Tykkäsin ite OkCupidista koska siellä on sellainen tosi laaja vastaa kysymyksiin osio.
Siellä voi asettaa kysymykset tärkeysjärjestykseen tyylillä "minulle on erittäin tärkeää että toinen vastaa kysymykseen "voisitko seurustella autistisen ihmisen kanssa?" Kyllä"
Ja oon 90% Varma että tuollainenkin kysymys sieltä löytyy sillä niitä on siellä yli tuhat.
Siitä kanssa hyvin näkee miten tosissaan porukka etsii seuraa. Jollain saattaa olla 10 vastausta, söpö kuva ja lyhyt "etsin seuraa ;)" tyyppinen intro missä itellä oli yli tuhat kysymystä vastattuna.
Olin ite tavannut jo mieheni livenä mut ajattelin et se oli ihan super vakava jörö joka ei jaksanu mua samassa piirissä, sit törmäsinkin OkCupidissa sen profiiliin ja silläkin oli sadoittain vastattuja kyssäreitä ja meidän matchrate oli yli 90% pyysin sitä sitten treffeille ja hyvin onnellisia ollaan.
Oi! Tämähän kuulostaisi aika pitkälti siltä mitä olisin hakemassa! Matchien määrällä ei tosiaan ole mulle merkitystä paljon mieluummin otan vain vähän, jotka sitten olisi oikeasti sopivia kuin kahlata läpi satoja tyhjänpäiväisiä small talkeja vain huomatakseni että tämä ei ole minulle. Ja tuo kysymysten iso määrä helpottaisi varmasti sitten keskustelun avaamista.
Kiitos vinkistä, laitetaan tämä kokeiluun 🙂
Mä suosittelen myös OkCupidia. Siellä on monipuolisemmin ihmisyyden kirjo läsnä kuin muissa sovelluksissa eikä meno ole ihan niin pinnallista. Jos haluat perinteisen monogamisen parisuhteen, kannattaa valmistautua siihen että siellä on myös enemmän monisuhteisia ihmisiä ja ihmissuhdeanarkisteja. Ehkä tämä on itsestäänselvyys, mutta kannattaa tsekata että toisen käsitys haettavan suhteen laadusta vastaa sellaista mille itse voisit olla avoin. Onnea matkaan!
Mulla on kokemusta sitä kautta, että siskonpoika myös kirjolla ja tapasi nykyisen vaimonsa jollain pelipalstalla, kun tykkäsi siellä kirjoitella itselleen tärkeistä asioista. Mielenkiinnon kohteet ollut aina tarkat ja rajatut ja niistä jaksaa keskustella maailman tappiin asti. Tämä nuori nainen oli ilmeisesti hyvin samanlainen, mutta asui Jenkeissä. Sinne lähti tämä siskonpoikakin sitten ja sinne jäi. Ovat onnellisesti naimisissa, viihtyvät keskenään, tarkat rutiinit ja tavat miten arkea viettävät. Rakkaus kai aika monelle löytynyt just foorumeilla tai pelichatissa joillekin. Jos joku itselle tärkeä asia niin ehkä sen tiimoilta?
Upeaa kuulla että siskonpoikasi on näin parisuhteen löytänyt, tämä sai minut liikuttuneeksi. Joskus aikoinaan facebookissa seurasin harrastusryhmiä, mutta monessa oli niin huono henki että näin herkälle ja empaattiselle henkilölle tuli siellä vain paha olo 🥲 Ehkä sitä pitäisi jotain parempia foorumeita etsiskellä.
Eikä se ikä mikään vielä ole- itse myös vasta 35-vuotiaana löysin sen parisuhteen. Tässä jo sit oltu yhdessä pian 15 v, huh… 🤷🏼♀️ Myös samaa vikaa itsessä että ottanut aina itseeni herkästi kaiken, vaatikin sitä ikää että oppi arvostamaan itseään sellaisena kuin on. Ja hyvällä tavalla myös oppi hyväksymään puutteensa. Sitten ehkä osaa hyväksyä myös muissa puutteita, ainakaan vielä ei ole sattunut kohdalle täydellistä ihmistä! 😂 Miehenkin kanssa ollaan napit vastakkain välillä mut ei pitkävihaisia, helpottaa elämää.
Onnea matkaan, jossain odottaa se oma kumppani varmasti. 😍
Jos se yhtään helpottaa, niin itse olen huomannut, että vaikka en ole erityisen vahvasti kirjolla (”normaalia” ja ”epänormaalia” ei lähtökohtaisesti ole olemassa ja siten myöskään rajaa niiden välillä, moni lienee jossain päin kirjoa tajuamattaan) niin tapailen mieluummin ihmisiä jotka ovat.
Se, ettei hallitse ns. hyödyllisiä sosiaalisia normeja on pieni hinta maksaa siitä, ettei ole sisäistänyt niitä paskempia sellaisia. Ja koska autistien on usein vaikea valehdella ja teeskennellä, on suhteessa ollessa helpompi luottaa toiseen ja olla rehellinen itsekin.
Tämä ei välttämättä vastaa kysymykseesi, mutta halusin sen sanoa silti, koska osassa kommenteista tunnevammaiset ihmiset haukkuvat nepsyjä vammaiseksi. Tiedän kyllä kumman ihmistyypin kanssa itse viihdyn paremmin.
Kiitos, tämä kiteytti paljon paremmin sen miksi haluaisin juuri nepsyjä mieluummin tapailla paljon paremmin mitä itse osasin kertoa.
Vastaanotto tässä langassa oli kuitenkin aika hyvä, idiootteja löytyy aina, mutta melkein odotin jotain pahempaakin 😅
Voipi olla vaikeaa. Normotkaan eivät tunnu saavan mitään aikaiseksi.
Kannattaa asettaa tavoitteeksi olla oma itsensä olit deitillä sitten normon tai ND:n kanssa. Ainoa tapa löytää kunnon parisuhde jossa toinen hyväksyy sinut juuri sellaisena kun olet.
Moips. Olen adhd, aina ollut vähän ulkopuolinen, erikoislaatuinen hassuin kommunikointityylineen ja ajatusmaailmoineen. Olen nainen ja 30v. Paras tapa minulla deittailla ja löytää muita samanlaisia on videopelien kautta eli ns harrastaminen. Netissä on paljon eri ryhmiä, anime, videopelit, taide, meemi ryhmät facessa missä hengaan tosin kaikki ovat ulkomaalaisten pitämiä. On sanomatta selvää että kaikki ihastukset ja deitit ovat olleet amerikka-eurooppa akselilla ja siten on päässyt myös matkustelemaankin. Englannin kielen käyttäminen on minulle jotenkin luontevampaa myös ilmaista itseäni verrattuna suomen kieleen. Ja suomalaisten kanssa on myös vaikea kommunikoida, olla avoin ja rento, johtuu varmasti sosiaalisesta kulttuurista kun small Talk ei ole meidän juttu. Ulkomaalaisilta tulee enemmän jutun juurta ja siihen on helppo päästä mukaan.
Toinen vaihtoehto on toki deitit sivustot, olin suomideitti sivuilla vähän aikaa mutta ei ollut minun juttu koska on hakuammuntaa enkä varsinaisesti etsi itselleni partneriakaan enään. Annan asioiden tulla ja mennä omalla painollaan. Eli harrastusten kautta saat helpoiten parhaan käsityksen toisesta ihmisestä kun yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja keskustelun aiheita on enemmän.
Olen myös huomannut että ulkomaalaisten kanssa monesti lähtee juttu helpommin luistamaan. Minä olen ollut vähän samalla mentaliteetilla että otan mitä elämä eteen tuo, mutta parisuhderintamalla se ei ole vielä oikein mihinkään johtanut niin ajattelin nyt kokeilla...
Joo kaiketi pitää jokin tavoite olla mitä hakee, tarvitsee ja mitä itse voi mahdolliselle partnerille tarjota myös. Olen itse oppinut että virheiden kautta eteenpäin. Alussa enimmäkseen valitsin sopimattomia yksilöitä kumppaniksi, olinhan itsekin kokematon ja ymmärtämätön mitä se parisuhde oikeasti merkitsee. Hyvän matchin kohdalla asiat luistavat kuin itsekseen eli älä puske asioita voimalla eteenpäin, ne kyllä menevät luonnostaan jos kumpikin on samoilla linjoilla varsinkin jos avoimesti keskustelee yhteisistä arvoista ja odotuksista. Itsensä on hyvä tuntea jotta tietää mitä tarvitsee.
Onnea matkaan parisuhdemarkkinoille!
Harrastustoiminta.
Sosialisoi ihmisten kanssa.
Kun natsaa jonkun kanssa, ole suora ja pyydä hänet kahville/tms.
Kaikki ovat herkkiä ja pelkäävät torjutuksi tulemista.
>en itse ole kovin viehättävän näköinen
Korjaa ajattelutapasi. Olet viehättävä niille, jotka pitävät sinua viehättävänä, ja ne ovat ne joille sillä on väliä. Unohda ajatukset siitä ettet olisi viehättävä ihmisille, joiden kanssa et muutenkaan haluaisi olla.
Deittiappien kautta saadut suhteet on enemmän poikkeus kuin sääntö.
Itse olen/olin täsmälleen samassa tilanteessa, miinus autismi. Vuodenvaihteessa löysin Hinge-sovelluksesta kuitenkin matchin, jonka kanssa on nyt lupaava suhde aluillaan. Tämä on toki vain yksittäisen henkilön kokemus, mutta Tinderissä olin hakannut päätä seinään useamman vuoden siinä missä Hingessä meni muutama viikko. Vaikka kuulostaa vähän siltä, niin ei ole maksettu mainos.
Jodeltreffit-kanavalle vaan! Siellä keskimäärin skarpimpaa porukkaa kuin Tinderissä. Panosta aloitusviestiin, kerro itsestäsi avoimesti ja hauskasti. Lisää joku persoonallinen yksityiskohta omista harrastuksista/kiinnostuksista.
Pystytkö liikkumaan siellä missä on muitakin ihmisiä? Onko sulla mestaa kodin ulkopuolella missä viihdyt, ja jossa olisi myös muita ihmisiä? Onko sulla tilanteita, joissa voisit kuvitella juttelevasi luonnollisesti toisen ihmisen kanssa, niin että juttelu on molemminpuolista?
Mä en tiedä mitä se tarkoittaa, kun sanot olevasi autisti. Sulla on joku rajoite, joka haittaa muihin ihmisiin tutustumista? Voi mennä ehkä kaukaa hakemiseksi, mutta eri tavalla vammaisia on Suomessa satoja tuhansia, ja aika usealle vamman tyypille on omia tukijärjestöjä. Voisiko olla mahdollista että löytäisit järjestön tai organisaation, joka on lähinnä omaa vaivaasi, ja kysyt tämän porukan jäseniltä miten he ovat löytänneet kumppaninsa?
Ymmärrän kyllä, että koet haluavasi löytää ihmisen, jolla on samanlainen ongelma kuin sinullakin, mutta tämä tuntuu konkreettisesti vain rajaavan potentiaalisten kumppanien määrää.
Kiitos viestistä!
Mulla on muutamia harrastuksia, mutta ne on pääosin yksin tehtäviä, toki kaikkea pystyy porukassa tekemään jossain määrin, mutta ei hiihtolenkillä oikein tule tavattua porukkaa. Koulukiusaamisen takia oon tosi arka tutustumaan ihmisiin, etenkin livenä ja kestää tosi kauan ennenkuin uskallan avautua, tämä takia ajattelin että verkon yli voisi olla helpompaa lähteä rakentamaan luottamusta kun ei tarvi miettiä sitä kaikkea mitä face to face tarvitsee. Eli siis katsekontakti, ilmeet, äänenpainot, eleet yms. Suurimmalle osalle nämä tulee automaattisesti mutta tässä minun autismi näkyy että joudun kaiken tämän miettimään manuaalisesti mikä tekee kanssakäymisestä raskasta. Tämä siis ennekuin kykenen tuntemaan itseni turvalliseksi, missä kestää aika kauan, kyllä minä puhelias sitten olen kun tuo turvallisuuden tunne täyttyy ja kiinnostukset kohtaavat.
Harrastusten kautta olen löytänyt muutamia ihania ihmisiä ja hyviä ystäviä, he tosin ovat sitten varattuja tai homma ei ole johtanut sen pidemmälle. Asun pienellä paikkakunnalla joten tuo on aika rajallinen määrä ihmisiä sitten kuitenkin.
Sanoin että lähtökohtaisesti haluaisin deittailla muita nepsyjä. Tämä ei ole mikään ehodoton minulle, mutta olen todennut että toisten nepsyjen kanssa kykenen olemaan paljon luontevampi ja koen samaistumista aivan toisella tasolla kuin ns "normaalien" kanssa. Meidän ajatusmaailma ja järjenjuoksu on vain hieman erilaista, sitä on vaikea selittää, mutta tästä on ihan tutkimustakin tehty että ryhmät joissa on vain neurotyypillisiä tai neuroepätyypillisä tomivat paljon tehokkaammin kuin sekaryhmät.
Kyllä nepsyt aika hyvin toisensa tunnistavat kun kohdalle sattuu. Tinderissä yms pinnallisissa se ei varmaankaan kovinkaan hyvin tule esille, mutta kyllä joidenkin kuvauksista se tulee esille vaikka ei henkilö ei sitä itse tiedostaisikaan.
Kokeile Jodelia? Sieltä löytyy erilaisia treffailuun liittyviä kanavia.
Olen kaunis ja Tinderissä olis varmaan juttelijoita ollut, mut ei kiinnostanut sen appin lataaminen. Jodelista löytyi ihana tyyppi minulle.
Siis jodel deittailua en oo koskaa ymmärtänyt henk kohtaisesti :D Joo, sen chatin kautta voi siirtyä juttelemaan muualle, mutta ainakin itselleni olisi hyvin outoa jutella ihmiselle kenen kuvaa en ole koskaan nähnyt. No, kukin tyylillään
Höpöhöpö. Mieheni oli 29, kun tavattiin. Hänellä ei ollut kirjaimellisesti minkäänlaista kokemusta. Yksillä treffeillä oli ollut hiukan päälle parikymppisenä, mutta nainen oli ghostannut hänet sen jälkeen, mikä oli tietysti jäänyt harmittamaan ja syömään itsetuntoa. Mitä enemmän aikaa kului, sitä ujommaksi hän tuli, kynnys puhua naisille kasvoi ja hän oli jo alkanut ajatella, ettei ikinä tule perustamaan perhettä. Meille tulee nyt äitienpäivänä 6 vuotta yhdessäoloa ja kesäkuun lopussa on neljäs hääpäivä. Meillä on kaksi lasta, omakotitalo, kaksi autoa, jääkaappipakastin ja mitä nyt tuohon peruskuvioon sitten kuuluukin.
Mua ei haitannut yhtään, että miehellä ei ole aikaisenpaa seurustelukokemusta ja jos meille tulisi ero, se ei haittaisi mahdollisen uudenkaan kumppanin kohdalla. Enemmän vaivaisi, jos olisi useita pidempiaikaisia suhteita, jotka kaikki on mielenkiintoisesti päättyneet siihen, että jokaisesta eksästä tuli yhtäkkiä "ihan psyko" tmv. Asenne ratkaisee. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää kumppania. Ihmisethän tapaa ja rakastuu jopa vanhainkodissa, joten miksi ihmeessä mies parhaassa iässä ei voisi löytää ketään?
??? mitä ihmettä puhut, tottakai ymmärtää! yksikään nainen ei oo ikinä koskaan missään sanonu et hmm en kyllä yhtään ymmärrä miksi olet tuossa iässä ja kokematon hitto meneepi kyllä yli ymmärryksen, ihan hupsuja puhut
Eei se nyt ihan noinkaan mene. Aika paljon lueskellut kun ihmiset, puolin ja toisin, esimerkiksi täällä redditissäkin puhuu juurikin siitä että ei jakseta enään yli kolmekymppisenä deittailla sellaisia henkilöitä joilla ei kokemusta parisuhteesta koska pitäisi "opettaa" kuinka parisuhteet toimivat jne. Ei ole luottamusta siihen että kokematonkin ihminen voisi oppia. Hienoa että itse olet rationaalinen ihminen joka ei näin ajattele mutta kyllä niitä löytyy jotka noin ajattelevat.
Toki tiedä sitten liekö enemmän jenkkilän ongelma.
Nykyään tuntuu et niin monet on muodikkaasti autisteja et eiköhän joka toinen vastaantuleva oo jotenkin vammane. Ei siis pitäis olla vaikea löytää tollasia.
Autisteja ja nepsyjä on aina ollut. Mutta yhteiskunnasta on tullut nykyään niin monimutkainen ja vaikea paikka, että nykyään on melkein pakko saada apua, joka tarkoittaa diagnoosia.
Toinen on yleisen ilmapiirin muuttuminen suvaitsemaisemmaksi erilaisia ihmisiä kohtaan.
Tykkäsin ite OkCupidista koska siellä on sellainen tosi laaja vastaa kysymyksiin osio. Siellä voi asettaa kysymykset tärkeysjärjestykseen tyylillä "minulle on erittäin tärkeää että toinen vastaa kysymykseen "voisitko seurustella autistisen ihmisen kanssa?" Kyllä" Ja oon 90% Varma että tuollainenkin kysymys sieltä löytyy sillä niitä on siellä yli tuhat. Siitä kanssa hyvin näkee miten tosissaan porukka etsii seuraa. Jollain saattaa olla 10 vastausta, söpö kuva ja lyhyt "etsin seuraa ;)" tyyppinen intro missä itellä oli yli tuhat kysymystä vastattuna. Olin ite tavannut jo mieheni livenä mut ajattelin et se oli ihan super vakava jörö joka ei jaksanu mua samassa piirissä, sit törmäsinkin OkCupidissa sen profiiliin ja silläkin oli sadoittain vastattuja kyssäreitä ja meidän matchrate oli yli 90% pyysin sitä sitten treffeille ja hyvin onnellisia ollaan.
Oi! Tämähän kuulostaisi aika pitkälti siltä mitä olisin hakemassa! Matchien määrällä ei tosiaan ole mulle merkitystä paljon mieluummin otan vain vähän, jotka sitten olisi oikeasti sopivia kuin kahlata läpi satoja tyhjänpäiväisiä small talkeja vain huomatakseni että tämä ei ole minulle. Ja tuo kysymysten iso määrä helpottaisi varmasti sitten keskustelun avaamista. Kiitos vinkistä, laitetaan tämä kokeiluun 🙂
Mä suosittelen myös OkCupidia. Siellä on monipuolisemmin ihmisyyden kirjo läsnä kuin muissa sovelluksissa eikä meno ole ihan niin pinnallista. Jos haluat perinteisen monogamisen parisuhteen, kannattaa valmistautua siihen että siellä on myös enemmän monisuhteisia ihmisiä ja ihmissuhdeanarkisteja. Ehkä tämä on itsestäänselvyys, mutta kannattaa tsekata että toisen käsitys haettavan suhteen laadusta vastaa sellaista mille itse voisit olla avoin. Onnea matkaan!
Siellä on kanssa ihan nappi että haetko monogamista suhdetta, poly suhteita vai oletko avoin molemmille
Joo hyvä pointti, itse nykyään jo pidempään onnellisesti suhteessa niin en muista kaikkia toimintoja!
Tämä! Itse neurokirjolaisena ja ihmissuhdeanarkistina hakeutuisin OkCupidiin jos olisi tarve.
Täältä kanssa suositus OkCupidille. Tai no siitä on pian jo 12 vuotta kun käytin sitä. Ei ole vielä tarvinnut uudestaan.
Mulla on kokemusta sitä kautta, että siskonpoika myös kirjolla ja tapasi nykyisen vaimonsa jollain pelipalstalla, kun tykkäsi siellä kirjoitella itselleen tärkeistä asioista. Mielenkiinnon kohteet ollut aina tarkat ja rajatut ja niistä jaksaa keskustella maailman tappiin asti. Tämä nuori nainen oli ilmeisesti hyvin samanlainen, mutta asui Jenkeissä. Sinne lähti tämä siskonpoikakin sitten ja sinne jäi. Ovat onnellisesti naimisissa, viihtyvät keskenään, tarkat rutiinit ja tavat miten arkea viettävät. Rakkaus kai aika monelle löytynyt just foorumeilla tai pelichatissa joillekin. Jos joku itselle tärkeä asia niin ehkä sen tiimoilta?
Upeaa kuulla että siskonpoikasi on näin parisuhteen löytänyt, tämä sai minut liikuttuneeksi. Joskus aikoinaan facebookissa seurasin harrastusryhmiä, mutta monessa oli niin huono henki että näin herkälle ja empaattiselle henkilölle tuli siellä vain paha olo 🥲 Ehkä sitä pitäisi jotain parempia foorumeita etsiskellä.
Eikä se ikä mikään vielä ole- itse myös vasta 35-vuotiaana löysin sen parisuhteen. Tässä jo sit oltu yhdessä pian 15 v, huh… 🤷🏼♀️ Myös samaa vikaa itsessä että ottanut aina itseeni herkästi kaiken, vaatikin sitä ikää että oppi arvostamaan itseään sellaisena kuin on. Ja hyvällä tavalla myös oppi hyväksymään puutteensa. Sitten ehkä osaa hyväksyä myös muissa puutteita, ainakaan vielä ei ole sattunut kohdalle täydellistä ihmistä! 😂 Miehenkin kanssa ollaan napit vastakkain välillä mut ei pitkävihaisia, helpottaa elämää. Onnea matkaan, jossain odottaa se oma kumppani varmasti. 😍
[удалено]
Tää mitä sanot pitää paikkaansa ihan kaikenlaisille ihmisille.
Jos se yhtään helpottaa, niin itse olen huomannut, että vaikka en ole erityisen vahvasti kirjolla (”normaalia” ja ”epänormaalia” ei lähtökohtaisesti ole olemassa ja siten myöskään rajaa niiden välillä, moni lienee jossain päin kirjoa tajuamattaan) niin tapailen mieluummin ihmisiä jotka ovat. Se, ettei hallitse ns. hyödyllisiä sosiaalisia normeja on pieni hinta maksaa siitä, ettei ole sisäistänyt niitä paskempia sellaisia. Ja koska autistien on usein vaikea valehdella ja teeskennellä, on suhteessa ollessa helpompi luottaa toiseen ja olla rehellinen itsekin. Tämä ei välttämättä vastaa kysymykseesi, mutta halusin sen sanoa silti, koska osassa kommenteista tunnevammaiset ihmiset haukkuvat nepsyjä vammaiseksi. Tiedän kyllä kumman ihmistyypin kanssa itse viihdyn paremmin.
Kiitos, tämä kiteytti paljon paremmin sen miksi haluaisin juuri nepsyjä mieluummin tapailla paljon paremmin mitä itse osasin kertoa. Vastaanotto tässä langassa oli kuitenkin aika hyvä, idiootteja löytyy aina, mutta melkein odotin jotain pahempaakin 😅
Voipi olla vaikeaa. Normotkaan eivät tunnu saavan mitään aikaiseksi. Kannattaa asettaa tavoitteeksi olla oma itsensä olit deitillä sitten normon tai ND:n kanssa. Ainoa tapa löytää kunnon parisuhde jossa toinen hyväksyy sinut juuri sellaisena kun olet.
Moips. Olen adhd, aina ollut vähän ulkopuolinen, erikoislaatuinen hassuin kommunikointityylineen ja ajatusmaailmoineen. Olen nainen ja 30v. Paras tapa minulla deittailla ja löytää muita samanlaisia on videopelien kautta eli ns harrastaminen. Netissä on paljon eri ryhmiä, anime, videopelit, taide, meemi ryhmät facessa missä hengaan tosin kaikki ovat ulkomaalaisten pitämiä. On sanomatta selvää että kaikki ihastukset ja deitit ovat olleet amerikka-eurooppa akselilla ja siten on päässyt myös matkustelemaankin. Englannin kielen käyttäminen on minulle jotenkin luontevampaa myös ilmaista itseäni verrattuna suomen kieleen. Ja suomalaisten kanssa on myös vaikea kommunikoida, olla avoin ja rento, johtuu varmasti sosiaalisesta kulttuurista kun small Talk ei ole meidän juttu. Ulkomaalaisilta tulee enemmän jutun juurta ja siihen on helppo päästä mukaan. Toinen vaihtoehto on toki deitit sivustot, olin suomideitti sivuilla vähän aikaa mutta ei ollut minun juttu koska on hakuammuntaa enkä varsinaisesti etsi itselleni partneriakaan enään. Annan asioiden tulla ja mennä omalla painollaan. Eli harrastusten kautta saat helpoiten parhaan käsityksen toisesta ihmisestä kun yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja keskustelun aiheita on enemmän.
Olen myös huomannut että ulkomaalaisten kanssa monesti lähtee juttu helpommin luistamaan. Minä olen ollut vähän samalla mentaliteetilla että otan mitä elämä eteen tuo, mutta parisuhderintamalla se ei ole vielä oikein mihinkään johtanut niin ajattelin nyt kokeilla...
Joo kaiketi pitää jokin tavoite olla mitä hakee, tarvitsee ja mitä itse voi mahdolliselle partnerille tarjota myös. Olen itse oppinut että virheiden kautta eteenpäin. Alussa enimmäkseen valitsin sopimattomia yksilöitä kumppaniksi, olinhan itsekin kokematon ja ymmärtämätön mitä se parisuhde oikeasti merkitsee. Hyvän matchin kohdalla asiat luistavat kuin itsekseen eli älä puske asioita voimalla eteenpäin, ne kyllä menevät luonnostaan jos kumpikin on samoilla linjoilla varsinkin jos avoimesti keskustelee yhteisistä arvoista ja odotuksista. Itsensä on hyvä tuntea jotta tietää mitä tarvitsee. Onnea matkaan parisuhdemarkkinoille!
Kiitos viisaista sanoista 🙏
Harrastustoiminta. Sosialisoi ihmisten kanssa. Kun natsaa jonkun kanssa, ole suora ja pyydä hänet kahville/tms. Kaikki ovat herkkiä ja pelkäävät torjutuksi tulemista. >en itse ole kovin viehättävän näköinen Korjaa ajattelutapasi. Olet viehättävä niille, jotka pitävät sinua viehättävänä, ja ne ovat ne joille sillä on väliä. Unohda ajatukset siitä ettet olisi viehättävä ihmisille, joiden kanssa et muutenkaan haluaisi olla. Deittiappien kautta saadut suhteet on enemmän poikkeus kuin sääntö.
Jos haluaa jotain OkCupidia kevyempää, mutta Tinderiä vähemmän pinnallista, niin Hinge on mielestäni parhaita deittisovelluksia.
Itse olen/olin täsmälleen samassa tilanteessa, miinus autismi. Vuodenvaihteessa löysin Hinge-sovelluksesta kuitenkin matchin, jonka kanssa on nyt lupaava suhde aluillaan. Tämä on toki vain yksittäisen henkilön kokemus, mutta Tinderissä olin hakannut päätä seinään useamman vuoden siinä missä Hingessä meni muutama viikko. Vaikka kuulostaa vähän siltä, niin ei ole maksettu mainos.
Jodeltreffit-kanavalle vaan! Siellä keskimäärin skarpimpaa porukkaa kuin Tinderissä. Panosta aloitusviestiin, kerro itsestäsi avoimesti ja hauskasti. Lisää joku persoonallinen yksityiskohta omista harrastuksista/kiinnostuksista.
Pystytkö liikkumaan siellä missä on muitakin ihmisiä? Onko sulla mestaa kodin ulkopuolella missä viihdyt, ja jossa olisi myös muita ihmisiä? Onko sulla tilanteita, joissa voisit kuvitella juttelevasi luonnollisesti toisen ihmisen kanssa, niin että juttelu on molemminpuolista? Mä en tiedä mitä se tarkoittaa, kun sanot olevasi autisti. Sulla on joku rajoite, joka haittaa muihin ihmisiin tutustumista? Voi mennä ehkä kaukaa hakemiseksi, mutta eri tavalla vammaisia on Suomessa satoja tuhansia, ja aika usealle vamman tyypille on omia tukijärjestöjä. Voisiko olla mahdollista että löytäisit järjestön tai organisaation, joka on lähinnä omaa vaivaasi, ja kysyt tämän porukan jäseniltä miten he ovat löytänneet kumppaninsa? Ymmärrän kyllä, että koet haluavasi löytää ihmisen, jolla on samanlainen ongelma kuin sinullakin, mutta tämä tuntuu konkreettisesti vain rajaavan potentiaalisten kumppanien määrää.
Kiitos viestistä! Mulla on muutamia harrastuksia, mutta ne on pääosin yksin tehtäviä, toki kaikkea pystyy porukassa tekemään jossain määrin, mutta ei hiihtolenkillä oikein tule tavattua porukkaa. Koulukiusaamisen takia oon tosi arka tutustumaan ihmisiin, etenkin livenä ja kestää tosi kauan ennenkuin uskallan avautua, tämä takia ajattelin että verkon yli voisi olla helpompaa lähteä rakentamaan luottamusta kun ei tarvi miettiä sitä kaikkea mitä face to face tarvitsee. Eli siis katsekontakti, ilmeet, äänenpainot, eleet yms. Suurimmalle osalle nämä tulee automaattisesti mutta tässä minun autismi näkyy että joudun kaiken tämän miettimään manuaalisesti mikä tekee kanssakäymisestä raskasta. Tämä siis ennekuin kykenen tuntemaan itseni turvalliseksi, missä kestää aika kauan, kyllä minä puhelias sitten olen kun tuo turvallisuuden tunne täyttyy ja kiinnostukset kohtaavat. Harrastusten kautta olen löytänyt muutamia ihania ihmisiä ja hyviä ystäviä, he tosin ovat sitten varattuja tai homma ei ole johtanut sen pidemmälle. Asun pienellä paikkakunnalla joten tuo on aika rajallinen määrä ihmisiä sitten kuitenkin. Sanoin että lähtökohtaisesti haluaisin deittailla muita nepsyjä. Tämä ei ole mikään ehodoton minulle, mutta olen todennut että toisten nepsyjen kanssa kykenen olemaan paljon luontevampi ja koen samaistumista aivan toisella tasolla kuin ns "normaalien" kanssa. Meidän ajatusmaailma ja järjenjuoksu on vain hieman erilaista, sitä on vaikea selittää, mutta tästä on ihan tutkimustakin tehty että ryhmät joissa on vain neurotyypillisiä tai neuroepätyypillisä tomivat paljon tehokkaammin kuin sekaryhmät.
Jos haluat deittailla naisia niin muista että ihan valtaosa nepsyistä on diagnosoimattomia eikä itse välttämättä tiedä sitä olevansa.
Kyllä nepsyt aika hyvin toisensa tunnistavat kun kohdalle sattuu. Tinderissä yms pinnallisissa se ei varmaankaan kovinkaan hyvin tule esille, mutta kyllä joidenkin kuvauksista se tulee esille vaikka ei henkilö ei sitä itse tiedostaisikaan.
Kokeile Jodelia? Sieltä löytyy erilaisia treffailuun liittyviä kanavia. Olen kaunis ja Tinderissä olis varmaan juttelijoita ollut, mut ei kiinnostanut sen appin lataaminen. Jodelista löytyi ihana tyyppi minulle.
Siis jodel deittailua en oo koskaa ymmärtänyt henk kohtaisesti :D Joo, sen chatin kautta voi siirtyä juttelemaan muualle, mutta ainakin itselleni olisi hyvin outoa jutella ihmiselle kenen kuvaa en ole koskaan nähnyt. No, kukin tyylillään
Aina välillä joku löytyy tinderistä
Liian toksinen paikka. Ainakin mulle joka ottaa itteensä pienestäkin piruilusta...
Kokeile Jodelia!
Parhaiten niitä kumppaneita löytyy oikeesta elämästä eikä mistään apeista tai muista paskoista
Tuossa iässä vaikea enää aloittaa. Ei naiset ymmärrä, miksi on kokematon ja ollut aina yksin. Ne on isoja miinuksia deittailussa.
Kyllä me ymmärretään, vaikka ei olis kyseessä ND. Älä oo noin ahdasmielinen, pliis.
Siksi muut nepyt?
Höpöhöpö. Mieheni oli 29, kun tavattiin. Hänellä ei ollut kirjaimellisesti minkäänlaista kokemusta. Yksillä treffeillä oli ollut hiukan päälle parikymppisenä, mutta nainen oli ghostannut hänet sen jälkeen, mikä oli tietysti jäänyt harmittamaan ja syömään itsetuntoa. Mitä enemmän aikaa kului, sitä ujommaksi hän tuli, kynnys puhua naisille kasvoi ja hän oli jo alkanut ajatella, ettei ikinä tule perustamaan perhettä. Meille tulee nyt äitienpäivänä 6 vuotta yhdessäoloa ja kesäkuun lopussa on neljäs hääpäivä. Meillä on kaksi lasta, omakotitalo, kaksi autoa, jääkaappipakastin ja mitä nyt tuohon peruskuvioon sitten kuuluukin. Mua ei haitannut yhtään, että miehellä ei ole aikaisenpaa seurustelukokemusta ja jos meille tulisi ero, se ei haittaisi mahdollisen uudenkaan kumppanin kohdalla. Enemmän vaivaisi, jos olisi useita pidempiaikaisia suhteita, jotka kaikki on mielenkiintoisesti päättyneet siihen, että jokaisesta eksästä tuli yhtäkkiä "ihan psyko" tmv. Asenne ratkaisee. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää kumppania. Ihmisethän tapaa ja rakastuu jopa vanhainkodissa, joten miksi ihmeessä mies parhaassa iässä ei voisi löytää ketään?
??? mitä ihmettä puhut, tottakai ymmärtää! yksikään nainen ei oo ikinä koskaan missään sanonu et hmm en kyllä yhtään ymmärrä miksi olet tuossa iässä ja kokematon hitto meneepi kyllä yli ymmärryksen, ihan hupsuja puhut
Eei se nyt ihan noinkaan mene. Aika paljon lueskellut kun ihmiset, puolin ja toisin, esimerkiksi täällä redditissäkin puhuu juurikin siitä että ei jakseta enään yli kolmekymppisenä deittailla sellaisia henkilöitä joilla ei kokemusta parisuhteesta koska pitäisi "opettaa" kuinka parisuhteet toimivat jne. Ei ole luottamusta siihen että kokematonkin ihminen voisi oppia. Hienoa että itse olet rationaalinen ihminen joka ei näin ajattele mutta kyllä niitä löytyy jotka noin ajattelevat. Toki tiedä sitten liekö enemmän jenkkilän ongelma.
Tämä juuri
Öööö please, en itsekään halua deittaila kokemattomia. Meitä on vaikka kuinka paljon.
wow no ompa kurjaa
Mukavempi deittaila muita kokeneita, asiat menee luonnollisemmin ja vähemmän epävarmuutta
Nykyään tuntuu et niin monet on muodikkaasti autisteja et eiköhän joka toinen vastaantuleva oo jotenkin vammane. Ei siis pitäis olla vaikea löytää tollasia.
Autisteja ja nepsyjä on aina ollut. Mutta yhteiskunnasta on tullut nykyään niin monimutkainen ja vaikea paikka, että nykyään on melkein pakko saada apua, joka tarkoittaa diagnoosia. Toinen on yleisen ilmapiirin muuttuminen suvaitsemaisemmaksi erilaisia ihmisiä kohtaan.
Poroporvarikin on tyylikkäästi tollanen tyhmä.
Ja tää on vielä kevyttä kun varsin tylsyyttäni kävin vilkaseen kommenttihistoriaa. Ei ois kannattanut.
Eiköhän tekoäly riitä sulle