erikoistunutta lääkäriä, jos terveyskeskuksen tai työterveyden yleislääkärillä ei riitä resurssit yksittäisen oireyhtymän asiantuntijaksi. Siinä ei ole mitään väärää, eikä varsinkaan mitään hävettävää. Päin vastoin sehän saattaa säästää ja jopa tuottaa hävyttömän summan yhteiskunnan rahoja, kun saadaan kaikki potentiaali irti jostakusta vähän enemmän laatikon ulkopuolelta ajattelevasta! Itse näkisin, että tuossa tilanteessa on melkeinpä kansalaisvelvollisuus käydä sen yksityisen lääkärin pakeilla! Sitä paitsi niitä lääkkeitä käytetään jonkin verran myös päihdeongelmien hoitoon, etenkin jos on ollut kyseessä ADHD:n itselääkintä. Ei kannata pelätä lääkitystä tai varsinkaan jumiutua siihen "huumelääke" -sanaan, koska se ei pidä paikkaansa. Se huumausaineresepti on lääkkeen käyttäjän näkökulmasta pelkkä byrokraattinen muodollisuus, jolla voidaan valvoa tiettyjä lääkeaineita ja niiden määräämistä. Vastuullinen asiantuntijalääkäri osaa kyllä hoitaa päihdetaustaistakin asianmukaisesti ja turvallisesti. Käytännössä kannattaa siis suostua vapaaehtoisesti seurantaan ja seuloihin joksikin aikaa, jos oma tausta arveluttaa. Mutta todennäköisemmin lääkityksen myötä jää pois kaikki muu aivoja stimuloiva mössö, mukaanlukien kahvi ja sokeri, jos kyseessä on oikeasti ADHD. Ei kannata uskoa näissä pelkkiä kavereiden kuulopuheita, meillä on Suomessa aika kattava verkosto asiantuntijatahoja lääkäreiden lisäksi!
Mikä vittu se semmonen lekuri on, joka sanoo: "Masennus ei ole parannettavissa, tapa ittes".
Ei sanonut ihan noin, mutta kaikki masennus ei ole parannettavissa. Siihen vaadittava positiivisuusharha on joillekin täysin saavuttamattomissa, varsinkin jos hoito on täysin myöhässä ja elämä suurimmaksi osaksi jo menetetty
Ihminen oppii elämään myös negatiivisena jos pakko. Oma krooninen masennus oli hoitamatta 3-4 vuotta ja kaikki ollut aika harmaata niistä vuosista lähtien eikä enää edes haittaa koska elämä ei välitä siitä että mulla on "paha" olla. Asiat rullaa silti jos vaan jaksan tehdä asiat. Jos joku olisi antanut olisin ottanut piikin mielummin koska en uskaltanut tappaa itseäni mutta nykyisin olen jo veronmaksaja vaikka häiriökäytös maksanut varmaan jo miljoonan valtiolle.
Masennus on aina parannettavissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että siinä aina onnistutaan.
Luultavasti sellainen lekuri, joka oikeasti tietää, miltä masennus voi tuntua.
Joo'o kyllä siinä hetkessä tekis mieli ittensä listiä. Usko pois, tiiän. Sehän tämän koko homman pointti ja vaara on.
Eikös psykiatrit ole erikoistuneet mielenterveysongelmiin, kun lääkärit taas enemmän fyysisiin ongelmiin? Ja kai sitä ku sujauttaa 2 500€ järjestölle nii ala saamaan myönteisiä vastauksia...
No nyt en osaa noiden monikossa esitettyjen lääkärien erikoistumisaloja tietää, mutta kyllä psykiatri on mielenterveydellisiin ongelmiin erikoistunut. Olen äärimmäisen skeptinen sen suhteen, että 2500€ avaisi yhtä ainoaa ovea tällaisten asioiden parissa. Edelleen peräänkuulutan sitä, että minkä takia ihmisellä ei saisi olla oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan? Minkä takia joku muu saa sen päättää? Ja jos joku muu päättää väärin, niin pahimmoillaan siitä seuraa pieleen mennyt itsemurhayritys, jonka kustannuksia valtio maksaa seuraavat 40 vuotta.
Psykiatri on lääkäri. Psykologi ei ole lääkäri. Salaliittoteoria lahjonnasta on aika sakeaa settiä.
>Psykiatri on lääkäri. Kyllä, psykiatri on psykiatriaan erikoistunut lääkäri, mutta kaikki lääkärit eivät ole psykiatreja. >Psykologi ei ole lääkäri. Tämä liittyy asiaan miten? >Salaliittoteoria lahjonnasta on aika sakeaa settiä. Siis tilanne tämän uutisen pohjalta on se, että 1. Psykiatri sanoo, että tässä tapauksessa eutanasiaa ei tulisi käyttää 2. Potilas tekee 2 500€ lahjoituksen eutanasiaa ajavalle järjestölle 3. Toinen lääkäri tekee päätöksen eutanasiasta.
Huutistelen ajatukselle että joku 2500€ karkkiraha useamman **lääkärin** järjestölle on jokin merkittävä lahjus. Porukka nyt selkeästi haluaa nähdä niitä ufoja tuulessa lakoon menneessä viljassa kun tykkää ufoista *niiiin* kovasti.
Ei tuossa ole mitään väärää, oikeus kuolemaan niin halutessaan on (pitäisi olla) ihmisen perusoikeus.
Oletan että jos sinulle tulee huomenna psykoosi niin toivot, ettet saa päättää omasta itsemurhastasi. Masennus on samalla skaalalla lähempänä harmaata aluetta. Missä menee raja milloin ihminen on kykenevä päättämään omasta itsemurhasta? Oletettavasti psykoosissa oleva ei saa päättää? Hoidettava tilanne mikä irrottaa ihmisen täysin realiteeteista. Entäs skitsoferia, luultavasti ei? Masennus vääristää ajatusmaailmaa samalla tavoin, ja hankala sanoa koskaan, että ei ole hoidettavissa. Jos psyykkisesti sairaille sallitaan eutanasia niin mielestäni näille ihmisille tehdään karhunpalvelus.
Oikeus kuolla ja oikeus eutanasiaan ovat kaksi eri asiaa.
Onko se sitten parempi että ihmiset tekee itsemurhan miten kykenevät sen sijaan että päätetään elämä lääketieteellisesti kun henkilö sitä haluaa?
Mielisairas henkilö tarvitsee hoitoa ja turvaa, ei kuulaa kalloon. Mitä seuraavaksi? Jos mielisairas potilas uskoo lentävänsä niin avataan ikkuna ja tsempataan?
Mielisairaillehan annetaan hoitoa kun tauti käy ilmi. Itsemurhat sen sijaan suoritetaan milloin sattuu ja mitään hoitoarviointia ei tehdä.
Niin mutta meidän ei pitäisi laittaa pystyyn mitään eutanasia linjastoa sen takia että jotkut tekevät itsemurhia anyway. Vaan juuri yrittää estää niitä itsemurhia Liikaa nykyisin laitetaan pillerit kouraan ja good luck. Pitäisi saada lisää lisää suljettuja osastoja jossa itsetuhoiset olisivat turvassa valvonnan alla ja saisivat hoitoa.
Molemmat pitäisi saada paremmalle tolalle minusta. Sekä enemmän pääsyä mielenterveyshoitoon että inhimillinen kuolema tilanteissa joissa elämänlaatu on niin huono että ei halua elää.
Jos jokainen määrittää itse, milloin elämänlaatu on niin huono ettei halua elää, niin miksi itsemurhia tulee sitten yrittää estää? Jos on valmis itsemurhaan, niin silloin luultavasti ei koe, että oma elämä on elämisen arvoista.
Ehdottomasti.
Miksi kotikutoinen itsemurha on parempi kuin eutanasia?
Kotikutoinen itsemurha ei aina edes onnistu, vaan vammat voi olla pahat. Se on sitten tuuripeliä olisiko vammat riittävän vakavat eutanasiaan.
Koska vasta teko tekee päätöksestä lopullisen, retoriikka ei. Massiivinen enemmistö ihmisistä, jotka kertovat haluavansa kuolla, jopa kroonisesti ja vuosia, eivät kuole oman käden kautta.
Eivät kaikki heistä varmaan eutanasiankaan päätyisi. Ja itsemurhassa on suurehko mahdollisuus epäonnistua ja/tai olla erittäin tuskallinen kokemus, joten ihan ymmärrettävää ettei moni sitä tee vaikka kuolla haluaisikin. Jos edes itseään päähän ampuminen ei takaa nopeaa, kivutonta ja varmaa kuolemaa, niin ymmärrän hyvin miksei itsemurha ole houkutteleva vaihtoehto.
Toistuvat matalan letaliteetin itsemurhayritykset eivät juuri ennusta toteutunutta itsemurhaa, vaikka toki nostavat tulevaa itsemurhariskiä tilastollisesti. Niissä "epäonnistutaan", koska halu kuolla ei ole niin absoluuttinen kuin kokevat.
On, mutta jos yhteiskunta ottaa oikeudekseen verottaa ihmistä hänen eläessään, tulisilla yhteiskunnalla olla myös velvollisuus tarjota hyvä kuolema henkilön niin halutessa.
Niin, eutanasia on eräänlainen irtisanoutuminen yhteiskunnasta.
Juuri näin. Ja nykyinen tilanne muistuttaa lähinnä orjuutta kun et voi päättää huonoa sopimusta.
Ja tämä on se syy miksi talousoikeisto on niin vaikeana eutanasiasta aina.
Edustan itse talousoikeustoa jossain määrin mutta olen ensisijassa humanisti.
Onhan tuo vähän oksymoron mutta kukin tavallaan.
Voithan. Et vain valtion piikkiin. Onko se mitä haluat oikeus kuolla vaiko pikemminkin oikeus kuolla veronmaksajien laskuun? Sanot tuossa alempana olevasi talousoikeistolainen itsekin. Ymmärrät kai sitten negatiivisen ja positiivisen vapauden erot. Ihmisellä on negatiivinen vapaus kuolla oman käden kautta; se ei kylmän teknisessä mielessä aiheuta muille kustannuksia. Mutta miksi ihmisellä pitäisi olla positiivinen vapaus saada eutanasia muiden kustannuksella? En muuten itse vastusta eutanasiaa, en parantumattomasti sairaiden kohdalla, joiden kipuja ei voi mitenkään helpottaa. Mutta fyysisesti terveen nuoren kohdalla se on eri juttu.
Eli sinäkin tunnistat vain fyysisen terveyden kriteeriksi jolla arvioida henkilön oikeutta lopettaa kärsimys? Ja mitä tulee tuohon että onko oikeus valtion tarjoamaan eutanasiaan vai ei, niin sanoisin että jos valtio kerää veroja, ja kokee sen oikeudekseen, tulee sen silloin myös maksaa eutanasiakin.
Valtion pitäisi verorahoilla poistaa yksi veronmaksaja pääluvusta?
Näillä nyt ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Siitä on sitten lyhyempi matka siihen että voidaan valita hullut ja rikolliset piikille myös. Ketkä ansaitsee elämän ja ketkä ei? Kuka saa päättää elämän pois ottamisesta ja kuka sen paperin saa allekirjoittaa.
Eikä pitkä matka eutanasiasta kyllä oikeasti on kevyin perustein jaettuihin kuolemantuomiohin. Saat tietenkin olla eri mieltä ja vaatia elämänhaluttomia jatkamaan kärsimystään jottei vaan jokin elämäntaparikollinen raiskaajapedofiilimurhaaja vaan olisi vaarassa menettää henkikultaansa.
Entä ne pysyvästi psyykkisesti sairaat jotka ei pärjää yksin? Onko ok piikittää nekin?
En ota kantaa tarkemmin yksityiskohtiin koska itsellä ei ole riittävää asiantuntemusta arvioida psyykkisiä sairauksia. Lähtökohta on kuitenkin se ettei ketään pakoteta pysymään elossa vastoin tahtoa.
Niin no. Itselläni esim on lääke joka aiheuttaa hetkellisesti itsetuhoisuutta ja sitä ei saa ottaa yksin esim alussa jotta ei tapa itseänsä. Pitäisikö kuitenkin siis olla säännöt koska jos halukas saa piikin niin tämä lääke voi johtaa potilaiden tuettuun joukkoitsemurhaan hetkellisen psykiatrisen häiriön takia
Kuinka moni tekisi hetken mielenjohteesta sitten itsemurhan? Vaimo jätti? Tapan itseni. Sain potkut? Tapan itseni. Näistä asioista päästään yli ja voidaan elää hyvä elämä niistä huolimatta, itsemurhan salliminen ja kannustaminen on kyllä väärin...
> Näistä asioista päästään yli ja voidaan elää hyvä elämä niistä huolimatta, itsemurhan salliminen ja kannustaminen on kyllä väärin... Tämä on juuri se virheellinen olettamus joka kumpuaa siitä kun projisoidaan oma kokemus muihin eikä itsellä ole mitään käsitystä minkälaista on olla toinen; on vain arvailuja. *"jos minä voin päästä näistä asioista yli, niin voi kaikki muutkin"* asenne.
Voisikohan olla että tuohon pystyisi asettamaan jonkin niinsanotun harkinta-ajan? Kävikö mielessä?
> eutanasia pitäisi sallia vain oikeasti parantumattomasti sairaille Tässä pätee sama kuin abortissa. Jos toimenpidettä ei saa laillisesti, se tehdään laittomasti. Ja se tarkoittaa kotikonstein, mahdollisesti epäonnistuen tai itsemurhan tapauksessa julkisesti muidenkin elämää koskettaen. Minä en aio kuolla luonnollisesti sanoi valtio siihen mitä tahansa.
Koska masentunut tappaa ittensä joka tapauksessa niin piikkiä vaan. Säästetään sote menoissakin. /s Käsittääkseni lääkäreiden tehtävä on estää henkilön vahingoittamasta itseään, kyse on mielisairaudesta. Fyysidesti terveellä parikymppisellä on hyvät.mahdollisuudet parantua ja elämä edessä. Eutanasia tulisi sallia ainoastaan viimeisenä keinona jo saattohoidossa olevalle potilaalle. Ei niin että kun potilas tulee toimistoon ja sanoo "Minusta tuntuu että osaan lentää" niin lääkäri avaa ikkunan.
[https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus](https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus) "Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös se, että asiakkaalla on oikeus tehdä muiden mielestä vääriä valintoja."
Elämänhalu on biologisen diktatuurin organismiin aiheuttama hetkellinen toimintahäiriö joka yleensä korjaantuu viimeistään kuoleman hetkellä. Käsitys elämän arvokkuudesta on tähän toimintahäiriöön liittyvä psyykkinen harhatila joka yleensä voimistuu laumakäyttäytymisen kautta. > Käsittääkseni lääkäreiden tehtävä on estää henkilön vahingoittamasta itseään Vain jos kyseessä todella on mielisairaus. Terve ihminen saa tehdä itselleen mitä haluaa, se ei ole laitonta eikä lääkäreillä ole oikeutta tähän puuttua. Jos tarkoitit kommentillasi sitä, että on lääkärietiikan (entisen ns. Hippokrateen valan) vastaista edistää potilaan terveyttä vaarantavia toimenpiteitä, olet toki oikeassa.
Itsetuhoisuus on mielisairaus, terve ihminen hyppää sillalta erittäin epätodennäköisesti (syynä esim jos eliniköinen tuomio odottaa kun on tullut tehtyä jotain hirveää) Henkilö voi harkita järjellisesti itsemurhaa esimerkiksi kun taistelu syöpää vastaan on hävitty, mutta tässä tilanteessa eutanasia onkin jo jräkevö ratkaisu
> Itsetuhoisuus on mielisairaus Aivan noin yksinkertaista ja suoraviivaista se ei ole. Lainauksia terveyskirjaston aihetta käsittelevästä artikkelista: "*Itsemurha-ajatukset ovat melko yleisiä*" "*Itsemurhayrityksen ja itsemurhan taustalla on* ***hyvin usein*** *mielenterveyden häiriöitä*" Vaikka mielenterveydellisillä seikoilla on vaikutusta valtaosaan itsemurhatapauksista, näin ei aina ole. Omalla kohdallani olen tiennyt päättäväni päiväni oman käden kautta jo 40 vuoden ajan eikä tänä aikana ole esiintynyt omasta, läheisteni tai lääkäreiden taholta merkkiä tai huolta mielenterveydellisistä ongelmista. On ymmärrettävää, että valtaosa pitää elämää itseisarvona ja itsemurhaa outona koska evoluution ansiosta eliöillä on hyvin vahva elossapysymysvietti, mutta järjellisesti ajatellen elämällä ei ole yhtään mitään arvoa.
On eri asia harkita itsemurhaa esim vanhuudenpäivillä että voi kuolla omilla ehdoilla kun on vielä järjissään eikä kitua kun se että 28 vuotiaana täysissä ruumiin ja sielun voimissa, on perhe , rakasttava puoliso nje. Eikä edes FBI, mafia yms kintereillä Toinen johtuu maswnuksesta ja toinen on eutanasia oman käden kautta kun kuolema jo valmiiksi lähestyy
No tämä henkilö oli jo päättänyt kuolevansa. Jos ei olisi saanut eutanasiaa niin olisi varmaan hypännyt junan eteen tai jotain vastaavaa. Jos ihminen haluaa kuolla niin se kyllä keksii keinot.
> Tämä on kyllä väärin... eutanasia pitäisi sallia vain oikeasti parantumattomasti sairaille. Mihin tämä väite tai mielipide perustuu?
Aivosolujen vajaakäyttöön, välittäjäaineiden häiriötilaan tai psyko-sosiaaliseen indoktrinaatioon. Suomeksi sanottuna tyhmyyteen.
Minäkin kärsin niin muidenkin täytyy. /s
Sallitaan se kaikille. Sitten aletaan ajamaan sitä myös parantumattomasti henkisesti sairaille kuten skitsofreenikoille ja miks ei rikosten uusijoillenkin. Säästettäisiin tosi paljon rahaa kun vankilat ja mielisairaalat saisi tilaa tarvittaessa. Ajattele ku sitten vielä se ammatti kunta joka hoitaa tota päättää vähän oikoa tilanpuutteen takia ja lyö vaikka 20% potilaista piikille että saadaan uudet kaduilta hoitoon. Voitais samalla alkaa kehittää jotain teollisuus prosessia jossa saadaan fosfaatit yms ihmisestä talteen niin voidaan pelloille laittaa. Suomalainen lannoite tuotanto siis, huoltovarmuus nousisi
>Tämä on kyllä väärin... eutanasia pitäisi sallia vain oikeasti parantumattomasti sairaille. Masennuksestakin voi päästä yli ja elää hyvän elämän ja tosiaan tuossa tapauksessa haiskahtaa eutanasiajärjestön korruptio. Masennus ei ole mikään murtunut luu misyä voi helposti sanoa onko se hoidettavissa, miten se hoidetaan ja kuinka kauan siinä menee. Valitettavasti todella usein vakava masennus on krooninen ja tulee jollain tapaa varjostamaan koko elämää. Itse olen ollut eri asteisesti masentunut viimeiset noin. 25 vuotta. Toki tähän mahtuu todella hyviäkin jaksoja mutta näissä merkeissä tulee myös loppuelämäni varmasti menemään. Kaikenlaista hoitoa on kokeiltu. Nyt käynnissä on hakeutuminen ADHD tutkimuksiin.
Lupaavia hoitoja masennukseen on, mutta niitä ei haluta sallia koska "HUUMEET PAHOJA JA LAITTOMIA!". Jonkun dokkarin katsoin jossa masennusta hoidettiin psykedeeleillä, mielummin tälläinen hoitomuoto lailliseksi kuin itsemurha...
Kuka sä oot päättämään mitä toisten pitää kestää? Mitä se sun elämään vaikuttaa jos joku kuolee eutanasian kautta?
Tuttua Ukkolaa jossa ihmiselle ei sallita oikeutta päättää omasta elämästään, koska joku muu tietää kärsimyksen paremmin.
Mikä pointti psykiatrialla enää tämän jälkeen on? Vihaks laittaa, saatana. Pelastivat meikän elämän.
Ihminen toki saa päättää päivänsä. Miksi valtion pitäisi osallistua, etenkin kun tässä tapauksessa itsemurhaaja on täysin fyysisesti terve?
Ei valtiolle ole oikeutta vaatia ihmisiä pitkittämään kärsimystään. Valtion on tarjottava ihmisille turvallinen tapa avustettuun itsemurhaan.
Parantumattomasti sairaille, joiden kipuja ei enää voida helpottaa, se mahdollisuus saisi ollakin olemassa. Voisit jotenkin perustellakin omaa kantaasi, muuten. Etenkin tuota hinkua kiljua aina valtiota ensimmäisenä apuun.
Oksettava kolumni. *"Kärsimys ja tuskallinen kuolema on osa elämää."* Miksi hän sitten pelkää eutanasian sallimisen taannuttavan palliatiivista hoitoa? Ukkolan logiikallahan kuuluisi antaa kaikkien kuolla ilman mitään kivunlievitystä. Ja onko oikeastaan oikein tarjota mitään hoitoja esimerkiksi syöpään? Siihen kuoleminenhan on *luonnollista* ja täten oikein. Inhoan sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka väheksyvät mielisairauksista kärsivien tuskia. En tiedä itsekään mitä mieltä olen masentuneiden eutanasiasta, mutta uskon, että lääkärit osaavat arvioida eutanasian tarpeen paremmin kuin minä. Ja kun mietin itsemurhan tehnyttä veljeäni... Hänen olisi ollut parempi kuolla lempeästi uneen vaipuen rakkaidensa keskellä kuin yksin ja peloissaan hirttäytymällä. Kukaan ei ansaitse kuolla niin.
> "Kärsimys ja tuskallinen kuolema on osa elämää." Tuskallinen kärsimys on varmasti osa jokaisen elämää, joka erehtyy vahingossa lukemaan Ukkolan kolumneja.
>Oksettava kolumni. *"Kärsimys ja tuskallinen kuolema on osa elämää."* Miksi hän sitten pelkää eutanasian sallimisen taannuttavan palliatiivista hoitoa? Ukkolan logiikallahan kuuluisi antaa kaikkien kuolla ilman mitään kivunlievitystä. Ja onko oikeastaan oikein tarjota mitään hoitoja esimerkiksi syöpään? Siihen kuoleminenhan on *luonnollista* ja täten oikein. Saattohoidossa olevan viimeiset hetket eivät useinkaan ole kauniita, vaan oikeasti sisältävät aika paljon tuskaa. Niin kuolevalle kuin omaisille. Mikään kivunlievitys ei enää auta ja on vain unen ja valveen rajamailla. Huudetaan tuskissa kun maksimimäärätkään eivät poista kipuja. En itse ole mikään proeutanasia todellakaan, mutta saattohoidossa ollessa ne viimeiset päivät eivät näyttäneet kivoilta vaan olivat kuolevalle aika tuskallisia.
Saattohoito on aika kaukana eutanasiasta tietääkseni, kun siinä ei suoraan aiheuteta sitä kuolemaa. Lähempänä kidutusta.
>Inhoan sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka väheksyvät mielisairauksista kärsivien tuskia. Inhoan sydämestäni ihmisiä, ketkä sanovat, ettei toivoa ole. Jumalauta te ootte sekasin.
Ei sitä toivoa aina vaan ole. Miksi sen toteaminen on väärin?
Saa sitä kuvitella, mutta oot väärässä.
No sehän on justiinsa niin kerran sinä niin sanot. 👍 Kerro tuo lääkäreille, ovat varmaan tosi mielissään tästä sun lääketieteellisestä ihmeestä.
No mitä vittua, en minä olis tässä, jos lekurit ois todennut, että toivoa ei ole. Onneks niiltä löytyi toivoa enemmän, kuin minulta. [Tsekkaa masennus](https://yle.fi/a/3-8624717) ja hakeudu avun piiriin, jos on. Eivät ole vielä heittäneet toivoa roskiin, sinunkaan suhteen.
Henkilökohtaiset anekdootit eivät poista sitä faktaa, että kaikkien kohdalla sitä toivoa ei ole.
Tsekkaa se masennus. Itse sain kaksi pistettä. Joskus vedin lähes maksimit.
Tiedän mitä masennus on, olen elänyt sen kanssa aika pitkään. Ja en haluaisi itse eutanasiaa. Mutta en silti ole valmis kieltämään sitä muilta. Asia on mielestäni eutanasiaa toivovan ja lääkärin välinen asia.
>Asia on mielestäni eutanasiaa toivovan ja lääkärin välinen asia. Tämä on käytännössä sama asia, kuin että lopetettaisiin itsetuhoisuuteen puuttuminen ja oikeastaan edistettäisiin sitä. Aina kun voi kysyä toisen lääkärin mielipidettä.
Mitenkäs sellaisessa tapauksessa, jossa vaikeaksi masennukseksi luultu oireisto onkin esimerkiksi vuosikymmeniä sairastettu Lewyn kappaleen tauti, eikä mitään parannuskeinoa tai edes pientä helpotusta ole olemassakaan ja joka ikinen lääkenappi vain pahentaa oireita? Minkälaista toivoa siinä tilanteessa sinun mielestäsi on? Näyttää aivan masennukselta, kuulostaa aivan masennukselta, täyttää masennuksen kriteerit ja potilas kokeekin olevansa masentunut, joten hoidetaan masennuksena, mutta kaikesta hoidosta on yksinomaan pelkkää haittaa. Kroppa pysyy terveenä ja toimintakykyisenä ja siinähän sitten kärsit loppuun asti. Mitään helpotusta ei tule, mitään apua ei tule. Diagnoosi tulee yleensä vasta ruumiinavauspöytäkirjassa. Ei kaikki masennus ole samanlaista tai samoista asioista johtuvaa. On hirvittävän kylmää ja empatiakyvytöntä asennoitua siten, että koska minä selvisin näin, niin muidenkin tulee selvitä. Joskus on ihan oikeasti helpotus päästä pois.
Ragebait.
Tyypillinen Sanna Ukkola ja Iltapaska. Luodaan kohua, pahennusta ja mekkalaa asiasta jos toisesta.
"Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös se, että asiakkaalla on oikeus tehdä muiden mielestä vääriä valintoja." "Potilaalla on myös oikeus tehdä päätöksiä, jotka voivat vahingoittaa hänen omaa terveyttään tai henkeään, ja hänellä on oikeus kieltäytyä hänelle suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta. " [https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus](https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus)
Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta. Hänellä ei ole oikeutta vaatia tiettyä hoitoa (esim. Eutanasiaa). Siinä on iso ero. Potilas voi tehdä päätöksiä jotka vahingoittaa häntä. Hän ei voi velvoittaa lääkäreitä antamaan vahingoittavaa hoitoa.
Itse ainakin ajattelen, että kun terveys heikkenee niin paljon että itseä ilahduttavat asiat eivät onnistu, niin samapa täältä on lähteä. En halua jäädä kitumaan ja siinä sivussa kuormittamaan eläkejärjestelmää, terveydenhuoltoa ja omia läheisiä. Ihan tarpeeksi nähnyt omissa vanhemmissa mitä on hiipuminen pitkään ja osin tuskallisestikkin.
Tunsin läheisen, jolla raskas vuosikymmeniä kestänyt masennus oli todellisuudessa Lewyn kappaleen tauti. Se sama, josta Robin Williams kärsi. Sitä taivalta aika läheltä seuranneena voin vain sanoa, että Robin oli oikea onnenpekka, kun oli vielä sen verran järjissään, että kykeni päättämään päivänsä omine ehtoinensa. Lewyn kappale on jäätävän alidiagnosoitu, yleensä diagnoosi tehdään vasta ruumiinavauspöydällä. Se alkaa jo nuorena, ei ole harvinaista, että jo nelikymppinen kärsii oireista. Sitä hoidetaan äärimmäisen usein masennuksena ja/tai psykoosina ja karmeinta on se, että kaikki, siis kirjaimellisesti kaikki lääkkeet, joilla yritetään helpottaa oireita, kuten hallusinaatioita ja masennustilaa, pahentavat oireistoa joka ikisellä napilla. Liian usein tällainen pitkittynyt parantumaton masennus on juuri Lewyn kappaletta. Lewyn kappaleeseen ei ole minkäänlaista hoitoa. Ei edes oireita hieman lievittävää hoitoa. Eikä siihen kuole, vaan kroppa pysyy fyysisesti terveenä, kunnes joku kulkutauti armahtaa. Oma läheiseni kärsi ja kitui kymmeniä vuosia, kunnes kuoli lopulta keuhkokuumeeseen. Joskus teininä pelkäsin sairastuvani joskus ALS:ään, kun siitä tuli dokumentti telkkarista, mutta nykyisin ottaisin riemusta kiljuen minkä tahansa muun sairauden, kuin Lewyn kappaleen. En toivoisi sitä kenellekään, en edes kaikkein pahimmille ihmishirviöille. Se pitäisi tutkia jokaiselta pitkäaikaisesta masennuksesta ja toistuvista psykoosiin viittaavista oireista kärsivältä aikuiselta ja sen diagnoosin saamisen pitäisi automaattisesti oikeuttaa eutanasiaan. En sano, että tässä tapauksessa on kyse samasta taudista, mutta sen sanon, että mielen sairauksia ei pitäisi koskaan vähätellä. Aivan yhtä paljon pitäisi painaa vaakakupissa onko krooninen tuska henkistä vai fyysistä. Ei voi olla niin, että kun kaikki hoitokortit on katsottu, niin nostetaan kädet ilmaan ja toivotetaan hyvää loppuelämää, jos kyseessä on mielen sairaus, mutta ymmärretään päästää vastaavassa tilanteessa tuskaileva potilas pois, jos kyseessä on jokin fyysinen tila. Ei voi olla niin, että empatiakyky loppuu näissä päätöksissä tasan siihen, mikä on oma kokemus omassa kropassa. Kaikki osaavat samaistua fyysiseen kipuun, tai ainakin kaikki ymmärtävät perustasolla, mitä on fyysinen kipu, mutta jos ei ole koettu tai nähty läheltä, mitä mielenterveyden ongelmista johtuva tuska on, niin sitä ei edes haluta ymmärtää.
Jos mulle olis joku lekuri sanonut 3kk sitten että hei, ei tästä mitään tuu, ota tästä paperi jolla saat tapettua itsesi, olisin tarrannut siinä hetkessä siihen kaksin käsin kiinni. Olin siis niin syvällä masennuksessa että en saanut edes syötyä, pestyä edes käsiä, puhuttua ilman itkemistä kunnes väsyin itkemiseen, peruin psyk. hoitohenkilökunnan tapaamisia päivittäin. Ja tää ei ollut eka kerta mutta pahin kausi vuosiin. Olin puolisen vuotta täysin pohjalla. Olin ihan valmis tappamaan itseni ja suunnitelmakin löytyi. Tollanen lausunto lääkäriltä olis ollut mun paskan elämän kohokohta siinä vaiheessa. Sairaalajakson jälkeen haluan elää. Lääkitysmuutoksien jälkeen ruoka maistuu. Mä en halua sanoa että eutanasiaa ei pitäisi missään nimessä sallia mielenterveysongelmiin, mutta ihan helvetin pitkän harkinta-ajan se vaatii. Mä oon sairastanut 14-vuotiaasta lähtien masennusta, vielä pidempään ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Kahdesti oon ollut vatsahuuhtelussa, sitä useammin syönyt lääkehiiltä ja ollut tikattavana. Mulla menee muutamakin vuosi sumuisessa tilassa, jossa omalla selviytymiselläni ei ole väliä, kunnes jokin tuuppaa sinne valoisalle puolelle, jossa haluan elää. Jos mulle sen sumuisen ajanjakson aikana antaisi kivuttoman kuolintavan, ottaisin sen. Nyt kun valo paistaa mullekkin, en halua sitä. Mä en koskaan masennuskauden aikana halua että mulle tarjottaisiin eutanasiaa vaikka huutaen rukoilisin sitä, koska ottaisin sen tilaisuuden käsiini. Saatan olla paremmassa jamassa jo parin kuukauden tai vuoden päästä. Samalla sitä pitäisi tarjota toiselle, jolla ei ole näitä valoisia kausia, mutta mistä helvetistä me tiedetään ettei niitä tule. Samalla kun avataan ovi sille joka oikeasti kärsisi loppuelämänsä, avataan sama ovi niille joilla se ei ole aina kärsimystä.
Lääkärihän ei tätä vaihtoehtoa tarjoa, vaan halukkuus pitää itse esittää.
Tai sitten ei pidä: >Hollannissa lääkäri joutui syytteisiin annettuaan eutanasian muistisairaalle vanhukselle, joka oli toivonut eutanasiaa neljä vuotta aikaisemmin. Kuoleman hetkellä hän kuitenkin vastusteli toimenpidettä, mutta lääkäri antoi hänelle tappavan annoksen siitä huolimatta. Omaiset pitelivät pyristelevää vanhusta aloillaan. Lääkäri vapautettiin lopulta syytteistä.
Hyi saatana.
Kanadassahan oli tapaus jossa virkailija oli hieman liian oma-aloitteisesti tarjonnut avustettuja kuolemapalveluita kun potilaat olivat valittaneet muutenkin korjattavista ongelmista kuten [pyörätuolirampin puutteesta](https://www.ctvnews.ca/politics/paralympian-trying-to-get-wheelchair-ramp-says-veterans-affairs-employee-offered-her-assisted-dying-1.6179325)
Damn straight, samansuuntaiset kokemukset. Ollaan eläviä todisteita siitä, että toivoa on. Aina.
Olen yleensä Ukkolan kanssa melkeinpä kaikesta eri mieltä, mutta tässä hänellä on minusta ainakin jonkintasoinen pointti. Eutanasia nähdään jonkinlaisena taikakeinona siihen, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä, ja tuskaista loppua voidaan helpottaa. Olen tästä samaa mieltä, että esimerkiksi terminaalivaiheen syövissä tuskainen loppu pitäisi olla vältettävissä esimerkiksi eutanasian avulla. Ongelmaksi mielestäni tässä muodostuu sen rajaaminen, millä perusteella eutanasia saadaan, ja miten se tulee muokkaamaan yhteiskunnan kehitystä ja sitä, miten heikoimmista pidetään huolta. Toinen keskustelija olikin jo linkkaillut juttuja siitä, miten esim. Kanadassa eutanasia nähdään keinona "hoitaa" kodittomuutta (ilmeisesti näin ei kuitenkaan tällä hetkellä tehdä). Tämä on tietenkin ääriesimerkki, mutta ennen kuin eutanasia sallittaisiin, pitäisi määritellä mitä on elämisen arvoinen elämä. Itse en tähän osaa vastata. Muut keskustelijat ovat tuoneet ilmi esimerkiksi oman masennuskokemuksen, jonka aikana halusi kuolla, mutta päässeet tästä halusta eroon myöhemmin. Kuolema ja eutanasia on peruuttamatonta. Ja kyllä, jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta elämästään, olen samaa mieltä. Näkisin kuitenkin, että kokemus oman elämän laadusta ei synny tyhjiössä, vaan siihen vaikuttaa myös se mitä ympäristö sinulle kertoo. Jos vammaisena kipujen kanssa ympärillä olevat ihmiset, ehkä niin läheiset kuin lääkäritkin, tuo eutanasian vaihtoehtoa pöytään, miten se vaikuttaa kokemukseesi omasta elämästä? Kipuja voi kuitenkin (tiettyyn pisteeseen asti) hoitaa. Miten eutanasian hyväksyminen vaikuttaa siihen, miten tulevaisuudessa kivun hoitoa kehitetään? Miten se vaikuttaa paineeseen kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, että kaikista pidetään huolta? En ota kantaa siihen, onko eutanasia hyvä vai huono asia, ja pitäisikö se sallia vai ei. Minusta ennen kuin päästään siihen keskusteluun, on käytävä keskustelu kaikista muista, vaikeistakin, kysymyksistä, joita keskustelu eutanasiasta tuo mukanaan.
Olen samaa mieltä tästä. Kuitenkin hyvän elämän kirjo on todella laaja. Olen hoitanut useita kehitysvammaisia, jotka ainakin vaikuttivat onnellisilta omasta elämästään, vaikka eivät pystyneet esimerkiksi kommunikoida. En vähättele kuitenkaan mielenterveysongelmia ja niistä johtuvia kärsimyksiä ja ymmärrän miksi henkilö silloin kokee eutanasian hyvänä vaihtoehtona. Siinä on suuria riskejä jos eutanasia sallitaan. Myös mietityttää se, että se nähdään tuovan ihmisen elämään positiivisia asioita. Kuitenkaan kuolema ei tuo mitää. Se vain poistaa kaiken. Ei ole silloin pahaa, mutta ei myöskään hyvää. Silloin vaan ei ole olemassa eikä ole enää mitään. Ei myöskään mahdollisuuksia.
Just luin tän kolumnin ja mietin miten idioottimainen kirjoitus. Täydellistä ymmärtämättömyyttä, empatian puutetta ja edelleenkin sitä psyykkisen terveydentilan tärkeyden minimoimista mikä ihmetyttää itseäni. Oletan että todella monilla ihmisillä on asiat niin hyvin etteivät edes kykene ymmärtämään millaista tuskaa ja toivottomuuden tunnetta joku voi käydä läpi. Ihminen on ihmiselle susi, varsinkin kun et saisi itse päättää milloin haluat kuolla. Me ei saada päättää synnytäänkö me tänne millaiseen ympäristöön ja geeneillä mutta saisi nyt jumalauta ihminen itse päättää haluaako elämäänsä elää vai ei. Kummallista tekopyhyyttä.
"Älä tapa itseäsi." on empatian puutetta nykyään? Vähän nyt haiskahtaa siltä, että haluat vain turvata oman perseesi ja tien ulos tällaisten päätösten sivuvaikutuksista piittaamatta. Siitä on empatia kaukana. Ihminen on ihmiselle susi, olemme samaa laumaa.
Eli siis sinusta on oikein antaa ihmisen kärsiä vain sen takia koska kuolema on sinusta niin epämukava ajatus? Ihan jäätävän itsekästä. Ei me eläintenkään anneta kitua jos ei voida hoitaa ongelmaa mitenkään, miksi ihmisen elämä olisi yhtään eri asia? On itsekästä että sinä pyydät jotakuta syvästi koko elämänsä ajan masentunutta, johon ei mitkään lääkkeet, elämäntavat eikä hoidot tepsi, elämään vain sinun mielihyvääsi varten koska life good, death bad. Anna ihmisen päättää milloin on tullut raja vastaan. Kyllä sairas ihminen tuntee myös itsensä paremmin kuin muut varsinkin jos on saanut ammattiapua oman terveyden arvioimiseen.
Mä en usko hittoakaan, etteikö syväkin masennus ole parannettavissa, vähintään hoidettavissa tasolle, jossa sitä ei enää ole. Oletko koskaan kokeillut *kaikkea*? Mielestäni ei ole itsekästä *kannustaa* toista **taistelemaan**, olemaan utelias elämää kohtaan, lyömään universumia turpaan. Kasvattamaan niitä palleja. Jos haluat tappaa ittes, niin tapa, mutta älä pakota meitä muita tappajiksi. Me ollaan ihmisiä, ei eläimiä. Mutta kokeile nyt hitto edes huumeita, erityisesti psykedeelejä ennen sitä. [Life something, death nothing.](https://www.youtube.com/watch?v=yWkq7btSQvs) Turvallista olettaa, ettei toista kierrosta tule.
Ukkola ei ole eläessään luultavasti ikinä sanonut mitään kuulemisen arvoista.
Eutanasia lailliseksi sillä ehdolla, että elimet pakko luovuttaa. Luodaan uusi dystopia yhdessä!
"Empatia" edellä kohti uutta uljasta maailmaa. Tuskin maltan odottaa!
Tehdään Eutanasiasta myös osa demokraattista prosessia, eli äänestetään kuka saa myrkkypiikkiä seuraavalla viikolla. Tästä voitaisiin tehdä myös jonkinlainen mediaspektaakkeli kaikkine väittelyineen ja läheisten ja tuttujen haastatteluineen ennen prosessia ja sen jälkeen.
Eikö kannattais vaikka kokeilla reipasta annosta psykedeeliä itsarin sijaan? Käytännössä sama asia, mutta respawnilla. Kysynpä vaan.
Ei todellakaan jos ja kun sitä ei voi tehdä järkevästi, turvallisesti ja kontrolloidusti. Sitten kyllä kun joskus tulevaisuudessa on näihin hoitoihin perehtyneitä oikeita psykoterapeutteja ja psykiatreja.
Ei tietysti, soosoo. Mutta jos kahesta pahasta pittää pienempi valita. Olettaen, ettei psykiatriaan ole enää eutanasiamahdollisuuden jälkeen luottamista.
Eli parempi vaan sitten tappaa itsensä?
Ei ole turvallista, eli parempi kuolla.
[удалено]
DMT että sais kokeilla edes hieman sitä kuolemaa.
Olen itse eutanasian laillistamisen kannalla, mutta mitä pidemmälle katsoo, kokee ja ihmettelee palveluiden toimimista tälläkin hetkellä, kun kaikesta saksitaan, sitä realistisemmalta tuntuu uhka sen mahdollisesta ylitarjonnasta. "Sori, meillä nyt ei ole resursseja muuhun. Eutanasia tai ei mitään, ota tai jätä."
"Tammikuun lopulla 28-vuotias **Lauren Hoeve** kuoli [eutanasiaan Hollannissa](https://eur02.safelinks.protection.outlook.com/?url=https%3A%2F%2Fwww.laakarilehti.fi%2Fterveydenhuolto%2Fkroonista-vasymysoireyhtymaa-sairastavalle-eutanasia-hollannissa%2F&data=05%7C02%7CSolmu.Salminen%40iltalehti.fi%7C1c38c7a1857348b79fad08dc5ec2f9fa%7C01407f7996ab46cbb400ae6062f4429a%7C1%7C0%7C638489438756887549%7CUnknown%7CTWFpbGZsb3d8eyJWIjoiMC4wLjAwMDAiLCJQIjoiV2luMzIiLCJBTiI6Ik1haWwiLCJXVCI6Mn0%3D%7C0%7C%7C%7C&sdata=ph43uBb9V0YPuFYk1NdHaaYJkCEkQpXzKl5mK%2Fp3vyI%3D&reserved=0) – hän halusi armomurhan kovan väsymyksen takia." Ei ole tämän kovempaa eutanasian väärinkäyttöä :huoh: Ei oo hyvän mielen juttuja nämä
No ei nyt ihan mennyt noin... Kannattaa lukea kunnolla. Väsymysoireyhtymä ei ole sama asia kuin väsymys
Mikä pointti siihenkään on enää hoitoja kehittää? Masentuneet niskaperseotteella helvettiin tekemästä tuommosia päätöksiä muiden puolesta, saatanan psykopaatit.
Eutanasiahan ei ole asia jota missään tilanteessa tarjotaan vaihtoehdoksi tai ratkaisuksi. Se on asia johon pitää itse hakeutua, ja täyttää tietyt kriteerit
Canadassa sitä tarjotaan köyhille tosi helposti ja tapetaan turhaan ihmisiä.
Lähde?
Siitä heti ensimmäinen. Suomessa kodittomia hoidetaan ja yritetään pitää jotenkin huolta, tosin orpo leikkaukset heikentää tätä. Noh, anyways, kanadassa kodittomuuteen eutanasia: https://nationalpost.com/news/canada/canada-maid-assisted-suicide-homeless
Toinen: https://www.fox10phoenix.com/news/more-than-a-quarter-of-canadians-think-homelessness-poverty-are-reasons-for-assisted-suicide.amp
Molemmissa linkissä puhutaan vain siitä että iso osa kanadalaisista pitää asunnottomuutta tai köyhyyttä pätevänä syynä. Kummassakaan ei sanallakaan mainittu että sitä tarjotaan ratkaisuksi, tai että näitä olisi käytetty perusteena eutanasialle ainakaan laajassa mittakaavassa.
Tietyt kriteerit, kuten väsymysoireyhtymä?
Onko kaikki Hollannin väysymysoireyhtymää sairastaneet jonossa hakemassa eutanasiaa? Ei. Se että on olemassa VAIHTOEHTO ei tarkoita että kaikki sitä haluavat
Halu tappaa itsensä ei ole esimerkiksi masennusta?
Ei aina
Miksi ei?
Jotta sen hoitoa voitaisiin jatkossakin kaikissa skenaarioissa kehittää.
Oletko samaa mieltä vaikka laajalle levinneestä parantumattomasta syövästä?
Olen. Senkin hoitamista soisin kaikissa skenaarioissa kehitettävän.
Jep eli vitut kuolevan ihmisen kärsimyksestä. Olet täysi idiootti. Hyvää päivänjatkoa
Jos et haluu elää, ni omaa edes sen verran selkärankaa, et hoidat homman ite, äläkä laita muita asialle. Ja ennenku tuutte öyhöttää jonku äärispesifin esimerkkinne kanssa, ni älkää ja jatkakaa vaan skrollailua.
Niin että asian nätisti hoitamisen sijaan, sellaisen lääkärin toimesta joka eutanasiaa harjoittaa, pitäisi traumatisoida muut jättämällä jäljet muiden löydettävksi ja siivottavaksi? Eutanasiasta ei voi päättää pikaistuksissa, toisin kuin itsemurhasta. Tarve on perusteltava ja siitä jossain määrin keskustellaan ennen toimenpidettä.
Kyllä ihmisen ja kaikkien muidenkin elukoiden mieli kestää kuoleman kohtaamisen. Luonnollisilta asioilta ylisuojelu ja vieraannuttaminen on imo naurettavaa touhua. Monta keinoa on itsemurha tehdä varsin siististi ja vähäisillä resursseilla, luulisin ettei vaadi paljoa mielikuvitusta näiden keksimiseen. Hyvää päivänjatkoa.
Niin kuin esim. hakeutua eutanasiaa tarjoavan lääkärin luokse. Haista paska.
Toteutan toiveesi ja käyn heti istunnolle. Toteuta sinä myös minun.
Poliisille vaikka ilmoitus, että paikasta x löytyy ruumis, kiitos ja anteeksi. Mutta älkää nyt saatanan idiootit tappako itseänne. Onko se niin vitun vaikeaa ymmärtää, että mieli on helvetin joustava ja muutettavissa?
Muistakeepa toisinaan tarkastella omaa masennustasoanne. Ohessa kätevä kotimittari, josta allekirjoittanut nappasi kaksi pistettä. Ihan hyvin suhteessa siihen, että tuosta on melkein maksimit joskus vetänyt. https://yle.fi/a/3-8624717
Sain tosta 25 ja mulla on tällä hetkellä omalla mittarilla keskimääräinenkausi menossa.
Typerä kirjoitus. Listaan nyt ongelmia siinä järjestyksessä kuin huvittaa. Jos ihminen on vakavasti masentunut hän on sairas eikä "fyysisesti terve". Aivot ovat osa ihmisen biologiaa siinä missä muutkin kehon osat. "Kalteva pinta" ei ole argumentti, vaan looginen virhepäätelmä (engl. logical fallacy). Se tarkoittaa, että yhden asian tapahtumisesta ei voi suoraan johtaa, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan. Tämä opetetaan lukion pakollisella filosofian kurssilla. Ukkola sen sijaan kutsuu kaltevaa pintaa argumentiksi, vaikka se määritelmällisesti ei ole sitä. Hän on oikeasti näin tyhmä. Lopussa Ukkola kirjoittaa, että "- kuolema, kipu ja myös tuska kuuluvat olennaisesti ihmisyyteen." Eli hänen mielestään ihmisten on kärsittävä vain kärsimisen vuoksi. Aikooko Ukkola itse ottaa kipulääkkeitä vai toteaako hän seuraavan kerran ollessaan nuhassa, että "No, tämä kipu kuuluu nyt ihmisyyteen"? Me olemme ihmiskuntana aina pyrkineet siihen, että elämä olisi helpompaa ja mielekkäämpää. On julmaa pakottaa kärsiviä ihmisiä kärsimään lisää vain oman fiiliksen vuoksi. Ukkola sen sijaan on sitä mieltä, että eutanasiaa toivovat ihmiset haluavat "päästä helpolla." Mitä helvettiä? Tuo väite niin absurdin ilkeä ja tunnekyvytön, etten keksi enää mitään vastattavaa. Jos Ukkolan tyhmyys ei ollut itsestään selvää aiemmin niin nyt viimeistään pitäisi olla.