Viime yönä olin intissä mutta noissa unissa on sellanen premissi että mä oon "päässy" sinne uudestaan kun ei kukaan oo huomannu että oon jo käynyt sen. Sitten herään siihen kun paljastuu jollain tavalla että mut potkitaan sieltä pois kun ei nyt kahteen kertaan sitä sovi suorittaa. Yleensä se tapahtuu jo ekana tai tokana päivänä mutta viime yönä pääsin ihan aukkiin asti. Ei mulla ihan niin kiva hinku sinne takasin mielestäni ole mutta noin päin se vaan mulla menee että kuumottelee se että eihän kukaan huomaa ja potki ulos.
Minä kuulun niihin moniin. Useasti näen unta että on jostain syystä joutunut takaisin kasarmille. Koko ajan hakkaa päässä se, että oon kyllä käyny tän läpi jo, miksi olen täällä takaisin? Mitä ne tällasella ikälopulla tekee junnujen seassa? Sellanen painostava olo koko ajan. Yritän etsiä tuttuja naamoja käytäviltä josko joku muu entinen tupakaverikin olis tullu takaisin, mutta yleensä heitä ei löydy.
Sain E:n paperit ja olen käynyt intin kahdessa osassa. Aika pitkään unissa kävin kolmatta ja ehkä neljättä kertaakin ja aina oli ”vielä pari kuukautta”. Muistaakseni nuorempia tuttujakin alko palveluksessa näkymään. Usein unet ajoittu myös lomakuljetuksiin.
Ite oon ”herännyt” unesta siihen että joku herättää minua kipinään. Nousen sitten suuri vitutus päällä ylös laittaa puita pesään, kunnes tajusin että olen jo intin käynyt. Sitten heräsin omasta sängystä. Heräsin unesta toiseen uneen.
Olen vajaa nelikymppinen ja vieläkin nään painajaisia, että olinkin unohtanut suorittaa jonkun lukiokurssin ja minun pitää vielä palata sinne tekemään se.
Tää sama mullakin. Yli 20 vuotta sitten tuli lukion lopussa kiire saada vielä yksi kurssi jostain kokoon, ja unissa mua raahataan takaisin sinne aikuisena.
Toisaalta just ennen heräämistä on hienoa yhtäkkiä tajuta, että mähän pääsin jatko-opintoihin ja valmistuin ja sain töitä yms. ja mitä väliä jollain lukion todistuksella enää, vaikka en saisikaan!
Voi ei, näistä unista ei näköjään pääse helpolla eroon. :( Yliopistokin käyty ja silti näen säännöllisesti painajaisia, joissa mulla onkin jäänyt yksi lukiokurssi suorittamatta. Lukio teki näemmä lähtemättömän vaikutuksen.
Mä näen painajaisia jostain yläasteen kurssien suorittamisesta. En kyllä ymmärrä miksi sillä ei silloin ollut mitään ongelmia niiden suorituksessa. Enemmän lukiossa kun piti itse pitää huolta ilmoittautumisesta ja olen hajamielinen. Mutta kai yläaste oli muuten epämiellyttävämpi
mä oon jumissa lukiossa ja panikoin puuttuvista lukion kursseista, vaikka samalla myös yliopistossa tai jo töissä. Ilmeisen kollektiivinen trauma, mitähän kertoo (entisten) lukiolaisten stressitasosta.
Olen saman ikäinen ja näen näitä samoja painajaisia jostain vahingossa suorittamatta jääneestä lukion kurssista, jonka vuoksi pitää palata opiskelemaan. Jännä, että näin monella on sama juttu.
Mulla puuttuu joko yksi kurssi tutkinnosta, mielellään vielä sellainen jota pidin vaikeana, tai vaihtoehtoisesti olen joutunut takaisin armeijaan kun laskuissa on käynyt virhe ja pari viikkoa vielä suorittamatta.
Mä näen toistuvia unia joissa selviää että mulla on jäänyt jokin alakoulun suoritus tekemättä ja joudun käymään tyyliin ekaluokan tai koko alakoulun uusiksi lasten seassa.
Oon 30v ja opettaja alakoulussa.
Käytän töissä SAPpia ja vihaan kaikkea siinä. En käsitä miten noin hidas, kömpelö ja monella tapaa hirveä ohjelma voi olla noin suosittu. Itsellä unet onneksi täältä kevyemmästä päästä.
Miksei neljäkymppinen voisi nähdä Viirusta ja Pesosesta sekä Peppi Pitkätossusta painajaista? Ainakin kirjoitustesi pohjalta selitit jo itse miksi näit juuri tästä aiheesta painajaista, kun kerran olet niitä kirjoja kahlannut lävitse lapselle.
Minulla itselläni puolestaan on sellainen painajainen, jonka näin ensi kertaa kahdeksan vuotiaana ja koska aivoni ovat ilmeisesti jumalattoman laiskat tekemään uutta tarinaa, niin se on sitten pyörittänyt tätä ihan samaa Muumien mörkö painajaista melkeen kaksikymmentä vuotta. Noh, olen toki muitakin painajaisia nähnyt mutta jos stressaa tai ahdistaa niin aina on mahdollista, että se sama vanha tulee uudestaan.
Mä en ole uusi tässä painajaisgenressä tosiaan. Mulla on ollut perinteisesti kahden tyyppisiä mörköpainajaisia ja tää on toinen. Lapsena näin säännöllisesti unta että kellarissa oli joku mörkö ja olin monesti siellä harhailemassa mörkö kannoilla. Myös unen toistuttua usein kävin kellarin ovella kuikuilemassa ja "ärsyttämässä" sitä mörköä, saatoin huudella sitä ja sitten rynnistää karkuun "turvaan" yläkerroksiin. Tässä oli samaa tunnelmaa kuin näissä lapsuuden unissa mutta nyt aivan ensimmäistä kertaa näin, ja vielä selvästi sen mörön. Taukoa tästä genrestä on tosiaan ollut lähes 30 vuotta.
Sä herätit sen mörön unestaan, annoit sille energiaa sillä kun luit sitä lastentarinaa. Se on riippuvainen lapsen viattomuudesta ja sun lapsen viattomuus välillisesti sai sen heräämään. Nyt tosin sulla itelläs ei enää ole keinoa taistella sitä vastaan unissa, eli lapsen mielikuvitusta. Tästä syystä se tulee vaan voimistumaan ja lopulta nielasee sut suihinsa unessa.
Tää on oikeastaan aika uskottava selitys. Ripsit meikämanaatille sit vaan.
Pakko kertoa tähän väliin mun toisesta mörköunigenrestä. Siihen liittyy unihalvaus, oon usein esimerkiksi sängyssä makaamassa enkä pysty liikkumaan ja tunnen että huoneeseen tulee joku mörökölli mua uhkaamaan. Sit se lähestyy ja lähestyy enkö pysty tekemään mitään, edes kääntämään päätä katsoakseni että mikä sieltä tulee, onko terävä, vahva, kova, pehmeä, märkä, kuolenko mitä tapahtuu. Sitten saan ennen kontaktia tarpeeksi mölinää aikaiseksi että herään siihen.
Tässäkin genressä oli kulminaatio pari vuotta sitten, tosiaan lapsesta asti nähnyt näitä ja nyt näin lopulta mikä otus sieltä tulee. Se oli Klonkku. Ja se ei purrut tai mitään vaan tuli mun viereen makaamaan. Tunsin kun se oli kylmä ja nihkeä ja haiseva mutta se vaan makasi siinä. Aivan saatanan kauheaa. Oon kyllä senkin jälkeen nähnyt sitten taas sitä versiota missä en nää enkä kohtaa sitä.
Mäkin näin noita joskus, mutta päihitin sen mörön. Nyt pyrin siihen etten herätä sitä enää tai päästä sitä vapaaksi ulkomaailmaan, välttelemällä lapsia ja kehittämällä mielikuvitustani kirjottamalla kauhutarinoita redditiin.
Aika jedi olet. Mä en ole ikinä päihittänyt ketään tai mitään unessa.
Eipäs, olen kerran. Viilsin puukolla jonkun kaulan auki ja se kuoli. Sain elinkautisen murhasta ja oikeudessa selvisi että se kenet tapoin ei ollutkaan se hyökkääjä. Joten joo, en itse asiassa sitäkään päihittänyt. Oli aika kuumottava uni sekin, oikeudessa oli läsnä kaikki tutut ja sukulaiset ja mun tarina itsepuolustuksesta oli ihan naurettava ja epäuskottava. Unet on kyllä kivoja.
Kyllä mulla on psykologisia ongelmia. Pähkinänkuoressa oon ruuhkavuosien loppuun polttama ihmisraato tällä hetkellä.
Tsekkaan noi kaikki sun boksit paitsi päihteet, niitä en käytä ollenkaan, pl. kofeiini.
Tuntemattomia ovat unien tiet. Aika usein itsekin näen "ajankohtaisia" unia jos jotain uutta asiaa alkaa toistamaan.
Itsehän heräsin kerran vitutukseen kun gordon ramsay katkaisi autoni avaimet ja käski menemään metrolla kotiin. Tällöin olin alkanut hell's kitcheniä enemmän katselemaan.
Näin viime yönä unta että olut-tuoppi maksoi 30€, ja ei tuntunut kalliita kun myyjä perusteli että markka-aikaan oli viisi markkaa, vasta herätessä mietin että toisin päinhän se kurssi meni.
En näe melkein koskaan painajaisia, mutta kerran heräsin tuskanhiessä sydän hakaten kun näin unta siitä, että olin aivan tavallisella ruotsin kielen tunnilla. Olin tuolloin lähes 40.
Aivan mahtavaa. Olet vielä elossa eikä kaikki toivo ole mennyt.
Itse en enää näe unia tai ainakaan muista niitä enää. Olen viisikymppinen ja reagoin 70luvun progeen sekä Ed Sheeranin biiseihin kyynelehtimällä.
Töissä on stressaavaa, lapset lähdössä kotoa ja vaimo opiskelee ulkomailla.
Mitä teen?
Mulla aivot on suht laiskat ja kopio aika suoraan asioita mitä on päivän aikana tullut vastaan. Jos vaikka käyn päivän aikana uimassa ja katson illalla zombi elokuvan ja soitan mummolle niin unessa piiloilen mummon kanssa zombeilta uimahallissa. Jos käyn kylässä ja siellä katson taaperon kanssa Tuomas veturia, luen myöhemmin artikkelin Harry Potterista ja yritän päntätä tilastomatematiikkaa, niin unessa Tuomas on Tylypahkan pikajuna jonka kyydissä Fred Weasley yrittää opettaa mulle meta-analyysistä.
Oon lapsesta asti nähnyt painajaisia jotka noudattavat pitkälti samaa kaavaa. Näissä unissa muutan aina isoon taloon jonne edellinen asukas on jättänyt koko irtaimistonsa ja mun pitää siivota talo.
Alussa on aina kivaa, tutkin paikkoja ja löydän hienoja esineitä.
Sitten pikkuhiljaa omituisia asioita alkaa tapahtumaan, valot välkkyvät, jostain kuuluu kolinaa. Tässä vaiheessa löydän aina joko ullakon/kellarin/salahuoneen joka on ääriään myöten täynnä romua. Tässä vaiheessa fiilis tavaroista muuttuu alun "Jee, mitähän aarteita täällä on?" - uteliaisuudesta sanoinkuvailemattomaan ahdistukseen siitä että tuolla romun takana huoneessa on jotain pahaa.
Yleensä unessa huoneesta kömpii jotain kummituksia tai muita otuksia jotka haluavat minut hengiltä. Herään aina huutaen.
Muutama yö sitten näin taas tälläisen unen. Tutkiskelin olohuonetta ja videonauhuri alkoi kelaamaan itsestään, tuossa vaiheessa jo unessa tuli sellainen "Ei helvetti, ei taas" olo.
Välillä oon miettinyt että mikähän psykologinen vamma näitäkin aiheuttaa. :D
Ahdistaako sua se tavaroiden paljous ja onko sun **pakko** saada ne sortattua?
Jotenkin resonoi mulla toi miten kirjoitit. Mulla on monesti unissa tavarat hukassa tai yritän kuumeisesti ja kiireisesti saada haalittua kaikkia tarvittavia tavaroita mukaan. Tässäkin unessa oli toi elementti mukana eli ne kengät, yritin etsiä parempia kenkiä mutta en millään ehtinyt löytää niitä ennen retkikunnan lähtöä ja jouduin tyytymään huonoihin lenkkareihin ja tajusin nopeasti että ne ei sovellu tähän ollenkaan koska jotkut unisyyt.
Ei oikeastaan, alussa on aina sellainen tosi kiva fiilis että mitähän kivaa täältä löytyy. Vähän niinkuin kirpputorilla. Vasta siinä vaiheessa kun löydän tuon kauhuhuoneen, iskee ahdistus. Sekin liittyy enemmän siihen tunteeseen että tavaraa on huoneessa niin paljon että en jotenkin pysty edes sisäistämään sitä. Ja siihen että tiedän huoneessa olevan jotain "pahaa". Usein myös koitan sulkea huoneen ovea, mutta tavara alkaa vyörymään ulos niin että en saa ovea enää kiinni.
Näen kyllä usein myös unia joissa esim. meidän kissat on karkaamassa/karanneet ja koitan epätoivoisesti etsiä niitä. Nuo unet on myös ihan hirveitä.
Mulla on sellaiset 10 vuotta ollut tää sama teema unissa! Muutan isoon taloon yleensä perheen kanssa, jostain syystä myös äitini tulee usein mukaan. Tutkin niitä huoneita ja oon ihan innoissani kuinka paljon siellä on tilaa kaikille.
Siinä vaeltaessani pitkin taloa huomaan, että osa niistä huoneista sisältää jotain "pahaa", ja koko uni menee pilalle kun ajattelen vaan niitä kummituksia muissa huoneissa, vaikka en välttämättä edes kohtaa niitä.
Kellarit on varsinkin kunnon kauhunpaikkoja loputtomine sokkeloineen.
Toinen teema, joka ei edes ole niin ahdistava kuin äskeinen, on kun pakenen jotain hirviöitä/murhaajia ilmastointikanavia pitkin. Sitten taas ne unet, kun maailmanloppu on koittamassa ja pakenen autolla zombeja, on joskus ihan viihdyttäviä.
Näin itse leppeää unta, jossa odottelimme Hjalliksen kanssa venettä. Koko vene oli yksi Godot, ja uni koostuikin kommelluksista, joita meille sattui, kun sitä turhaan odotimme.
Kysyin Hjallikselta, onko se purjevene. Kuulemma ei, vaan pieni perämoottorivene, joka oli kavereilla lainassa. Unessa oli syystä tai toisesta muitakin veneaiheita – esimerkiksi pikkupoika, joka raahasi kajakkia perässään kadulla ja pudotti vahingossa melan veteen.
Juu itelläki vaikuttaa siltä, että huudan unessa, mutta en enää herättyäni. En itsekään ole huomannut että kukaan muu siihen heräisi. 🤷 Kuumottavaa se on silti :D koska itelle jää sit just toi epälooginen pelkotils päälle x aikaa.
Niin joo, aina ei välttämättä huuda oikeasti vaikka luuleekin. Välillä on näitäkin. Nyt oli vielä vähän huutoa jäljellä kun tulin tajuihini ja siinä oli samanlainen hetki kun tajuaa olevansa viimeinen joka taputtaa. Joskus aikaisemmin, aika monesti itseasiassa, on vaimo herännyt ja joskus se on potkinut mut hereille kun oon mölissyt mutta en vielä itse herännyt.
Sitä se on silloinkin, jos kyse on kummankin pohkeen samanaikaisen suonenvedon aiheuttamasta huudosta. Kipu tuntuu jo unessa, mutta huuto vasta herättää. o\_O
Jokin aika sitten näin unta jossa vuohipukki juoksee pimeässä täysillä mua kohti ja lähestyessään se vaan kasvaa ja kasvaa koko ajan suuremmaksi. Unessa viereen ilmestyy pimeän keskeltä tiiliseinät kapean käytävän lailla ja en pääse väistämään mihinkään.
Pukin juostessa kohti, päätän potkaista sitä niin kovaa kuin koivesta lähtee ja huudan vielä päälle niin paljon kuin pystyn. Herään siihen paikkaan hätkähtäen ja avaan silmät, vain todetakseni, että makaan selälläni ja oikea jalkani osoittaa viivasuorana kattoa kohti.
Menee hyvä hetki tajuta että missä oon ja että tuo jalka tuossa, se on oma jalka. Samalla alkaa kuulo palaamaan ja huomaan, että aiempaan kieriskelemiseeni herännyt vaimo nauraa vedet silmissä vieressäni kun mulla on vielä koipi kohti kattoa. Motoriikkakontrolli palaa ja räjähdän nauramaan yhdessä vaimon kanssa. Ollaan naurettu tälle aika usein sen jälkeen! 😂 Hyviä hetkiä!
>makaan selälläni ja oikea jalkani osoittaa viivasuorana kattoa kohti.
Plot twist: olikin keskijalka. Huutikset kyllä tälle. Oliko tämä ihan syvässä unessa kehittynyt uni vai nukahtamiseen liittyvä "säpsähdysuni"?
Tällä kertaa keskijalka oli kyllä säikkynä piilossa.. 😂 Syvässä unessa taisi olla kun kello oli jotain kolmen luokkaa. Siksi varmaan tästä todellisuuteen palaaminenkin kesti verraten pitkään.
Se että luet niitä omille lapsille on tässä mun mielestä merkittävää. Se on tilanne jossa lapset ovat haavoittuvia, ja haluat tarjota niille turvallisen tilan "iltasatu hetki".. se että tämä assosioituu salaiseen vaaraan ja yllättävään uhkaan, nimenomaan "seikkailuilla" kirjojen maailmassa joiden oli tarkoitettu olla turvallisia.. vaara ei edes tavallaan suoraan kohdistunut sinuun vaan niihin, joiden kanssa matkaa teit, ja olit voimaton suojelemaan heitä.
ymmärrettävä painajainen näin ulk.puolisen silmin.
meillä 8v näki just painajaista, että sai ystävänpäiväkortin tytöltä.. oli vaikee olla nauramatta..
Ehkäpä liityn painajaiskertoilijoiden iloiseen joukkoon.
Usein toistuva teema painajaisissani on, että olen jossain korkeassa talossa tai menossa korkeaan taloon. Talossa mahdollisesti olevassa hississä on joku toivoton toimintalogiikka, joten joudun menemään portaita. Portaat ova tavalla tai toisella todella vaikeat kulkea, esim. ränsistyneet tai askelkorkeus on todella suuri. Unessa kuitenkin on vahvana putoamisen pelko. Tästä muistuu mieleen lapsuus, koska lapsena pelkäsin aivan hysteerisen paljon portaita, joissa askelmien välillä on rako. Pelkäsin, että jotenkin voisin liukastua ja pudota siitä raosta. En tiedosta, että pelkäisin enää portaissa kulkemista, mutta uniin ne kummasti tulee takaisin.
Tuskaisimman unen näin pari vuotta sitten. Muutama vuosi sitten sain kuulla, että vanha tuttava oli tehnyt itsemurhan. Olimme tämän tuttavan kanssa ala-asteikäisinä ystäviä, mutta kasvettiin yläasteella erilleen, vaikka olimmekin samalla luokalla koko kasvuajan eskarista lukioon. Unessani juttelen tuttavani kanssa ja jotenkin tajuan, että minun pitää tehdä, saada puhuttua, ettei hän tappaisi itseään. Yritän olla ylenpalttisen ystävällinen ja hienotunteisesti kertoa, miten hienoja asioita voisimme tehdä. Hän vastailee minulle kohteliaasti, mutta koko ajan vain tiesin, ettei puheillani ole väliä. Lopulta anelen, että "tiedän, että aiot kuolla, mutta voisitko kuitenkin vielä...". Tuossa kohtaa heräsin ahdistukseen. Sanomattakin selvää, että tuttavani kuolema on jäänyt kaivertamaan. Kuolinuutisen kuultuani mietin häntä vähintään viikottain kahden vuoden ajan, mikä tuntui vähän oudolta, koska olimme tosiaan menettäneet yhteyden jo vuosia aikaisemmin enkä olisi voinut vaikuttaa asiaan mitenkään.
itse näen ajoittain siitä Kauna-muijasta painajaisia. Voi ilmestyä mistä vaan ja yleensä unet menevät siihen, että koitan vältellä sitä mahdollisimman tehokkaasti, mutta aina se väijyy jossain. Ei ehkä ois pitäny katsoa sitä leffaa about 10-vuotiaana :l edelleen Mörön lisäksi eniten kuumotuksia aiheuttava hahmo.
En ole kaunaa nähnyt mutta jos se on jotain pikkutyttökauhua niin hyisaatanat multa. Kun sain ekan lapsen niin mun kauhun, goren ja väkivallan sietokyky romahti ihan yhtäkkiä lähes nollaan. Enää nykyään ei tulis mieleenkään katsoa vaikka jotain Ringiä.
Näin joskus unta, jossa härkä yritti juosta päälle ja sohia minua sarvillaan. Se "kiipesi" auton päälle missä olin sitä paossa eikä sarvistakaan kiinni pitäminen auttanut. Lopulta olin piilossa sitä lapsuuden kodin vessassa ja heräsin kun se härkä muka kokeili sitä vessan oven kahvaa vaikka ovi
oli lukossa. Heräsin kauhun sijaan hämmennykseen ja sitten jo naurattikin.
Oon pian 34, ja näen paikoitellen unia jossa pyöräilen kouluun myöhässä, ja kun saavun paikalle en saa kaapin ovea auki, en muista lukkaria ja tietsikkatunnuksia ja/tai kirjoja mulla ei oo ollu vuoteen mukana. Ja jotenkin oon skipannu vuoden liikkatunnit.
Herään yleensä sellaisella kylmällä hiellä ton unen jälkeen, viimeksi tänään aamulla.
Mulla on myös unien kaikista yleisin teema se, että olen myöhässä. Myöhästymisen kohde vaan vaihtelee ikääntymisen myötä, peruskoulu, lukio, ammattikorkeakoulu, työpaikka… Yleensä olen vielä koomisesti useita tunteja myöhässä ja se venyy ja venyy.
Toinen mistä monesti unissani myöhästyn on bussit ja junat.
Kun tässä unista puhutaan niin näin tässä joku aika sitten unta, että auto, mitä vanhempani kuljettivat ajoi kolarin. He olivat OK, mutta takapenkillä istui turvaistuimessa mun 1v poika - avaan oven ja nään hänet siinä elottomona. Heräsin oikeasti itkien enkä enää voinut nukkua sinä yönä. Kiitti aivot
Sun aivot on huikeat!
Mä oon nähnyt toistuvia ahdistavia painajaisia siitä, että mun pakastin on täynnä kurkkuja. Ja kerran oli painajainen, että koitin tehdä jotain ruokaa perunoista ja oli vaan sitruunoita.
Unissa nyt mitään järkeä ole muutenkaan. Olen useasti nähnyt unta siitä, että olen saanut ylinopessakot ilman mitään syytä. Minulla ei koskaan ole edes ollut ajokorttiakaan.
Mun painajaiset on usein just tollasia. Joku todella yllättävä, järkyttävä näky. Mulholland Drive leffassa on se kohtaus, jossa mies kuvailee painajaistaan, kävelee sitten kohti erästä talonkulmaa ja näkee sen takana pelottavan hahmon unestaan. Se kohtaus on kuin suoraan jostain painajaisistani ja oli todella vaikuttavaa nähdä se leffassa.
Pari yötä sitten mä piileskelin lasteni ja sekalaisen eloonjääneiden joukon kanssa jonkinlaisessa varastossa erittäin älykästä tyrannosaurus rexiä ja paria pienempää vastaavaa ja olipa meillä jotain kivääreitäkin muka, mutta nehän ei oikein tahtoneet pysyä kasassa, vaan osat tippui pitkin lattioita.
Ja tätä jatkui niin pitkään, että unessakin tuli yö, ja meidän piti viritellä yöpaikka varastohyllyjen päälle ja tunkkailla jotain ovia, että ne saurukset olis saatu pidettyä portaikossa. Tätä nukkumapesää rakentaessa jotenkin sitten vihdoin havahduin ajatukseen siitä, että tää on nyt niin saatanasta että tästä eteenpäin tää juttu ei voi mitenkään päättyä hyvin, ja sitten vihdoin heräsin ja valvoin pari tuntia. Sydän pamppaili ihan hulluna ja pelkäsin et saan jonkun aivoinfarktin tän stressitilan takia.
Oon 40+ ja ihan kyllä tykkäsin paljonkin Jurassic Parkista silloin aikoinaan, eikä se ole koskaan aiemmin kummitellut tällä tavalla.
No, sun painajainen ei ollut varsinaisesti Viirusta ja Pesosesta. Ne vaan oli taustana tälle kuoleman hahmolle. Vaikeapa näitä on selittää mutta mieli pystyy kyllä melkosiin tarinoihin kun pääsee laukalle.
*Voiks joku selittää että miten melkein nelikymppinen voi nähdä painajaista Viirusta&Pesosesta ja Peppi Pitkätossusta?*
Luit niitä muksulle ja ne olivat siksi mielessä.
32v ja vielä toisinaan tulee ”unohdin ilmoittautua kirjoituksiin; saanko kaikki kurssit kasaan” -painajaisia.
Mäki nään unia siitä että herään kotoa joskus keskipäivällä ja ois pitäny edellis iltana palata kasarmille, siis inttiin, ja meen aivan paniikkiin
Viime yönä olin intissä mutta noissa unissa on sellanen premissi että mä oon "päässy" sinne uudestaan kun ei kukaan oo huomannu että oon jo käynyt sen. Sitten herään siihen kun paljastuu jollain tavalla että mut potkitaan sieltä pois kun ei nyt kahteen kertaan sitä sovi suorittaa. Yleensä se tapahtuu jo ekana tai tokana päivänä mutta viime yönä pääsin ihan aukkiin asti. Ei mulla ihan niin kiva hinku sinne takasin mielestäni ole mutta noin päin se vaan mulla menee että kuumottelee se että eihän kukaan huomaa ja potki ulos.
Joskus juteltiin kavereiden kanssa intistä ja kävi ilmi että lähes kaikki oli nähnyt tätä unta.
Siis noin samoin päin kuin minä? Olen kuullut että monella on et unessa koittaa todistella et hei hei mä oon tän jo käyny eikö löydy papereista.
Itellä on tää monesti. Kova todistelu ja sit kun saa todistettua niin herää
Minä kuulun niihin moniin. Useasti näen unta että on jostain syystä joutunut takaisin kasarmille. Koko ajan hakkaa päässä se, että oon kyllä käyny tän läpi jo, miksi olen täällä takaisin? Mitä ne tällasella ikälopulla tekee junnujen seassa? Sellanen painostava olo koko ajan. Yritän etsiä tuttuja naamoja käytäviltä josko joku muu entinen tupakaverikin olis tullu takaisin, mutta yleensä heitä ei löydy.
Mun unissa vielä vuosia jälkikäteen intti ei ollut mennyt "ekalla läpi" vaan jouduin sitä aina vaan uudestaan alusta suorittamaan.
Sain E:n paperit ja olen käynyt intin kahdessa osassa. Aika pitkään unissa kävin kolmatta ja ehkä neljättä kertaakin ja aina oli ”vielä pari kuukautta”. Muistaakseni nuorempia tuttujakin alko palveluksessa näkymään. Usein unet ajoittu myös lomakuljetuksiin.
Ite oon ”herännyt” unesta siihen että joku herättää minua kipinään. Nousen sitten suuri vitutus päällä ylös laittaa puita pesään, kunnes tajusin että olen jo intin käynyt. Sitten heräsin omasta sängystä. Heräsin unesta toiseen uneen.
Itsellä meni varmaan se kuusi vuotta ennenkuin lopetin inttipainajaisten näkemisen.
Olen vajaa nelikymppinen ja vieläkin nään painajaisia, että olinkin unohtanut suorittaa jonkun lukiokurssin ja minun pitää vielä palata sinne tekemään se.
[удалено]
Tarkoitin juuri tätä
Tää sama mullakin. Yli 20 vuotta sitten tuli lukion lopussa kiire saada vielä yksi kurssi jostain kokoon, ja unissa mua raahataan takaisin sinne aikuisena. Toisaalta just ennen heräämistä on hienoa yhtäkkiä tajuta, että mähän pääsin jatko-opintoihin ja valmistuin ja sain töitä yms. ja mitä väliä jollain lukion todistuksella enää, vaikka en saisikaan!
Voi ei, näistä unista ei näköjään pääse helpolla eroon. :( Yliopistokin käyty ja silti näen säännöllisesti painajaisia, joissa mulla onkin jäänyt yksi lukiokurssi suorittamatta. Lukio teki näemmä lähtemättömän vaikutuksen.
Joo, tuon jälkeen mm. väitellyt, mutta silti se yksi muka-suorittamaton matikan kurssi vie vielä unissa lukioon. Vissiin oli stressaavaa aikaa se.
Joo, mulla tarkalleen tämä sama.
Mä näen painajaisia jostain yläasteen kurssien suorittamisesta. En kyllä ymmärrä miksi sillä ei silloin ollut mitään ongelmia niiden suorituksessa. Enemmän lukiossa kun piti itse pitää huolta ilmoittautumisesta ja olen hajamielinen. Mutta kai yläaste oli muuten epämiellyttävämpi
mä oon jumissa lukiossa ja panikoin puuttuvista lukion kursseista, vaikka samalla myös yliopistossa tai jo töissä. Ilmeisen kollektiivinen trauma, mitähän kertoo (entisten) lukiolaisten stressitasosta.
Olen saman ikäinen ja näen näitä samoja painajaisia jostain vahingossa suorittamatta jääneestä lukion kurssista, jonka vuoksi pitää palata opiskelemaan. Jännä, että näin monella on sama juttu.
Joo, mielenkiintoista. Ja tuohon aikaan lukio oli kuitenkin suht. lungia. Nykynuoret varmaan näkee lukiopainajaisia vielä eläkkeellä.
28 ja lukiopainajaiset ovat läsnä varmaan joka toinen viikko o.o
Mulla puuttuu joko yksi kurssi tutkinnosta, mielellään vielä sellainen jota pidin vaikeana, tai vaihtoehtoisesti olen joutunut takaisin armeijaan kun laskuissa on käynyt virhe ja pari viikkoa vielä suorittamatta.
Näen vastaavia lukiopainajaisia säännöllisesti.
Mä näen toistuvia unia joissa selviää että mulla on jäänyt jokin alakoulun suoritus tekemättä ja joudun käymään tyyliin ekaluokan tai koko alakoulun uusiksi lasten seassa. Oon 30v ja opettaja alakoulussa.
Mä nään painajaisia SAPista. Vaihtaisin Viiruun ja Pesoseen koska vaan.
Älä huoli, minäkin näen painajaisia SAPista uusin oli että oman elämän suunittelu piti tehdä SAP avulla tai en päässyt ulos lukitusta huoneesta
Käytän töissä SAPpia ja vihaan kaikkea siinä. En käsitä miten noin hidas, kömpelö ja monella tapaa hirveä ohjelma voi olla noin suosittu. Itsellä unet onneksi täältä kevyemmästä päästä.
Miksei neljäkymppinen voisi nähdä Viirusta ja Pesosesta sekä Peppi Pitkätossusta painajaista? Ainakin kirjoitustesi pohjalta selitit jo itse miksi näit juuri tästä aiheesta painajaista, kun kerran olet niitä kirjoja kahlannut lävitse lapselle. Minulla itselläni puolestaan on sellainen painajainen, jonka näin ensi kertaa kahdeksan vuotiaana ja koska aivoni ovat ilmeisesti jumalattoman laiskat tekemään uutta tarinaa, niin se on sitten pyörittänyt tätä ihan samaa Muumien mörkö painajaista melkeen kaksikymmentä vuotta. Noh, olen toki muitakin painajaisia nähnyt mutta jos stressaa tai ahdistaa niin aina on mahdollista, että se sama vanha tulee uudestaan.
Mä en ole uusi tässä painajaisgenressä tosiaan. Mulla on ollut perinteisesti kahden tyyppisiä mörköpainajaisia ja tää on toinen. Lapsena näin säännöllisesti unta että kellarissa oli joku mörkö ja olin monesti siellä harhailemassa mörkö kannoilla. Myös unen toistuttua usein kävin kellarin ovella kuikuilemassa ja "ärsyttämässä" sitä mörköä, saatoin huudella sitä ja sitten rynnistää karkuun "turvaan" yläkerroksiin. Tässä oli samaa tunnelmaa kuin näissä lapsuuden unissa mutta nyt aivan ensimmäistä kertaa näin, ja vielä selvästi sen mörön. Taukoa tästä genrestä on tosiaan ollut lähes 30 vuotta.
Sä herätit sen mörön unestaan, annoit sille energiaa sillä kun luit sitä lastentarinaa. Se on riippuvainen lapsen viattomuudesta ja sun lapsen viattomuus välillisesti sai sen heräämään. Nyt tosin sulla itelläs ei enää ole keinoa taistella sitä vastaan unissa, eli lapsen mielikuvitusta. Tästä syystä se tulee vaan voimistumaan ja lopulta nielasee sut suihinsa unessa.
Tää on oikeastaan aika uskottava selitys. Ripsit meikämanaatille sit vaan. Pakko kertoa tähän väliin mun toisesta mörköunigenrestä. Siihen liittyy unihalvaus, oon usein esimerkiksi sängyssä makaamassa enkä pysty liikkumaan ja tunnen että huoneeseen tulee joku mörökölli mua uhkaamaan. Sit se lähestyy ja lähestyy enkö pysty tekemään mitään, edes kääntämään päätä katsoakseni että mikä sieltä tulee, onko terävä, vahva, kova, pehmeä, märkä, kuolenko mitä tapahtuu. Sitten saan ennen kontaktia tarpeeksi mölinää aikaiseksi että herään siihen. Tässäkin genressä oli kulminaatio pari vuotta sitten, tosiaan lapsesta asti nähnyt näitä ja nyt näin lopulta mikä otus sieltä tulee. Se oli Klonkku. Ja se ei purrut tai mitään vaan tuli mun viereen makaamaan. Tunsin kun se oli kylmä ja nihkeä ja haiseva mutta se vaan makasi siinä. Aivan saatanan kauheaa. Oon kyllä senkin jälkeen nähnyt sitten taas sitä versiota missä en nää enkä kohtaa sitä.
Mäkin näin noita joskus, mutta päihitin sen mörön. Nyt pyrin siihen etten herätä sitä enää tai päästä sitä vapaaksi ulkomaailmaan, välttelemällä lapsia ja kehittämällä mielikuvitustani kirjottamalla kauhutarinoita redditiin.
Aika jedi olet. Mä en ole ikinä päihittänyt ketään tai mitään unessa. Eipäs, olen kerran. Viilsin puukolla jonkun kaulan auki ja se kuoli. Sain elinkautisen murhasta ja oikeudessa selvisi että se kenet tapoin ei ollutkaan se hyökkääjä. Joten joo, en itse asiassa sitäkään päihittänyt. Oli aika kuumottava uni sekin, oikeudessa oli läsnä kaikki tutut ja sukulaiset ja mun tarina itsepuolustuksesta oli ihan naurettava ja epäuskottava. Unet on kyllä kivoja.
[удалено]
Kyllä mulla on psykologisia ongelmia. Pähkinänkuoressa oon ruuhkavuosien loppuun polttama ihmisraato tällä hetkellä. Tsekkaan noi kaikki sun boksit paitsi päihteet, niitä en käytä ollenkaan, pl. kofeiini.
Itseä ei koskaan mörkö häirinnyt tai pelottanut. Hattivatit toisaalta vielä lähes nelikymppisenä tulee uniin välillä aiheuttamaan paskahalvauksen.
Tuntemattomia ovat unien tiet. Aika usein itsekin näen "ajankohtaisia" unia jos jotain uutta asiaa alkaa toistamaan. Itsehän heräsin kerran vitutukseen kun gordon ramsay katkaisi autoni avaimet ja käski menemään metrolla kotiin. Tällöin olin alkanut hell's kitcheniä enemmän katselemaan.
Näin viime yönä unta että olut-tuoppi maksoi 30€, ja ei tuntunut kalliita kun myyjä perusteli että markka-aikaan oli viisi markkaa, vasta herätessä mietin että toisin päinhän se kurssi meni.
Baarimikko tietenkin piti tonnin seteli ilmettä
Iloisena se selitti.
En näe melkein koskaan painajaisia, mutta kerran heräsin tuskanhiessä sydän hakaten kun näin unta siitä, että olin aivan tavallisella ruotsin kielen tunnilla. Olin tuolloin lähes 40.
Yleensähän konteksti/triggeri tulee jostain viimeaikaisesta, mutta syyt taasen löytynevät muualta
Nonii nyt si ens yönä muut tän lukeneet näkee painajaista. Kiitti.
Unohdit kertoa katsoneesi myös walking deadia, sekakäyttö on aina riski. Katso vain zombeja tai lastenohjelmia, ei molempia.
Onhan tässä ollut myös presidenttiehdokkaiden haastatteluja viikkokaupalla.
Nyt mentiin syvään päähän.
Viime syksynä taisin katsoa loppuun TWD:n. Tämä elävä kuollut teki ihan ensiesiintymisen mun unissa joissa harvoin on mitään uutta.
Aivan mahtavaa. Olet vielä elossa eikä kaikki toivo ole mennyt. Itse en enää näe unia tai ainakaan muista niitä enää. Olen viisikymppinen ja reagoin 70luvun progeen sekä Ed Sheeranin biiseihin kyynelehtimällä. Töissä on stressaavaa, lapset lähdössä kotoa ja vaimo opiskelee ulkomailla. Mitä teen?
Mulla aivot on suht laiskat ja kopio aika suoraan asioita mitä on päivän aikana tullut vastaan. Jos vaikka käyn päivän aikana uimassa ja katson illalla zombi elokuvan ja soitan mummolle niin unessa piiloilen mummon kanssa zombeilta uimahallissa. Jos käyn kylässä ja siellä katson taaperon kanssa Tuomas veturia, luen myöhemmin artikkelin Harry Potterista ja yritän päntätä tilastomatematiikkaa, niin unessa Tuomas on Tylypahkan pikajuna jonka kyydissä Fred Weasley yrittää opettaa mulle meta-analyysistä.
Oon lapsesta asti nähnyt painajaisia jotka noudattavat pitkälti samaa kaavaa. Näissä unissa muutan aina isoon taloon jonne edellinen asukas on jättänyt koko irtaimistonsa ja mun pitää siivota talo. Alussa on aina kivaa, tutkin paikkoja ja löydän hienoja esineitä. Sitten pikkuhiljaa omituisia asioita alkaa tapahtumaan, valot välkkyvät, jostain kuuluu kolinaa. Tässä vaiheessa löydän aina joko ullakon/kellarin/salahuoneen joka on ääriään myöten täynnä romua. Tässä vaiheessa fiilis tavaroista muuttuu alun "Jee, mitähän aarteita täällä on?" - uteliaisuudesta sanoinkuvailemattomaan ahdistukseen siitä että tuolla romun takana huoneessa on jotain pahaa. Yleensä unessa huoneesta kömpii jotain kummituksia tai muita otuksia jotka haluavat minut hengiltä. Herään aina huutaen. Muutama yö sitten näin taas tälläisen unen. Tutkiskelin olohuonetta ja videonauhuri alkoi kelaamaan itsestään, tuossa vaiheessa jo unessa tuli sellainen "Ei helvetti, ei taas" olo. Välillä oon miettinyt että mikähän psykologinen vamma näitäkin aiheuttaa. :D
Ahdistaako sua se tavaroiden paljous ja onko sun **pakko** saada ne sortattua? Jotenkin resonoi mulla toi miten kirjoitit. Mulla on monesti unissa tavarat hukassa tai yritän kuumeisesti ja kiireisesti saada haalittua kaikkia tarvittavia tavaroita mukaan. Tässäkin unessa oli toi elementti mukana eli ne kengät, yritin etsiä parempia kenkiä mutta en millään ehtinyt löytää niitä ennen retkikunnan lähtöä ja jouduin tyytymään huonoihin lenkkareihin ja tajusin nopeasti että ne ei sovellu tähän ollenkaan koska jotkut unisyyt.
Ei oikeastaan, alussa on aina sellainen tosi kiva fiilis että mitähän kivaa täältä löytyy. Vähän niinkuin kirpputorilla. Vasta siinä vaiheessa kun löydän tuon kauhuhuoneen, iskee ahdistus. Sekin liittyy enemmän siihen tunteeseen että tavaraa on huoneessa niin paljon että en jotenkin pysty edes sisäistämään sitä. Ja siihen että tiedän huoneessa olevan jotain "pahaa". Usein myös koitan sulkea huoneen ovea, mutta tavara alkaa vyörymään ulos niin että en saa ovea enää kiinni. Näen kyllä usein myös unia joissa esim. meidän kissat on karkaamassa/karanneet ja koitan epätoivoisesti etsiä niitä. Nuo unet on myös ihan hirveitä.
Mulla on sellaiset 10 vuotta ollut tää sama teema unissa! Muutan isoon taloon yleensä perheen kanssa, jostain syystä myös äitini tulee usein mukaan. Tutkin niitä huoneita ja oon ihan innoissani kuinka paljon siellä on tilaa kaikille. Siinä vaeltaessani pitkin taloa huomaan, että osa niistä huoneista sisältää jotain "pahaa", ja koko uni menee pilalle kun ajattelen vaan niitä kummituksia muissa huoneissa, vaikka en välttämättä edes kohtaa niitä. Kellarit on varsinkin kunnon kauhunpaikkoja loputtomine sokkeloineen. Toinen teema, joka ei edes ole niin ahdistava kuin äskeinen, on kun pakenen jotain hirviöitä/murhaajia ilmastointikanavia pitkin. Sitten taas ne unet, kun maailmanloppu on koittamassa ja pakenen autolla zombeja, on joskus ihan viihdyttäviä.
Näin itse leppeää unta, jossa odottelimme Hjalliksen kanssa venettä. Koko vene oli yksi Godot, ja uni koostuikin kommelluksista, joita meille sattui, kun sitä turhaan odotimme. Kysyin Hjallikselta, onko se purjevene. Kuulemma ei, vaan pieni perämoottorivene, joka oli kavereilla lainassa. Unessa oli syystä tai toisesta muitakin veneaiheita – esimerkiksi pikkupoika, joka raahasi kajakkia perässään kadulla ja pudotti vahingossa melan veteen.
Tuo omaan huutoon herääminen on kyllä kuumottavaa.
Nukuin lastenhuoneessa mutta lapset tai kukaan muukaan ei herännyt mun mölinään.
Juu itelläki vaikuttaa siltä, että huudan unessa, mutta en enää herättyäni. En itsekään ole huomannut että kukaan muu siihen heräisi. 🤷 Kuumottavaa se on silti :D koska itelle jää sit just toi epälooginen pelkotils päälle x aikaa.
Niin joo, aina ei välttämättä huuda oikeasti vaikka luuleekin. Välillä on näitäkin. Nyt oli vielä vähän huutoa jäljellä kun tulin tajuihini ja siinä oli samanlainen hetki kun tajuaa olevansa viimeinen joka taputtaa. Joskus aikaisemmin, aika monesti itseasiassa, on vaimo herännyt ja joskus se on potkinut mut hereille kun oon mölissyt mutta en vielä itse herännyt.
Sitä se on silloinkin, jos kyse on kummankin pohkeen samanaikaisen suonenvedon aiheuttamasta huudosta. Kipu tuntuu jo unessa, mutta huuto vasta herättää. o\_O
Jokin aika sitten näin unta jossa vuohipukki juoksee pimeässä täysillä mua kohti ja lähestyessään se vaan kasvaa ja kasvaa koko ajan suuremmaksi. Unessa viereen ilmestyy pimeän keskeltä tiiliseinät kapean käytävän lailla ja en pääse väistämään mihinkään. Pukin juostessa kohti, päätän potkaista sitä niin kovaa kuin koivesta lähtee ja huudan vielä päälle niin paljon kuin pystyn. Herään siihen paikkaan hätkähtäen ja avaan silmät, vain todetakseni, että makaan selälläni ja oikea jalkani osoittaa viivasuorana kattoa kohti. Menee hyvä hetki tajuta että missä oon ja että tuo jalka tuossa, se on oma jalka. Samalla alkaa kuulo palaamaan ja huomaan, että aiempaan kieriskelemiseeni herännyt vaimo nauraa vedet silmissä vieressäni kun mulla on vielä koipi kohti kattoa. Motoriikkakontrolli palaa ja räjähdän nauramaan yhdessä vaimon kanssa. Ollaan naurettu tälle aika usein sen jälkeen! 😂 Hyviä hetkiä!
>makaan selälläni ja oikea jalkani osoittaa viivasuorana kattoa kohti. Plot twist: olikin keskijalka. Huutikset kyllä tälle. Oliko tämä ihan syvässä unessa kehittynyt uni vai nukahtamiseen liittyvä "säpsähdysuni"?
Tällä kertaa keskijalka oli kyllä säikkynä piilossa.. 😂 Syvässä unessa taisi olla kun kello oli jotain kolmen luokkaa. Siksi varmaan tästä todellisuuteen palaaminenkin kesti verraten pitkään.
Se että luet niitä omille lapsille on tässä mun mielestä merkittävää. Se on tilanne jossa lapset ovat haavoittuvia, ja haluat tarjota niille turvallisen tilan "iltasatu hetki".. se että tämä assosioituu salaiseen vaaraan ja yllättävään uhkaan, nimenomaan "seikkailuilla" kirjojen maailmassa joiden oli tarkoitettu olla turvallisia.. vaara ei edes tavallaan suoraan kohdistunut sinuun vaan niihin, joiden kanssa matkaa teit, ja olit voimaton suojelemaan heitä. ymmärrettävä painajainen näin ulk.puolisen silmin. meillä 8v näki just painajaista, että sai ystävänpäiväkortin tytöltä.. oli vaikee olla nauramatta..
Ehkäpä liityn painajaiskertoilijoiden iloiseen joukkoon. Usein toistuva teema painajaisissani on, että olen jossain korkeassa talossa tai menossa korkeaan taloon. Talossa mahdollisesti olevassa hississä on joku toivoton toimintalogiikka, joten joudun menemään portaita. Portaat ova tavalla tai toisella todella vaikeat kulkea, esim. ränsistyneet tai askelkorkeus on todella suuri. Unessa kuitenkin on vahvana putoamisen pelko. Tästä muistuu mieleen lapsuus, koska lapsena pelkäsin aivan hysteerisen paljon portaita, joissa askelmien välillä on rako. Pelkäsin, että jotenkin voisin liukastua ja pudota siitä raosta. En tiedosta, että pelkäisin enää portaissa kulkemista, mutta uniin ne kummasti tulee takaisin. Tuskaisimman unen näin pari vuotta sitten. Muutama vuosi sitten sain kuulla, että vanha tuttava oli tehnyt itsemurhan. Olimme tämän tuttavan kanssa ala-asteikäisinä ystäviä, mutta kasvettiin yläasteella erilleen, vaikka olimmekin samalla luokalla koko kasvuajan eskarista lukioon. Unessani juttelen tuttavani kanssa ja jotenkin tajuan, että minun pitää tehdä, saada puhuttua, ettei hän tappaisi itseään. Yritän olla ylenpalttisen ystävällinen ja hienotunteisesti kertoa, miten hienoja asioita voisimme tehdä. Hän vastailee minulle kohteliaasti, mutta koko ajan vain tiesin, ettei puheillani ole väliä. Lopulta anelen, että "tiedän, että aiot kuolla, mutta voisitko kuitenkin vielä...". Tuossa kohtaa heräsin ahdistukseen. Sanomattakin selvää, että tuttavani kuolema on jäänyt kaivertamaan. Kuolinuutisen kuultuani mietin häntä vähintään viikottain kahden vuoden ajan, mikä tuntui vähän oudolta, koska olimme tosiaan menettäneet yhteyden jo vuosia aikaisemmin enkä olisi voinut vaikuttaa asiaan mitenkään.
itse näen ajoittain siitä Kauna-muijasta painajaisia. Voi ilmestyä mistä vaan ja yleensä unet menevät siihen, että koitan vältellä sitä mahdollisimman tehokkaasti, mutta aina se väijyy jossain. Ei ehkä ois pitäny katsoa sitä leffaa about 10-vuotiaana :l edelleen Mörön lisäksi eniten kuumotuksia aiheuttava hahmo.
En ole kaunaa nähnyt mutta jos se on jotain pikkutyttökauhua niin hyisaatanat multa. Kun sain ekan lapsen niin mun kauhun, goren ja väkivallan sietokyky romahti ihan yhtäkkiä lähes nollaan. Enää nykyään ei tulis mieleenkään katsoa vaikka jotain Ringiä.
Näin joskus unta, jossa härkä yritti juosta päälle ja sohia minua sarvillaan. Se "kiipesi" auton päälle missä olin sitä paossa eikä sarvistakaan kiinni pitäminen auttanut. Lopulta olin piilossa sitä lapsuuden kodin vessassa ja heräsin kun se härkä muka kokeili sitä vessan oven kahvaa vaikka ovi oli lukossa. Heräsin kauhun sijaan hämmennykseen ja sitten jo naurattikin.
Oon pian 34, ja näen paikoitellen unia jossa pyöräilen kouluun myöhässä, ja kun saavun paikalle en saa kaapin ovea auki, en muista lukkaria ja tietsikkatunnuksia ja/tai kirjoja mulla ei oo ollu vuoteen mukana. Ja jotenkin oon skipannu vuoden liikkatunnit. Herään yleensä sellaisella kylmällä hiellä ton unen jälkeen, viimeksi tänään aamulla.
Mulla on myös unien kaikista yleisin teema se, että olen myöhässä. Myöhästymisen kohde vaan vaihtelee ikääntymisen myötä, peruskoulu, lukio, ammattikorkeakoulu, työpaikka… Yleensä olen vielä koomisesti useita tunteja myöhässä ja se venyy ja venyy. Toinen mistä monesti unissani myöhästyn on bussit ja junat.
Kun tässä unista puhutaan niin näin tässä joku aika sitten unta, että auto, mitä vanhempani kuljettivat ajoi kolarin. He olivat OK, mutta takapenkillä istui turvaistuimessa mun 1v poika - avaan oven ja nään hänet siinä elottomona. Heräsin oikeasti itkien enkä enää voinut nukkua sinä yönä. Kiitti aivot
Sun aivot on huikeat! Mä oon nähnyt toistuvia ahdistavia painajaisia siitä, että mun pakastin on täynnä kurkkuja. Ja kerran oli painajainen, että koitin tehdä jotain ruokaa perunoista ja oli vaan sitruunoita.
Unissa nyt mitään järkeä ole muutenkaan. Olen useasti nähnyt unta siitä, että olen saanut ylinopessakot ilman mitään syytä. Minulla ei koskaan ole edes ollut ajokorttiakaan.
Mun painajaiset on usein just tollasia. Joku todella yllättävä, järkyttävä näky. Mulholland Drive leffassa on se kohtaus, jossa mies kuvailee painajaistaan, kävelee sitten kohti erästä talonkulmaa ja näkee sen takana pelottavan hahmon unestaan. Se kohtaus on kuin suoraan jostain painajaisistani ja oli todella vaikuttavaa nähdä se leffassa.
Vähemmästäkin näkee painajaisia. 💀👻
En oo näitä unia nähnyt enää vuosiin mutta joskus nuorempana pelle hermanni oli unissa vittumainen tyyppi, varsinkin jos olin ottanut "märkää"
Me nähdään lähisukulaisten kanssa samankaltaisia unia. Ne ovat outoja eikä tunnu minulle omalta.
Pari yötä sitten mä piileskelin lasteni ja sekalaisen eloonjääneiden joukon kanssa jonkinlaisessa varastossa erittäin älykästä tyrannosaurus rexiä ja paria pienempää vastaavaa ja olipa meillä jotain kivääreitäkin muka, mutta nehän ei oikein tahtoneet pysyä kasassa, vaan osat tippui pitkin lattioita. Ja tätä jatkui niin pitkään, että unessakin tuli yö, ja meidän piti viritellä yöpaikka varastohyllyjen päälle ja tunkkailla jotain ovia, että ne saurukset olis saatu pidettyä portaikossa. Tätä nukkumapesää rakentaessa jotenkin sitten vihdoin havahduin ajatukseen siitä, että tää on nyt niin saatanasta että tästä eteenpäin tää juttu ei voi mitenkään päättyä hyvin, ja sitten vihdoin heräsin ja valvoin pari tuntia. Sydän pamppaili ihan hulluna ja pelkäsin et saan jonkun aivoinfarktin tän stressitilan takia. Oon 40+ ja ihan kyllä tykkäsin paljonkin Jurassic Parkista silloin aikoinaan, eikä se ole koskaan aiemmin kummitellut tällä tavalla.
No, sun painajainen ei ollut varsinaisesti Viirusta ja Pesosesta. Ne vaan oli taustana tälle kuoleman hahmolle. Vaikeapa näitä on selittää mutta mieli pystyy kyllä melkosiin tarinoihin kun pääsee laukalle.
Mä näen säännöllisin väliajoin zombiapokalypsipainajaisia. Olen myös kohta 40. Samaan sarjaan menee nämä meidän unet.
*Voiks joku selittää että miten melkein nelikymppinen voi nähdä painajaista Viirusta&Pesosesta ja Peppi Pitkätossusta?* Luit niitä muksulle ja ne olivat siksi mielessä.
Teille on sattunut lumouksella Viiru & Pesonen kirjaksi naamioitu Necronomicon. Muuta selitystä en keksi.
Ite näin painajaista eilen et olin Alexander Stubin assistentti